Reinin rannalla Kölnissä on muistomerkki natsien homo- ja lesbouhreille.
Natsien erikoisoperaatio homoja vastaan Kölnissä kesällä 1938
Keväällä 1938 Gestapo pidätti Düsseldorfissa Heinrich M.:n. Hän myönsi olleensa 1920-luvun alkupuolella homosuhteessa erääseen lakimieheen. He löysivät toisensa homolehden Die Freundschaft kautta. Heidän tavatessaan merkkinä oli sanomalehti kainalossa. He tapailivat vuoteen 1927 saakka. Erikoista tässä paljastuksessa oli, että lakimies oli Fritz K. Bartels, jolla 1920-luvun puolivälin jälkeen oli merkittävä asema natsiliikkeessä. Hän toimi natsijohtajien asianajajana ja liittyi puolueeseen 1931. Vähitellen hän sai yhä merkittävämmän aseman Kölnin seudun natsien hierarkiassa. Vuodesta 1933 lähtien hän toimi kaupunginhallituksessa. Hän lahjoitti osan tuloistaan natsiorganisaatioille. Natsivirkamiehet huomasivat vähitellen, että Bartels hyvin usein oli puolustusasianajajana oikeusprosesseissa, joissa syytettynä oli homo. Köyhiltä hän ei perinyt palkkiota. Yhden nuoren asiakkaansa hän palkkasi toimistoonsa töihin. Bartels joutuikin näiden epäilyjen vuoksi korkeampien natsipamppujen puhutteluun. Kunnon natsin ei tule olla homojen puolella.
Bartels joutui poliisitutkimuksiiin 1934, kun natsivirkamies esitti hänestä epäilyksiään. Bartels pystyi puolustautumaan, ja kaikki syytökset kumottiin. Toisen kerran tutkimukset käynnistettiin 1937, eikä Bartels itse tiennyt asiasta mitään. Puuttui kuitenkin todisteita ja tutkimukset keskeytettiin. Mutta 14. kesäkuuta 1938 alkoi tehoselvittely, koska Heinrich M. oli kertonut suhteestaan lakimieheen. Tehtiin kotietsintöjä, mutta mitään ei löytynyt.
Samana päivänä pidätettiin Bartelsin tuttuja ja alkoivat kuulustelut. Myös Bartels itse joutui illalla kuulusteluihin. Hän kielsi olevansa homo, mutta vähitellen hän myönsi, että hänellä oli ollut suhde Heinrich M:een. Seuraavalla viikolla poliisi kuulusteli 37 ihmistä. Syyllisyyttä ei saatu esiin, ja kanssakäyminen Heinrich M:n kanssa oli jo vanhentunut rikoksena. Mutta sitten kiinnitettiin huomio siihen, että hän oli ottanut töihin nuoren asiakkaansa.
21. kesäkuuta 1938 perustettiin erityiskomissio tutkimaan homoasioita Kölnissä. Yhden viikon aikana etsittiiin käsiin 27 uutta epäiltyä. Näistä kaksi myönsi olleensa Bartelsin kanssa seksuaalisesti tekemisissä. Bartels joutui tiukkoihin kuulusteluihin viikkoa myöhemmin. Erikoiskomissio suoritti viimeiset kuulustelut kesäkuun 1938 lopussa. Bartelsia vastaan alettiin kerätä raskauttavia todisteita ja syytekirjelmä oli valmiina syyskuussa. Oli löytynyt seitsemän tapausta, joissa Bartels oli ollut seksikontaktissa. Marraskuun 14. päivänä tuli tuomio. Bartelsin todettiin olleen viisi kertaa seksisuhteessa samaa sukupuolta olevaan. Hän sai vuoden ja kuusi kuukautta vankeutta. Tuomio oli kova, mutta sitä perusteltiin niin, että kyseessä on petos puoluetta vastaan.
Bartels vietti vankeutensa Kölnin Klingelpütz-vankilassa. Hän pääsi vapauteen ennenaikaisesti syyskuussa 1939. Hänet oli kuitenkin yksityisesti ja ammatillisesti tuhottu. Heinäkuussa 1938 hänet oli potkittu pois natsipuolueesta. Samoin hänet erotettiin asianajajaliitosta.
Sodan jälkeen hän yritti uudelleen aloittaa asianajajan hommat. Se kuitenkin estettiin, ja perusteluna oli hänen homoseksuaalisuutensa. Hän työskenteli vuosikausia vakuutusfirman virkailijana. Hän kuoli 1960 hieman ennen 70-vuotispäiväänsä.
Vainoa ja ratsioita
Samaan aikaan, kun Bartelsin tapausta tutkittiin, aloitettiin koko Kölnin homoskenen selvittelytyö erikoiskomissiossa. Kölnin rikospoliisia syytettiiin siitä, ettei poliisi kyllin energisesti ollut puuttunut asiaan. Heinäkuusta lokakuuhun 1938 joka ilta oli ratsioita ja pidätyksiä. Yleensä pidätykset tapahtuivat myöhään illalla tai yöllä. Erityisesti valvottiin pisuaareja, Reinin rantaa ja Trankgasse-kujaa. Siellä oli homojen tapaamispaikkoja. Tuntikausia etsivät päivystivät pisuaarien lähistöllä ja varjostivat epäiltyjä homomiehiä vanhassa kaupungissa. Asiakirjoissa oli merkintöjä, että herra X oli käynyt puolen tunnin aikana 5 kertaa pisuaarissa eikä kuitenknaan ollut tehnyt siellä tarpeitaan. Syytetty kuitenkin valitteli virtsausongelmiaan ja hänet vapautettiin todisteiden puutteessa.
Välillä käytettiin maksullisia poikia houkutuslintuina. Houkutuslintu odotti pisuaarissa ja halusi seksiä. Ulkona päivysti poliisi. Kolmen kuukauden aikana näillä menetelmillä saatiin kiinni ainakin 200 homoa. Kuulustelut olivat väkivaltaisia. Kumipampuilla saatiin ulos lisää tunnustuksia.
Homopiireissä huomattiin pian, että ulkona liikkuminen on vaarallista. Mutta kokonaan homoyhteisöä ei pystytty tuhoamaan.
EL-DE-Haus
Kahden kadunkulman päässä Kölnin tuomiokirkosta Appelhofplatz 23-25 on natsiaikaa kuvaava infokeskus. Talossa oli natsiaikana poliisin päämaja ja kellarissa pidätyssellit. Sellien seiniin on kirjoitettu viestejä, kirjoittajina pidätetyt.
http://www.iltasanomat.fi/matkailu/muut.asp?id=1737562
Sota-aikana raunoioiden keskellä oli kohtauspaikkoja
Johann M. on kertonut sota-ajan kokemuksiaan. Hän kävi usein sotilaana lomilla Kölnissä. Hohe Strasse ja tuomiokirkon rauniot olivat mainioita kohtaamispaikkoja. Kaupunki oli pimennetty. Johann kertoo, miten hän oli kerran tuomiokirkossa törmännyt toiseen sotilaaseen. He olivat etsineet itselleen piilopaikan eteläportaalista. Siellä oli suudeltu, jne. Läheltä kuului voihkinaa. Siellä oli heteropari tositoimissa, kirkossa.
Sodan loppupuolella raunioiden muodostamat luolat olivat hyviä intiimipaikkoja. Erityisen hyvä paikka oli rauniokasassa, jossa nykyään on tv-toimitalo WDR. Johann kertoi olleensa siellä melkein joka ilta lomillaan sodan loppuvaiheesa.
Vaaleanpunainen kolmio Reinin rannalla
Vuonna 1995 Kölniin saatiin muistomerkki natsien homo- ja lesbouhrien muistoksi. Se on Reinin rannalla Hohenzollern-sillan vierellä. Kiertokävelyillä käydään muistomerkillä, ja monet tuovat sinne kukkia. Taustana on tuomiokirkko. Tämä ranta oli aikoinaan suosittua kruisailu-aluetta.
