Aavemainen piirileikki Leos Janácekin oopperan Katja Kabanovan lopuksi: Katja on hukuttautunut Wolgaan, näyttämö on puolipimeä, ja kaikki jotka vaikuttivat Katjan epätoivoiseen tekoon (aviomies, rakastettu, ystävätär, äitipuoli) tanssivat piirissä kuin noidat Verdin Macbethissä.
Tämä on vain yksi voimakkaista ja vaikuttavista kuvista, jotka ohjaaja Kari Heiskanen joulun alla olleessa ensi-illassa Suomen Kansallisoopperassa esitti. Katsomoon mahtuvat 1385 katsojaa ovat haltioissaan näkemästään ja kuulemastaan, ja juhlivat illan tähtiä: kansainvälisesti tunnustettua sopraanoa Karita Mattilaa nimiroolissa Katjana, kuten myöskin hienosti miehitettyjä sivuroolin esittäjiä: Lilli Paasikiveä, Lassi Virtasta ja Jyrki Anttilaa. Ainoana ei-suomalaisena juhlimisen kohteena on tsekkiläinen kapellimestari Jiri Belohlavek.
Se, että suomalaiset nimet kansainvälisessä ooppera- ja musiikkimaailmassa keskimäärin yhtä usein esiintyvät kuin vaikkapa autourheilussa, ei ole suinkaan sattumaa: suomalaiset arvostavat klassista musiikkia kuten vain itävaltalaiset ja japanilaiset heidän lisäkseen tekevät; musiikkikasvatus on maanlaajuisesti erinomaisesti organisoitua; ja jokaisessä vähänkään isommassa kaupungissa on oma konserttisali ja oma sinfoniaorkesteri. Ja mitä oopperaan tulee, tässä viisimiljoonaisessa maassa on kaksi instituutiota: kesäiset Savonlinnan Oopperajuhlat, ja Suomen Kansallisooppera Helsingissä.
Suomen Kansallisooppera juhlii näinä päivinä kymmenvuotista olemassaoloaan: 1993 vihittiin arkkitehtien Eero Hyvämäki, Jukka Karhunen
ja Risto Parkkinen suunnittelema rakennus käyttöön. Tämä talo on yksi maailman kauneimmista ja moderneimmista oopperataloista, unelmapaikalla järvenpoukamassa ja kuitenkin vain jokusen raitiovaunupysäkin päässä kaupungin keskustasta.
Talon nuori johtaja, Erkki Korhonen, joka kaksi vuotta sitten peri johtajanpaikkansa legendääriseltä pitkäaikaiselta intendentti Juhani Raiskiselta, puhuu sujuvaa saksaa. Neljä vuotta hän oli Zürichin kansainvälisen oopperastudion musiikillinen johtaja. Zürichissä Erkki Korhonen oppi paljon Alexander Pereiralta markkinoinnista, PR-asioista, sekä sponsoroinnista, ja niinpä kuluneina kahtena vuotena hän on avannut oopperatalon ovet ulkomaisille taiteilijoille. Jopa pääkapellimestarin paikka on annettu Shanghaista kotoisin olevalle Muhai Tangille - aikaisemmin Suomen Kansallisoopperan pääkapellimestarina toimi maassaan hyvin rakastettu Leif Segerstam.
31. joulukuuta Muhai Tang johtaa oopperatalon kymmenvuotisjuhlagaalanäytöksen. 24. tammikuuta hän johtaa seuraavan ensi-illan, Puccinin Turandotin, ja 28.2. Helsingissä vietetään oopperatanssiaisia wieniläisen valssimusiikin säestyksellä.
Sitäpaitsi: missä toisessa maassa olisi mahdollista, että kansallinen lentoyhtiö (Finnair), antaisi käyttöönsä yhden lentokoneistaan
oopperaensiesityksen mainostilaksi? Johtaja Korhonen ei joudu kärsimään liian suurista säästötavoitteista. Vuosi sitten hallitus tahtoi vähentää oopperatalolle annettavia avustuksia kahdella miljoonalla eurolla, eduskunnassa tämä suunnitelma estettiin hyvin nopeasti ja vaikeuksitta.
Tällä hetkellä Suomen Kansallisooppera saa 36 miljoonaa euroa valtiolta, neljä miljoonaa euroa Helsingin kaupungilta, ja 10 miljoonaa euroa
omarahoitteisesti. Talon käyttöaste on yli 90 prosenttia (Suur-Helsingin asuinalueella on noin miljoona asukasta). Ja talon repertoaari koostuu noin 20:sta oopperasta ja baletista. Pitkiä, kylmiä ja synkkiä ovat Suomen talvet - tällöin parhaina vastalääkkeinä ovat loisteliaat oopperanäytökset.
(Lähde: Der Standard, 29.12.2003)