Sukupuolesta sukupuolettomuuteen, ja sen yli!

Edellisestä merkinnästä onkin aikaa, enkä ole pahemmin muistanut käydä koko Ranneliikkeessä useampaan kuukauteen. Jatketaan ilmeisesti avoimeen tyyliin.

Ehdimme asua kommuunissa uuteenvuoteen asti, jolloin kommuuni matkasi pienempään asuntoon lähempänä keskustaa, lähinnä ali-vuokranantajan huoltajuuskiistan takia (joka oli täysin naurettava, ja mielestäni myös täysin tarpeeton), jonka seurauksena kahden huoneellisen verran asukkaita joutui etsimään uutta kotia. Minä ja Daniel olimme siis toinen näistä, jonka takia olimme taasen asunnottomuusuhan alla, vaikka asuntohakemuksia oli ollut vetämässä jo kesästä.

Asuntohakemukset olivat vetämässä eromme takia, joka ei ollut kovin siloinen tai helppo kummallekaan meistä, mutta onneksi vakavemmilta välikohtauksilta vältyttiin. Saimme loppujen lopuksi välimme selvitettyä, ja olemme nykyisin läheisiä ystäviä.

Päivä tai pari ennen uuttavuotta saimme puhelun sijaisisältämme, joka oli viimeksi majoittaneet meidät, kun olimme asunnottomia. Oman eronsa vuoksi hän oli muuttanut omaan kaksioonsa, jossa kumminkaan ei viettänyt pahemmin aikaa. Saimme siis asunnon (vaikkakin vain kesäkuu 2010:n loppuun asti).

Erosin lukiosta virallisesti tammikuun alussa, vaikka luovutin sinne raahautumisen jo marraskuun lopulla, puhtaasti koska pelkäsin palavani loppuun kaikkien asioiden johdosta. Sain työvoimatoimiston kautta graafinen suunnittelu painotteisen työharjoittelupaikan, jossa olen ehtinyt olla nyt kaksi viikkoa.

Transprosessini pistettiin jäihin kenties joulukuun puolella, koska osapuolten mielestä omasin "epätavallisen negatiivisen kuvan itsestäni, jota olisi hyvä puida psykoterapiassa". Sain lähetteen seksuaaliterapiaan, jossa käyntejä on ehtinyt olla vasta yksi. Vaikka tauko prosessissa turhauttaakin suunnattomasti (ottaen huomioon, että varsinaisen suunnitelman mukaan olisin saanut hormonit syksyllä 2009), aion käyttää tilaisuuden "eheytymiseen" hyväkseni - ja prosessia ajatellen: 'hiljaa hyvää tulee'.

Mitä tulee sukupuoleen ja seksuaalisuuteen, koen edelleen olevani sukupuoleltani jotain epämääräistä, jotain adrogyyniä kenties. Jatkuvat ongelmat ja kysymykset koskien sukupuolta aiheuttavat ahdistusta ja tahtoa joko olla koko kaksijakoista sukupuolijärjestelmää vastaan tai nöyrtyä nielemään "jomman kumman" sukupuolen rooli ja nimike. Tähän mennessä olen kumminkin pysyttäytynyt omana epämääräisenä itsenäni.

Seksuaalisuuteni ei kenties ole juurikaan muuttunut. En ole edelleenkään löytänyt itseäni tuntemasta seksuaalista tai romanttista halua feminiinisempään sukupuolisuuteen.
Kokemusta seksuaalisesta vuorovaikutuksesta edellisen kihlattuni ulkopuolella on tosin kokeiltu, ja todettu hankalaksi. Ongelmaksi on todettu toisen osapuolen turhan kapea näkemys sukupuolisuudesta (jolloin sanottu surullisen kuuluisa "Jos koet olevasi tyttö, olen kiinnostunut sinusta. Mutta jos koet olevasi poika, en voi olla kiinnostunut"), tai epävarmuuteni ja epämukavuuteni käytännönläheisissä yksityiskohdissa seksiin liittyen.

En tällä hetkellä seurustele, mutta potentiaalinen seurustelukumppani on pelottavasti samoilla linjoilla sukupuolisuuden turhuudesta ja seksuaalisuuden muka-vääntymättömistä säännöistä.

Vastaan häpeilemättä nimekseni Jojo , jos sitä kysytään epävirallisissa tilanteissa (vaikka senkin jälkeen kysyttäisiin "Mikä on OIKEA nimesi?"), virallisissa tilanteissa käytän ja tunnustan lähinnä vain sukunimeni.

Jätän tietenkin aiemmat merkinnät koskemattomiksi ja korjaamattomiksi mahdollisen mielenkiinnon takia "muuntautumista" koskien.
// Koen käytännölliseksi päivittää tietoni merkinnässä "Me, myself and the others" (kirjoitettu: 06.03.2008).//

Otan edelleen vastaan kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni.

Ei oo tultu käytyä täälläkään pitkään aikaan.

Mitähän tällä välillä on tapahtunu.
Muutettiin pois Tampereelta elokuussa, oltiin asunnottomana noin puol vuotta, jonka aikana ehdittiin majailla mun tädin luona pari viikkoa, kasvattivanhempien luona yhteensä noin neljä kuukautta, ja siinä välissä parin kaverin ja Danielin veljen luona Tampereella. Saatiin viimein kasvatti-isän tutulta vuokrahuone kommuunista, jossa ollaan ehitty asua suurinpiirtein kuukauden verran, ja hyvin viihdytään, sillä kommuunissa asuvat ovat kovin suvaitsevaisia ja avoimia.
Käydään nyt molemmat lukiota siellä missä sen alotin, ja käyn nyt siis kolmatta vuotta neljästä.

Sain lähetteen transtutkimuksiin läpi pienen säädön jälkeen ja oon ehtinyt käydä jo kahdella tapaamisella. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, saan diagnoosin syyskuussa ja jouluun mennessä uuden äänen.

Seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden määritelmät on muokkautunu vähän oikeammaksi ja tarkemmaksi, kenties toistoakin tulee.

Alotetaan vaikka sukupuolesta. En periaatteessa välitä niinkään sukupuolista tai sen määritelmistä, ne on lähinnä vähän samankaltaisia määritelmiä kuin vaikka hiustenväri tai vaatteet jotka sillä henkilöllä on yllä, se ei ole kovin olennainen tai rajoittava tekijä. Koen itseni minuksi, mutta jos pitää päättää niiden sukupuolien väliltä mitä vaihtoehdoiksi annetaan, lähinnä olisi 'poika'. Miestä (tarpeeksi maskuliinista määritelmään mies) musta tuskin tulee koskaan, ja kaiken lisäksi pelkään tietyn verran maskuliinisia ihmisiä, joten olisi siis jotenkin loogista etten myös, ... no joo, lähinnä se miten käyttäytyy ja miltä näyttää ei oikein sovi määritelmään mies. Vaikea selittää, mutta kenties tuosta tajuaa jotain.

Ja sitten seksuaalisuus. En koe itseäni juurikaan seksuaaliseksi, mutten kumminkaan ole aseksuaali tai autoseksuaali. Masturbointi on jotain outoa ja vierasta, ja seksi jonkun muun kuin nykyisen kumppanini kanssa on vain jotain mitä en osaa kuvitella tai mitä en edes haluaisi kokea. Sen sijaan tuntisin ja vaikuttaisin olevan joskin varsin polyromanttinen, mistä kumminkin mennään taas siihen etten pidä "perinteisistä" feminiinisistä naisista/tytöistä, mutta vähän maskuliinisemmat tai androgyynimmät (tms) naisettytöt saattavat hyvinkin olla kovin viehättäviä. Ja tietenkin jo aiemmin mainittu: pidän "kauniista"/jonkin verran feminiinisistä pojista. Näen toki jotkin feminiiniset naiset ja maskuliiniset miehet viehättävinä, mutta en romanttiseen pisteeseen asti.

Eiköhän tuossa ole tarpeeksi minusta ja mun mieltymyksistä.

Kuva musta (suurinpiirtein) nykyään, tosin kuva otettu heinäkuussa '08.

Daniel sano tossa yks päivä aika hyvin mun suuntaumuksen.

Ollaan pitkää mietitty mitä mä oon ja mikä mun suuntaumus sitten on.
Saisinkohan mä sen tarpeeks selvästi selitettyä...

Mä en niinkään tykkää tyttömäisistä tytöistä. Mä en nää niitä pitkätukkasia, meikeillä päällystettyjä muijia tiukoissa vaatteissaa, kauniina. Mut tyttömäisenä nätti esim. 'female to male' jätkä tai ihan vaan tomboy tyttö on vaan jotain niin kaunista! :D
Tykkään enemmän feminiinisistä pojista, ... johon ilmeisesti luen myös homot, vaikkei läheskään kaikki oo niin tyttömäisiä (Duh!).

... Eli tiivistettynä: tykkään tyttömäisistä pojista, ja poikamaisista tytöistä. Eli oonko sitte transsuuntautunu? : D
Tosin, kyllä mä näin ("ulkopuolisten" silmään) jätkänä voisin seurustella tytön kanssa, vaikkakin saattais hetero tytöllä olla vaikeuksia kun ei ruumis oikein osu kohalleen sen mahdollisen mieltymyksen kanssa.
Hetero jätkät ei mua huoli, se on varma. Homopojan kanssa ilman muuta.

... Periaatteessa panseksuaali... mut ....
Äh, en mä oikeen lue itteeni mihinkään seksuaalisensuuntaumuksen omaavaan. Mä tykkään kirjaimellisesti niistä ihmisistä itsestään, en "sukupuolesta". (niikun aika moni biseksuaali sanoo)

Miten selittää opettajalle, ettei halua tulla kutsutuksi kastenimellään, vaan nimellä minkä tulet ehkä joskus vaihtamaan itsellesi?

Sama kysymys tuli mulle vastaan Englannin tunnilla, kun istumajärjestykseen kirjotettiin Danielin kanssa [ "Daniel" -sukunimi- ] [ "Jojo" -sukunimi- ].
Sitten ku muut oppilaat oli laitettu työskentelemään pari-/ryhmätehtävien parissa, opettaja tuli kysymääm "Mikä tää 'Daniel' juttu oikeen on??".
Okei, me pidettiin sille jo sen jakson lopussa "sateenkaari" esitelmä, jossa kerrottiin jotenkuten pähkinänkuoressa Transgenderistä ja joistain satunnaisista seksuaalisistasuuntaumuksista mitkä saattais ehkä avata heteroparan silmiä.

Monilla opettajilla, etenki keski-iästä ylöspäin, on vaikeuksia ymmärtää miksi se on loukkaus puhutella "toisen sukupuolen nimellä". (josta herää kysymys, miks nimillä on sukupuolet?)

ÄÄÄH, tää kyllä liittyy aiempaan blogi postaukseen hyvin.
Miten mä selitän äidille, jos en pysty edes tuntemattomalle selittää?

... Ei sillä että mä pitäisin itteeni minään sukupuolena varsinaisesti, mut vähiten ehkä tyttönä. Enkä tykkäis sen nimen käytöstä mun nimenä muutenkaan.

Eli siis. Äidille pitäis kertoo koko tästä transsukupuolisuudesta ynnä muusta. Se tietää vaan että seurustelen Danielin kanssa, ja jonkin verran että se on transpoika. Tiedä sitte kui hyvin se on sen tiedon sisäistäny.

En oo pitkään aikaan äitiä nähny, ja oon muuttunu varmaan ainakin sen silmissä selvästi poikamaiseks. Odotan sitä päivää kun se meinaa kävellä mun ohi ja kertoo sitte kuinka se luuli mua pojaks. :D

... Anyways.
Mulle on jotenki vaikeeta kertoa sille. En oo tainnu täällä mainita. Mut sillon ku tulin kaapista biseksuaalina, se kerto kuinka tulisin aina olemaan sen rakas tytär.
Välitän äidistä kamalasti, enkä halua ... jotenki kokea hylätyks tulemista tai että se jotenki pahottais mielensä tai pettyis kun kuulis että sillä tulee olemaan kolme poikaa kahden pojan ja yhden tyttären sijaan.
Se on nyt kumminki raskaana, laskettu aika syksyllä, ja sisimmässäni toivon jotenki että se on tyttö (ja oon aina haaveillu pikkusiskosta :D)

Sen tiedän ettei se oo niinkään perillä suuntaumusasioista, vaikka sillä juurikaan mitään vastaankaan ole.

Vinkkejä ynnä muuta otetaan avosylin vastaan!

- Josh

- Pala minua #2 - Trans. -

___martin:
Mikä siinä poikuudessa on sitten Sinulle sopivampaa kuin tyttöydessä?
Mistä näet, että olet väärässä ruumiissa verratessasi tytön ja pojan ruumista?

___Se vaan yksinkertaisesti tuntuu väärältä. Se on jotain mitä en tunne olevani.
Luultavasti juurtunut monien vuosien takaisesta kuvasta tytöistä sukupuolena. Tytöt olivat niitä julmimpia ja mun silmään tosi pinnallisia ja hermoille käyviä.

Olen aina pitänyt itseäni poikamaisena tyttönä, ihan pienestä asti. Mietin todella usein, olenko poika, voisiko olla mahdollista että minusta _tulisi isona poika (vaikken tiennyt suuntauksista mitään). Hyvä kysymys, pitääpi miettiä asiaa tarkemmin että saisi paremman vastauksen luotua!

___kesäpoika:
Onko sulla transsukupuolisen ihmisen vai pojan identiteetti?
Koetko että jos olisit syntynyt pojaksi niin kaikki olisi ok, vai että transsukupuolisuus on ikäänkuin osa sua?
Tahdotko tulla kohdelluksi poikana, and no questions? Oletko poika vai ei-tyttö?
Miten koet oman vartalosi?
Onko susta esim. inhottavaa että sua kosketetaan, vaikea halata tms. väärältä tuntuvan vartalon takia?
Onko sulla itsellä yksin inhon tunteita tms. tytön vartaloa kohtaan?
Kun kohtaat uusia ihmisiä, niin kerrotko olevasi transsukupuolinen vai poika?
Koetko että kun pääset eroon väärästä vartalosta voit jollain tavalla vapautua hyväksikäytöstä ja kaikesta mikä siihen liittyy?
Olisiko yhtä haluttavaa olla poika jos hyväksikäytön kohteena olisi ollut synnynnäinen pojan vartalo?
Koetko olevasi homo, vai sillä tavalla sukupuolten ulkopuolella, ettei suuntautuminen tunnu määriteltävältä?

___itseasiassa miettiny mun identiteettiä tosi paljon viime aikoina, kun tuli puheeks Danielin kanssa. En osaa tosissaan sanoa. En oikeastaan mieti sitä. Koen vaan olevani minä; haluan olla tätä fyysisesti, käyttää tälläisiä vaatteita ja olla tälläinen. Oon tietty luonteeltani tosi kokeilun halunen, ehkä kumminki koko tää "kokemus tyttönä" on jotenki kasvattanu. En tiedä. Musta olis tietty kiva että perään huudettais mielummin "homo" kuin "lesbo" :D a guy and no questions olis tosi kiva.
Ulkonäöstä, en pitäny yhtään tyttömäisistä piirteistä. Omasta mielestä mun naama ei oo koskaan sopinu tytölle. Oon ruma tytöks, mut ihan ok pojaks (joo, tää on todistettu. Muijat haukku tyttönä, nytte saa vaikka mitä silmäniskuja ynnä muita kadulla :D) Mulla ei oo koskaan ollu kumminkaan niin tyttömäistä kehoa, ei isoja rintoja tai lantiota. Mut kumminki vartalo on ruma kumpaanki sukupuoleen, joten ainakin top surgery vähintään olis kiva, eikä tartis bindatakaan. Mulla ei oo ongelmaa kosketuksen kanssa, nautin pelkästään siitä että joku halaa (tosi kivalta kuulostaa joo). Mulla oli jo "tyttöaikoina" vaikeuksia itseinhon kanssa ja paineita ulkonäöstä "en mä edes halua rintoja! Jätkät tykkää vaan jos on isot. Tytötki kattoo nenän vartta pitkin"

Itseasiassa, ihmiset ei niin kovin usein kysy. Riippuu tilanteesta. Esim. koulussa, niitä "sateenkarikansa" esitelmiä mitä ollaan pidetty, oon avoimesti kertonu olevani transsukupuolinen.
En tunne että hyväksikäyttö liittyy asiaan ollenkaan. Se on vaan ikävä sivuseikka mun minä kuvan kehityksessä.
Homo, tai ehkä lähinnä panseksuaali.

Lyhyesti suhteista. // Tai ei niin lyhyesti.

Poika X.
Xn kannsa "seurustelin" muistaakseni '05 kesänä. Hän on samanikäinen kuin minä.
Koko homma alkoi luokkakaverista, joka mesessä (naurakaa vaan, nauran itsekin) liitti sitten kaverinsa keskusteluun, jonka kanssa sitte juttu luisti tosi kivasti.
Jatkettiin sitten keskustelua kahestaan, meni vuosikin ennen kun tämä sitten alkoi puhua vihjailevaan sävyyn, ja kyllä, olin ihastunut siihen aikoja sitten.
Nähtiin koulunpäättäjäis päivänä, käytiin leffassa. Olo oli todella vaivaantunut, en tuntenut oloani mukavaksi sitten ollenkaan, vaikka siitä pojasta jonkin verran tykkäsinkin.
Pojan ujous katosi teatterissa valojen pimetessä, jolloin homma alko mennä mulle liian "läheiseks".
Tona aikana olin tyttömäisilläni, ja itsetunto oli vaakalaudalla.
Nähtiin vielä kerran, joka olikin viimenen.
Poika kertoi minun olleen varalla, valitsi nätimmän jonka kanssa on edelleen.
No hard feelings, vaikkakin se oli yhtä lailla kolaus itsetunnolle ja helpotus.

Poika Y.
Tähänkin poikaan tutustuin netin kautta, tosin nettipelissä, Ragnarok Online (en naura, mutta naurakaa te vaan :D). Olikohan uusivuosi '06. (Uutenavuotena koneella? kyllä)
Poika on siis vuotta vanhempi USAsta, Oklahomasta.
Tilanne jossa "tavattiin" oli niin häkellyttävän idioottimainen näin jälkeen päin ajatellen, että.
Törmäsin siihen ihan sattumalta, sen kommentti iski muhun, ajattelin että tollapa on hauska luonne, haluun jutella sen kanssa. Josta sitten alkoi ihastus ja plaplapla.
Oli meillä suunnitelmia ja niin edelleen. Sen oli tarkotus tulla silloisena seuraavana kesänä Suomeen, jota ei siis koskaan tapahtunut.
Vahvana romantikkona ajattelin että kyllä se toimii, mutta jossain vaiheessa tulin järkiini. Tuolloisena aikana olin ns. Tomboy/sukupuoli neurtaalissa vaiheessa. Aloin jo miettiä suhdetta käytännössä. Miten asiat toimis, kun en oikein haluaisi olla siinä kropassa, enkä halua näyttää sille paksua vaatekertaa enempää enkä kyllä piilotellakaan. Jne.

Sitten tuli Daniel.
Toukokuu '07. Tavattiin mulle tutussa ja turvallisessa foorumi miitissä. Se oli mulle sitä kliseistä "love at first sight". Meillä synkkas heti, vaikkei koko kahden päivän aikana puhuttu juuri mistään, satunnaisia lauseita vaan, vaikka vietettiinki paljon aikaa sillon, ja mm. nukuttiin vierekkäin. Ah, voisin kertoo koko kahden päivän tapahtumat, mut siitä tulis tosi pitkä ja tylsä muille :D
Lyhykäisyydessään: meillä vaan synkkas, tunnustin ihastukseni Danille n. 4 päivää miitistä ja mentiin kihloihin heinäkuun lopulla.
Dan on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunu, ja niin mahdottomalta kun se kuulostaakin, Dan on aivan varmasti täydellinen mulle. Everything I could hope for and even more. :)

Saatiin vihdoinki tilattua kunnon binderit netistä. Ei enää tarvii bindata ideaalisiteellä, tulee varmasti olee helpompaa kesällä, vaikka toi onkin aika epähengittävää materiaalia.

Jotenki lohduttavaa kattoo Youtubesta Female To Male (FTM) ihmisten videopäivävkirjoja, seurata niiden prosessia ja pysyy ajan tasalla mitä niille kuuluu ja millanen olo niillä on ja niin edelleen.
En malta oottaa sitä omaa diagnoosia ja hormoneiden saamista. Toivottavasti ne saan kans, kuulemma Suomessa melko vaikeeta.

Tekis mieli kertoo kaikkee, mutten tiiä mitä kertoo.
Kumminki yllättävän moni on jo nyt kommentoinu.

Kysykää ihmeessä. Vastaan mielelläni.

- Josh

Ehkä merkittävimmiksi tapahtumiksi oman elämäjanan aikana lukisin seuraavat:
(Yritän selittää selkeästi ja karkean lyhyesti. Kysyä ja kommentoida saa vapaasti)

Koko lapsuuden asunut Helsingissä.
Vanhemmat erosivat kun olin n. vuoden vanha. Asuin äidin kanssa, kattelin vierestä äidin tuodessa jokusen määrän tuntemattomia miehiä kotiin, kunnes tapasi nykyisen isäpuoleni, Teron kun olin 3v.
En koskaan tykännyt Terosta. Se oli aggressiivinen, ei koskaan lyönyt, mutta huusi helposti, eikä sen olemuksesta saanut hitustakaan lämpöä tai ystävällisyyttä irti.
En koskaan oppinut Teron haluamille käytöstavoille, viikottainen, jossain vaiheessa päivittäinen sanaharkka alkoi käydä mielenterveyden päälle. Sanaharkka täs tilantees tarkotti sitä että seisoin olohuoneessa kuuntelemassa sen valitusta mun muka huonosta käyttäytymisestä ja mun kunnioituksen puutteesta sitä kohtaan. Sitä saattoi jatkua useita tunteja putkeen.
Vuosien myötä ainoa turvapaikka "kodissa" oli oma huone, sinne se ei astunut.
Kesällä '05, just kesäloman alettua, se kumminki ylitti senki rajan, vei viimesen turvapaikan. Pakkasin tavarani ja muutin isän luokse.

Isän luona kävin joka toinen viikonloppu kun olin tarha- ja ala-asteikäinen. Mikä ei ollu niinkään järkevää, mutta niin kumminki tein.
Isä nimittäin käytti mua seksuaalisesti hyväkseen, en osaa tarkalleen sanoa kuinka kauan/monta kertaa, olin sillon tarhaikänen; 3-4n vanha. Veikkaisin kuukaudesta pariin. Tiesin että se oli väärin, mut en tehnyt arkanaluonteena asialle mitään, pidin sitä vaan sisällä omana tietona.
Opin jotenkin elämään asian kanssa, vaikkakin taivuin syvään masennukseen jo ala-asteella, jota isäpuolen ja työn kanssa kiireinen äiti ei koskaan huomannut.
Puhuin hyväksikäytöstä ensimmäisen kerran Danielille, kahden-neljän viikon seurustelun jälkeen, toisen kerran ET:n opettajalleni toissa päivänä. Tänään paljastin asian ystäville nettipäiväkirjassa, mutten ole vielä saanut kommentteja takaisin.
Kukaan sukulaisistani ei siis tiedä asiasta, ellei yksi serkuistani satu lukemaan päiväkirjaa.

Karkasin siis isäni luota marraskuun lopulla 2007, Tampereelle Danielin ja Kiyon luokse, isän ollessa työporukan kanssa risteilyllä myöhään perjantai-iltana. Ennen muuttoa, pyysin paljon apua antaneelta tädiltäni muuttoa-apua, ja tein selväksi etten aio kertoa isälleni lähdöstä, mutta hän vaati mun puhuvan sen kanssa, muuten ei suostu auttamaan. Ehdotti myös että olisi tullu mun kanssa sille puhumaan, mutta tiedän että isä on äidiä joskus niiden seurustelu aikoina sen hakannut, en halunnu niin käyvän mulle saatika tädille.
Isä on vieläkin elatusmaksu velvollinen, muttei sitä suostu maksamaan, sanoo että rahat kuuluvat hänelle. Yritti myös pitkään päästä osingoille kaikessa mahdollisessa, uhkasi viedä jutun käräjille äitiäni vastaan ja oli varma että palaisin häntä koipien välissä sinne takaisin.
Muuton jälkeen isä yritti kaikkensa etten sais asioita täällä Tampereella kuntoo, etten varmasti saisi mitään mulle kuuluvia rahoja, valehteli sosiaalivirkailijalle asuvani vielä siellä sekä käyväni koulua siellä. Ynnä muuta.

Tässä tää palane.

Blogit omistan varmaankin itsestäni puhumiseen.
Anteeksi.
Kaikki blogeissa kerrottu on raakaa totuutta. Jotkin asiat vähemmän kiinnostavia, jotkut ehkä enemmän. Huomatkaa että saatatte olette ensimmäisiä joille tietyistä asioista kerron.
Mutta toivon vaikuttavani lukijoihin tavalla tai toisella.

Aloitetaan perustiedoista: (päivitetty: 14.2.2010)
x Kutsumanimi: Jojo
x Syntymänimi: J*****
x Syntymäaika: 31.7.1990
x Syntymäpaikka: Helsinki
x Silmien väri: Vihreät, vähän ruskeaa
x Pituus / Paino: 170cm / tuntematon, veikkaisin 50-55 kg väliltä.
x Suuntaumus ja minä: (ftm-trans)poika, androgyyni, queer.

x Ruokavalioon liityvät: Freegan (vaikkakin todella harvoin syön lihaa tai maitotuotteita), lukuisia allergioita.
x Musiikki: Laidasta laitaan, mielentilasta riippuen ( www.last.fm/user/jojotus )
x Kehon muokkaus: Alahuulessa 2kpl, anti-eyebrow oikealla puolella, venytetyt lobet (toinen 10mm, toisessa venytys meneillään 14mm), toisen venytyksen vieressä lävistys. ( http://bodymodifications.net/member/yoshua )
x Harrastukset: Piirtäminen, satunnainen kitaransoitto, videopelit, blogit, musiikin etsiminen ja kaikki muu hyvin harrasteellinen toiminta! (näet kai hivenen sarkasmia?)

x Perhe: Perheeseeni luen Danielin, Danielin veljen ja äidin, sijaisvanhemmat, siskoksi omattu Jenna.
x Tapoja: Dermatillomania, luetaanko tähän muka jotain muuta?
x Päihteet: Juon ajoittain, poltan lähinnä juodessa (vaikkakin yritän vähentää, miksei jopa lopettaa). Juon todella harvoin kahvia, mutta energiajuomia satunnaisesti.
x Opiskelu/työ: Työharjoittelussa, painoituksena graafinen suunnittelu.
x Asuminen: Helsingissä. Danielin, koiran ja sijaisisän kanssa.