• uolevi

Koteja oli monenlaisia

Koteja on monenlaisia

”Vai niin, tähän retkeilymajaan on elämä asetettava!” oli ajatukseni ja mieli apeana, sillä edessäni oli uusi kotini, joka oli kahdeksan neliön huone, jossa varusteina olivat heteka, vaatekaappi, tuoli ja pieni pöytä. Oi, unohdin käynnin yhteisparvekkeelle ja näkymän takapihan pensaikkoon. Niin ja upea keittiö, jossa ei kahden lautasen ja parin lasin ja haarukan lisäksi juuri muuta varustusta ollutkaan kivisessä tiskialtaassa. Mielessä kävi vielä kaiholla oma 42 neliön lämmin koti, jossa oli ollut kaikki ja vähän ylimääräistäkin.

Kreikkalaisesta retkeilymaja-asunnostani, jonka bonuksena olivat vuokraemännän kanat, alkoi eritasoisten asumismuotojen kartoittamiseni maailmalla. Näistä kanoista vielä puheen ollen... Sain toki kerätä itselleni hoidokkieni munimat munat palkaksi niiden ruokkimisesta sillä aikaa kun vuokraemäntä oli sukuloimassa Ateenassa ja kesäleskeksi jäänyt vuokraisäntäni hoiteli huoria yläkerrassa suhteellisen äänekkäästi.

Isännän ja Laina-Lemmen ääntelyt eivät kuitenkaan päässeet läheskään samoihin sfääreihin kuin kuin naapurin oliivipuulehtoon tuotu aasin tamma, jonka kiima-aika oli alkanut. Kiimassa olevan aasin tamman lemmenkutsu liukkaille on hirvittäväää kuunneltavaa. Melkeinpä samalle tasolle ylsi oliivipuulehdon takana sijainneen bouzoukian muodoiltaan lahjakas mutta musiikillisesti lahjaton laulajatar, joka harjoitellessaan rääkkäsi koko naapurustoa iltapäivän siestan aikana.

Nyt paukkuvat pakkaset täällä Suomessa, mutta meillä on kuitenkin kotosalla lämmintä ja kuivaa. Samaa lämpöä ei ollutkaan maailmalla tarjolla vaikka lämmityslaitteet hehkuivat täysillä. Talot oli rakennettu tiilestä ja betonista ilman minkäänlaisia lämpöeristeitä. Kosteus tunkeutui rakenteisiin, joista se hohti kylmyyttä joka puolelle. Kuinkahan monta talvea olen joutunut pitämään vaatekomeron ovia auki jotteivat vaatteeni homehtuneet kosteaan kaappiin. Varusmiesajalta palasivat usein mieleen puolijoukkueteltan sulot maatessani vuoteessa, josta jalat paloivat osoittaessaan kohti lämmityslaitetta ja pipoa oli pakko pitää päässä, sillä seinstä hohti kylmä kosteus.

Lämmityslaitteita jouduin jopa salakuljettamaan asuntoihin, sillä vuokranantajat Etelä-Euroopassa olivat tarkkoja sähkönkulutuksesta. Asuntojen lämmitys oli suljettu kalliin sähkönhinnan takia ja lämmitystä oli turha pyytää vuokranantajalta. Oma apu oli paras apu, mutta se oli kuljetettava salaa vuokranantajan valvovan silmien ohitse. Sama säästäväisyys koski myös lämmintä vettä, jota kysellessäni vuokranantajieni vakiovastaus oli aina, että vedenlämmitys on päällä. He eivät koskaan mainninneet, että lämmitys toimi aurinkoenergialla ja vain heidän armollisella päätöksellään sähkölämmitys kytkettiin päälle. Kylmä suihku todella herättää!

Sähköstä puheenollen haluan jakaa kanssanne vielä pari kokemusta lisää maailmalta liittyen sähköön. Myönnän, ettei ole mukavaa kun sähkönjakelu katkeaa ja se aiheuttaa monenlaisia ongelmia esim. täällä kotimaassa karjatalousyrittäjille. Me koemme täällä kotimaassa tämän ongelman pari ehkä kolme kertaa vuodessa, mutta maailmalla sähkönpuute on jokapäiväistä, sillä sähköä ei yksinkertaisesti riitä jokaiselle edes maksukykyiselle kuluttajalle.

Mieleeni ovat lähtemättömästi piirtyneet kaikki illat Keniassa, jossa työpäivän päätteeksi kolleegani kanssa istuimme terassillemme purkaamaan päivän saldon ja kirjaamaan sen samalla kun aurinko laski mailleen. Siellä aurinko laskee kertaheitolla ja pimeys lankeaa nopeasti. Kymmenen minuuttia auringonlaskusta valtion verkosta riitti sähköä ja sitten koitti pimeys. Sytytimme kaksi öljylamppuamme ja jatkoimme työtämme ulkosalla, sillä ei kannattanut mennä saunaolosuhteisiin ilmastoimattomiin sisätiloihin. Ulkona pystyi edes hengittämään. Tosin se oli uhkapeliä, sillä ilmassa liikkuivat verenhimoiset hyttyset, joista joka kolmas kantoi mukanaan malariaa. Lisäsimme hyttyskarkoitetta ja muistelimme brittejä, jotka keksivät juoda giniä tonicilla saadakseen kiniiniä. Mekin teimme useamman gin tonicin ja koktailiin lisäsimme sekakäyttäjinä malarialääkkeitä. Malarialääkkeistä saa myös ekstrana fiboja, mutta ne pistävät myös pakin niin sekaisin, että päiväkirjassani on merkintä ”Onni on kuiva paska!”

Naurahdin itselleni tässä taannoin. Pesuohjelma pyykkikoneessani oli loppusuoralla ja minä leipomassa piirakkaa. Ajatuksenani oli myös saunoa. Mietin miten voin järjestää kaiken niin etteivät sulakkeet pala ylikuormituksen takia. Sitten muistin, etten ole enää maailmalla vaan Suomessa ja voin kytkeä käyttöön yhtäaikaa uunin, pesukoneen ja kiukaan eikä minun tarvitse alakerran rouvan kanssa sopia pyykkivuoroista jotteivat pesukoneemme kuorita sähköjohtoja kuumiksi. Kokemuksesta voin kertoa, että tuuman rautanaula on oiva johdin varokkeen tilalle sähkötaulussa!

Suomalaiset kuuluvat taas kerran etuoikeutettujen joukkoon vaikka kysymys olisi vain keittiöstä. Meillä jopa kesämökeillämme on tasokkaammat keittiöt kuin monessa kodissa maailmalla. Maailmalta saa suurennuslasilla etsiä samanlaista ergonomiaa ja suunnittelua kuin on suomalaisessa keittiössä. Tässä yhteydessä en edes kirjoita keittiöelektroniikasta vaan puhtaasti keittiön suunnittelusta ja sen luomista mahdollisuuksista toimia siellä. Osoitan tässä suuren kiitoksen suomalaisille naisille, marttayhdistyksille ja muille kotitalousuranuurtajille, jotka ovat vuosikymmenien saatossa luoneet meille toimivat keittiöratkaisut alkaen vaikkapa astiakuivauskaapista ja työtasoista, puhumattakaan astianpesualtaista.

Olen asunut myös hotelleissa niin paljon, että taidan hakata useamman suomalaisen kauppamatkustajan hotelliyöpymistilastoissa. Olipa hotelli yhden tähden ”economy” tai viiden tähden ”vip” se on aina hotelliasumista. Viimeisen viiden kuukauden hotelliperiodini aikana päätin, etten enää koskaan osta häkkikanan munia vaan onnellisen kanan munia, sillä vain vapaudessa voi olla luova. Viihdykkeinäni illan tunteina olivat kaksi minulle selkokielistä satelliittikanavaa, CNN ja MTV, jotka toistivat itseään tasatunnein. Luovuus oli minusta kaukana ja tuntui kuin ilta toisensa perään tunnelma ja tapetit tärvääntyivät.

Ymmärrän hyvin niitä keikkatyöläisiä, jotka tyhjentävät hotellihuoneessaan minibaarin annin yksinään. Opin jo urani alkuvaiheessa, että asettautuessani pidemmäksi aikaa hotellimajoitukseen pyysin huonepalvelua tyhjentämään minibaarin. Tyhjään kaappiin ostin jogurttia ja pintä purtavaa, jotka korvasivat huonepalvelun tähtitaivaallisesti hinnoitellut tuotteet. Turhautuneisuus oli kuitenkin monta kertaa niin kova, että hemmottelin itseäni huonepalvelun herkuilla ja annoin Visani vingahtaa. En jaksanut enää lähteä hotellin ravintolaan tai baariin, jossa yritteliäät ammattilaiset olivat jo listanneet minut potentiaaliseksi asiakkaaksi.

Lopksi vielä kodista sen verran, että täällä Suomessa kotieläintemme määrä riippuu meistä itsestämme. Kuinka paljon hankimme niitä joko tietoisesti tai laiminlyömällä siivoamista. Hyönteisille emme voi mitään, hyttyset ja kärpäset ovat aina kesäisin riesanamme. Maailmalla saa monenlaisia kotieläimiä tahtomattaan. Kodittomat koirat ja kissat ovat jokapäiväisiä vieraita roskiksella puhumattakaan jyrsijöistä, jotka tulevat kutsumatta sisälle asti. Olen tyytyväinen, ettei minun tarvitse enää tyhjentää aamulla pukeutuessani kenkiäni skorpioneista eikä vetää päivittäin ruokaöljyvanaa oven eteen estääkseni käärmeitä kotiutumasta patjani alle. Voin juoda vesijohtovettä keittämättä sitä ja käydä suihkussa ilman orgaanisia hoidokkeja.

3 kommenttia

martin

8.2.2007 18:51

Lähtökohtien mukaan ja niitä käyttäen on mahdollisuus iloon ja suruun - ihan riippuen omasta asenteesta. Kokemuksesta maailmalla tiedän (myös monenlaisia "koteja" kokenut).

Vastaa kommenttiin

Jätä tyhjäksi

Enter

9.2.2007 12:28

Aika vähän kerrot ihmissuhteistasi, mikä on yllättävää.

Vastaa kommenttiin

Jätä tyhjäksi

uolevi

10.2.2007 20:15

Martin, hyvä pointti. Unohdin positiiviset puolet. Tässä yksi niistä. Tulen aina muistamaan asuntoni / kotini Natanyassa Välimeren rannalla. Istuin olohuoneeni sohvalla ja edessäni olivat suuret ikkunat, jotka antoivat merelle. Enpä muista upeampaa näkyä kuin länteen laskeva aurinko, joka maalasi koko Välimeren orannsinpunaiseksi. Siinä sielu lepäsi.

Vastaa kommenttiin

Jätä tyhjäksi