Edellisestä merkinnästä onkin aikaa, enkä ole pahemmin muistanut käydä koko Ranneliikkeessä useampaan kuukauteen. Jatketaan ilmeisesti avoimeen tyyliin.
Ehdimme asua kommuunissa uuteenvuoteen asti, jolloin kommuuni matkasi pienempään asuntoon lähempänä keskustaa, lähinnä ali-vuokranantajan huoltajuuskiistan takia (joka oli täysin naurettava, ja mielestäni myös täysin tarpeeton), jonka seurauksena kahden huoneellisen verran asukkaita joutui etsimään uutta kotia. Minä ja Daniel olimme siis toinen näistä, jonka takia olimme taasen asunnottomuusuhan alla, vaikka asuntohakemuksia oli ollut vetämässä jo kesästä.
Asuntohakemukset olivat vetämässä eromme takia, joka ei ollut kovin siloinen tai helppo kummallekaan meistä, mutta onneksi vakavemmilta välikohtauksilta vältyttiin. Saimme loppujen lopuksi välimme selvitettyä, ja olemme nykyisin läheisiä ystäviä.
Päivä tai pari ennen uuttavuotta saimme puhelun sijaisisältämme, joka oli viimeksi majoittaneet meidät, kun olimme asunnottomia. Oman eronsa vuoksi hän oli muuttanut omaan kaksioonsa, jossa kumminkaan ei viettänyt pahemmin aikaa. Saimme siis asunnon (vaikkakin vain kesäkuu 2010:n loppuun asti).
Erosin lukiosta virallisesti tammikuun alussa, vaikka luovutin sinne raahautumisen jo marraskuun lopulla, puhtaasti koska pelkäsin palavani loppuun kaikkien asioiden johdosta. Sain työvoimatoimiston kautta graafinen suunnittelu painotteisen työharjoittelupaikan, jossa olen ehtinyt olla nyt kaksi viikkoa.
Transprosessini pistettiin jäihin kenties joulukuun puolella, koska osapuolten mielestä omasin "epätavallisen negatiivisen kuvan itsestäni, jota olisi hyvä puida psykoterapiassa". Sain lähetteen seksuaaliterapiaan, jossa käyntejä on ehtinyt olla vasta yksi. Vaikka tauko prosessissa turhauttaakin suunnattomasti (ottaen huomioon, että varsinaisen suunnitelman mukaan olisin saanut hormonit syksyllä 2009), aion käyttää tilaisuuden "eheytymiseen" hyväkseni - ja prosessia ajatellen: 'hiljaa hyvää tulee'.
Mitä tulee sukupuoleen ja seksuaalisuuteen, koen edelleen olevani sukupuoleltani jotain epämääräistä, jotain adrogyyniä kenties. Jatkuvat ongelmat ja kysymykset koskien sukupuolta aiheuttavat ahdistusta ja tahtoa joko olla koko kaksijakoista sukupuolijärjestelmää vastaan tai nöyrtyä nielemään "jomman kumman" sukupuolen rooli ja nimike. Tähän mennessä olen kumminkin pysyttäytynyt omana epämääräisenä itsenäni.
Seksuaalisuuteni ei kenties ole juurikaan muuttunut. En ole edelleenkään löytänyt itseäni tuntemasta seksuaalista tai romanttista halua feminiinisempään sukupuolisuuteen.
Kokemusta seksuaalisesta vuorovaikutuksesta edellisen kihlattuni ulkopuolella on tosin kokeiltu, ja todettu hankalaksi. Ongelmaksi on todettu toisen osapuolen turhan kapea näkemys sukupuolisuudesta (jolloin sanottu surullisen kuuluisa "Jos koet olevasi tyttö, olen kiinnostunut sinusta. Mutta jos koet olevasi poika, en voi olla kiinnostunut"), tai epävarmuuteni ja epämukavuuteni käytännönläheisissä yksityiskohdissa seksiin liittyen.
En tällä hetkellä seurustele, mutta potentiaalinen seurustelukumppani on pelottavasti samoilla linjoilla sukupuolisuuden turhuudesta ja seksuaalisuuden muka-vääntymättömistä säännöistä.
Vastaan häpeilemättä nimekseni Jojo , jos sitä kysytään epävirallisissa tilanteissa (vaikka senkin jälkeen kysyttäisiin "Mikä on OIKEA nimesi?"), virallisissa tilanteissa käytän ja tunnustan lähinnä vain sukunimeni.
Jätän tietenkin aiemmat merkinnät koskemattomiksi ja korjaamattomiksi mahdollisen mielenkiinnon takia "muuntautumista" koskien.
// Koen käytännölliseksi päivittää tietoni merkinnässä "Me, myself and the others" (kirjoitettu: 06.03.2008).//
Otan edelleen vastaan kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni.