Ehkä merkittävimmiksi tapahtumiksi oman elämäjanan aikana lukisin seuraavat:
(Yritän selittää selkeästi ja karkean lyhyesti. Kysyä ja kommentoida saa vapaasti)
Koko lapsuuden asunut Helsingissä.
Vanhemmat erosivat kun olin n. vuoden vanha. Asuin äidin kanssa, kattelin vierestä äidin tuodessa jokusen määrän tuntemattomia miehiä kotiin, kunnes tapasi nykyisen isäpuoleni, Teron kun olin 3v.
En koskaan tykännyt Terosta. Se oli aggressiivinen, ei koskaan lyönyt, mutta huusi helposti, eikä sen olemuksesta saanut hitustakaan lämpöä tai ystävällisyyttä irti.
En koskaan oppinut Teron haluamille käytöstavoille, viikottainen, jossain vaiheessa päivittäinen sanaharkka alkoi käydä mielenterveyden päälle. Sanaharkka täs tilantees tarkotti sitä että seisoin olohuoneessa kuuntelemassa sen valitusta mun muka huonosta käyttäytymisestä ja mun kunnioituksen puutteesta sitä kohtaan. Sitä saattoi jatkua useita tunteja putkeen.
Vuosien myötä ainoa turvapaikka "kodissa" oli oma huone, sinne se ei astunut.
Kesällä '05, just kesäloman alettua, se kumminki ylitti senki rajan, vei viimesen turvapaikan. Pakkasin tavarani ja muutin isän luokse.
Isän luona kävin joka toinen viikonloppu kun olin tarha- ja ala-asteikäinen. Mikä ei ollu niinkään järkevää, mutta niin kumminki tein.
Isä nimittäin käytti mua seksuaalisesti hyväkseen, en osaa tarkalleen sanoa kuinka kauan/monta kertaa, olin sillon tarhaikänen; 3-4n vanha. Veikkaisin kuukaudesta pariin. Tiesin että se oli väärin, mut en tehnyt arkanaluonteena asialle mitään, pidin sitä vaan sisällä omana tietona.
Opin jotenkin elämään asian kanssa, vaikkakin taivuin syvään masennukseen jo ala-asteella, jota isäpuolen ja työn kanssa kiireinen äiti ei koskaan huomannut.
Puhuin hyväksikäytöstä ensimmäisen kerran Danielille, kahden-neljän viikon seurustelun jälkeen, toisen kerran ET:n opettajalleni toissa päivänä. Tänään paljastin asian ystäville nettipäiväkirjassa, mutten ole vielä saanut kommentteja takaisin.
Kukaan sukulaisistani ei siis tiedä asiasta, ellei yksi serkuistani satu lukemaan päiväkirjaa.
Karkasin siis isäni luota marraskuun lopulla 2007, Tampereelle Danielin ja Kiyon luokse, isän ollessa työporukan kanssa risteilyllä myöhään perjantai-iltana. Ennen muuttoa, pyysin paljon apua antaneelta tädiltäni muuttoa-apua, ja tein selväksi etten aio kertoa isälleni lähdöstä, mutta hän vaati mun puhuvan sen kanssa, muuten ei suostu auttamaan. Ehdotti myös että olisi tullu mun kanssa sille puhumaan, mutta tiedän että isä on äidiä joskus niiden seurustelu aikoina sen hakannut, en halunnu niin käyvän mulle saatika tädille.
Isä on vieläkin elatusmaksu velvollinen, muttei sitä suostu maksamaan, sanoo että rahat kuuluvat hänelle. Yritti myös pitkään päästä osingoille kaikessa mahdollisessa, uhkasi viedä jutun käräjille äitiäni vastaan ja oli varma että palaisin häntä koipien välissä sinne takaisin.
Muuton jälkeen isä yritti kaikkensa etten sais asioita täällä Tampereella kuntoo, etten varmasti saisi mitään mulle kuuluvia rahoja, valehteli sosiaalivirkailijalle asuvani vielä siellä sekä käyväni koulua siellä. Ynnä muuta.
Tässä tää palane.
