Miten selittää opettajalle, ettei halua tulla kutsutuksi kastenimellään, vaan nimellä minkä tulet ehkä joskus vaihtamaan itsellesi?
Sama kysymys tuli mulle vastaan Englannin tunnilla, kun istumajärjestykseen kirjotettiin Danielin kanssa [ "Daniel" -sukunimi- ] [ "Jojo" -sukunimi- ].
Sitten ku muut oppilaat oli laitettu työskentelemään pari-/ryhmätehtävien parissa, opettaja tuli kysymääm "Mikä tää 'Daniel' juttu oikeen on??".
Okei, me pidettiin sille jo sen jakson lopussa "sateenkaari" esitelmä, jossa kerrottiin jotenkuten pähkinänkuoressa Transgenderistä ja joistain satunnaisista seksuaalisistasuuntaumuksista mitkä saattais ehkä avata heteroparan silmiä.
Monilla opettajilla, etenki keski-iästä ylöspäin, on vaikeuksia ymmärtää miksi se on loukkaus puhutella "toisen sukupuolen nimellä". (josta herää kysymys, miks nimillä on sukupuolet?)
ÄÄÄH, tää kyllä liittyy aiempaan blogi postaukseen hyvin.
Miten mä selitän äidille, jos en pysty edes tuntemattomalle selittää?
... Ei sillä että mä pitäisin itteeni minään sukupuolena varsinaisesti, mut vähiten ehkä tyttönä. Enkä tykkäis sen nimen käytöstä mun nimenä muutenkaan.
