Sukupuolesta sukupuolettomuuteen, ja sen yli!

Daniel sano tossa yks päivä aika hyvin mun suuntaumuksen.

Ollaan pitkää mietitty mitä mä oon ja mikä mun suuntaumus sitten on.
Saisinkohan mä sen tarpeeks selvästi selitettyä...

Mä en niinkään tykkää tyttömäisistä tytöistä. Mä en nää niitä pitkätukkasia, meikeillä päällystettyjä muijia tiukoissa vaatteissaa, kauniina. Mut tyttömäisenä nätti esim. 'female to male' jätkä tai ihan vaan tomboy tyttö on vaan jotain niin kaunista! :D
Tykkään enemmän feminiinisistä pojista, ... johon ilmeisesti luen myös homot, vaikkei läheskään kaikki oo niin tyttömäisiä (Duh!).

... Eli tiivistettynä: tykkään tyttömäisistä pojista, ja poikamaisista tytöistä. Eli oonko sitte transsuuntautunu? : D
Tosin, kyllä mä näin ("ulkopuolisten" silmään) jätkänä voisin seurustella tytön kanssa, vaikkakin saattais hetero tytöllä olla vaikeuksia kun ei ruumis oikein osu kohalleen sen mahdollisen mieltymyksen kanssa.
Hetero jätkät ei mua huoli, se on varma. Homopojan kanssa ilman muuta.

... Periaatteessa panseksuaali... mut ....
Äh, en mä oikeen lue itteeni mihinkään seksuaalisensuuntaumuksen omaavaan. Mä tykkään kirjaimellisesti niistä ihmisistä itsestään, en "sukupuolesta". (niikun aika moni biseksuaali sanoo)

Miten selittää opettajalle, ettei halua tulla kutsutuksi kastenimellään, vaan nimellä minkä tulet ehkä joskus vaihtamaan itsellesi?

Sama kysymys tuli mulle vastaan Englannin tunnilla, kun istumajärjestykseen kirjotettiin Danielin kanssa [ "Daniel" -sukunimi- ] [ "Jojo" -sukunimi- ].
Sitten ku muut oppilaat oli laitettu työskentelemään pari-/ryhmätehtävien parissa, opettaja tuli kysymääm "Mikä tää 'Daniel' juttu oikeen on??".
Okei, me pidettiin sille jo sen jakson lopussa "sateenkaari" esitelmä, jossa kerrottiin jotenkuten pähkinänkuoressa Transgenderistä ja joistain satunnaisista seksuaalisistasuuntaumuksista mitkä saattais ehkä avata heteroparan silmiä.

Monilla opettajilla, etenki keski-iästä ylöspäin, on vaikeuksia ymmärtää miksi se on loukkaus puhutella "toisen sukupuolen nimellä". (josta herää kysymys, miks nimillä on sukupuolet?)

ÄÄÄH, tää kyllä liittyy aiempaan blogi postaukseen hyvin.
Miten mä selitän äidille, jos en pysty edes tuntemattomalle selittää?

... Ei sillä että mä pitäisin itteeni minään sukupuolena varsinaisesti, mut vähiten ehkä tyttönä. Enkä tykkäis sen nimen käytöstä mun nimenä muutenkaan.

Eli siis. Äidille pitäis kertoo koko tästä transsukupuolisuudesta ynnä muusta. Se tietää vaan että seurustelen Danielin kanssa, ja jonkin verran että se on transpoika. Tiedä sitte kui hyvin se on sen tiedon sisäistäny.

En oo pitkään aikaan äitiä nähny, ja oon muuttunu varmaan ainakin sen silmissä selvästi poikamaiseks. Odotan sitä päivää kun se meinaa kävellä mun ohi ja kertoo sitte kuinka se luuli mua pojaks. :D

... Anyways.
Mulle on jotenki vaikeeta kertoa sille. En oo tainnu täällä mainita. Mut sillon ku tulin kaapista biseksuaalina, se kerto kuinka tulisin aina olemaan sen rakas tytär.
Välitän äidistä kamalasti, enkä halua ... jotenki kokea hylätyks tulemista tai että se jotenki pahottais mielensä tai pettyis kun kuulis että sillä tulee olemaan kolme poikaa kahden pojan ja yhden tyttären sijaan.
Se on nyt kumminki raskaana, laskettu aika syksyllä, ja sisimmässäni toivon jotenki että se on tyttö (ja oon aina haaveillu pikkusiskosta :D)

Sen tiedän ettei se oo niinkään perillä suuntaumusasioista, vaikka sillä juurikaan mitään vastaankaan ole.

Vinkkejä ynnä muuta otetaan avosylin vastaan!

- Josh

- Pala minua #2 - Trans. -

___martin:
Mikä siinä poikuudessa on sitten Sinulle sopivampaa kuin tyttöydessä?
Mistä näet, että olet väärässä ruumiissa verratessasi tytön ja pojan ruumista?

___Se vaan yksinkertaisesti tuntuu väärältä. Se on jotain mitä en tunne olevani.
Luultavasti juurtunut monien vuosien takaisesta kuvasta tytöistä sukupuolena. Tytöt olivat niitä julmimpia ja mun silmään tosi pinnallisia ja hermoille käyviä.

Olen aina pitänyt itseäni poikamaisena tyttönä, ihan pienestä asti. Mietin todella usein, olenko poika, voisiko olla mahdollista että minusta _tulisi isona poika (vaikken tiennyt suuntauksista mitään). Hyvä kysymys, pitääpi miettiä asiaa tarkemmin että saisi paremman vastauksen luotua!

___kesäpoika:
Onko sulla transsukupuolisen ihmisen vai pojan identiteetti?
Koetko että jos olisit syntynyt pojaksi niin kaikki olisi ok, vai että transsukupuolisuus on ikäänkuin osa sua?
Tahdotko tulla kohdelluksi poikana, and no questions? Oletko poika vai ei-tyttö?
Miten koet oman vartalosi?
Onko susta esim. inhottavaa että sua kosketetaan, vaikea halata tms. väärältä tuntuvan vartalon takia?
Onko sulla itsellä yksin inhon tunteita tms. tytön vartaloa kohtaan?
Kun kohtaat uusia ihmisiä, niin kerrotko olevasi transsukupuolinen vai poika?
Koetko että kun pääset eroon väärästä vartalosta voit jollain tavalla vapautua hyväksikäytöstä ja kaikesta mikä siihen liittyy?
Olisiko yhtä haluttavaa olla poika jos hyväksikäytön kohteena olisi ollut synnynnäinen pojan vartalo?
Koetko olevasi homo, vai sillä tavalla sukupuolten ulkopuolella, ettei suuntautuminen tunnu määriteltävältä?

___itseasiassa miettiny mun identiteettiä tosi paljon viime aikoina, kun tuli puheeks Danielin kanssa. En osaa tosissaan sanoa. En oikeastaan mieti sitä. Koen vaan olevani minä; haluan olla tätä fyysisesti, käyttää tälläisiä vaatteita ja olla tälläinen. Oon tietty luonteeltani tosi kokeilun halunen, ehkä kumminki koko tää "kokemus tyttönä" on jotenki kasvattanu. En tiedä. Musta olis tietty kiva että perään huudettais mielummin "homo" kuin "lesbo" :D a guy and no questions olis tosi kiva.
Ulkonäöstä, en pitäny yhtään tyttömäisistä piirteistä. Omasta mielestä mun naama ei oo koskaan sopinu tytölle. Oon ruma tytöks, mut ihan ok pojaks (joo, tää on todistettu. Muijat haukku tyttönä, nytte saa vaikka mitä silmäniskuja ynnä muita kadulla :D) Mulla ei oo koskaan ollu kumminkaan niin tyttömäistä kehoa, ei isoja rintoja tai lantiota. Mut kumminki vartalo on ruma kumpaanki sukupuoleen, joten ainakin top surgery vähintään olis kiva, eikä tartis bindatakaan. Mulla ei oo ongelmaa kosketuksen kanssa, nautin pelkästään siitä että joku halaa (tosi kivalta kuulostaa joo). Mulla oli jo "tyttöaikoina" vaikeuksia itseinhon kanssa ja paineita ulkonäöstä "en mä edes halua rintoja! Jätkät tykkää vaan jos on isot. Tytötki kattoo nenän vartta pitkin"

Itseasiassa, ihmiset ei niin kovin usein kysy. Riippuu tilanteesta. Esim. koulussa, niitä "sateenkarikansa" esitelmiä mitä ollaan pidetty, oon avoimesti kertonu olevani transsukupuolinen.
En tunne että hyväksikäyttö liittyy asiaan ollenkaan. Se on vaan ikävä sivuseikka mun minä kuvan kehityksessä.
Homo, tai ehkä lähinnä panseksuaali.

Lyhyesti suhteista. // Tai ei niin lyhyesti.

Poika X.
Xn kannsa "seurustelin" muistaakseni '05 kesänä. Hän on samanikäinen kuin minä.
Koko homma alkoi luokkakaverista, joka mesessä (naurakaa vaan, nauran itsekin) liitti sitten kaverinsa keskusteluun, jonka kanssa sitte juttu luisti tosi kivasti.
Jatkettiin sitten keskustelua kahestaan, meni vuosikin ennen kun tämä sitten alkoi puhua vihjailevaan sävyyn, ja kyllä, olin ihastunut siihen aikoja sitten.
Nähtiin koulunpäättäjäis päivänä, käytiin leffassa. Olo oli todella vaivaantunut, en tuntenut oloani mukavaksi sitten ollenkaan, vaikka siitä pojasta jonkin verran tykkäsinkin.
Pojan ujous katosi teatterissa valojen pimetessä, jolloin homma alko mennä mulle liian "läheiseks".
Tona aikana olin tyttömäisilläni, ja itsetunto oli vaakalaudalla.
Nähtiin vielä kerran, joka olikin viimenen.
Poika kertoi minun olleen varalla, valitsi nätimmän jonka kanssa on edelleen.
No hard feelings, vaikkakin se oli yhtä lailla kolaus itsetunnolle ja helpotus.

Poika Y.
Tähänkin poikaan tutustuin netin kautta, tosin nettipelissä, Ragnarok Online (en naura, mutta naurakaa te vaan :D). Olikohan uusivuosi '06. (Uutenavuotena koneella? kyllä)
Poika on siis vuotta vanhempi USAsta, Oklahomasta.
Tilanne jossa "tavattiin" oli niin häkellyttävän idioottimainen näin jälkeen päin ajatellen, että.
Törmäsin siihen ihan sattumalta, sen kommentti iski muhun, ajattelin että tollapa on hauska luonne, haluun jutella sen kanssa. Josta sitten alkoi ihastus ja plaplapla.
Oli meillä suunnitelmia ja niin edelleen. Sen oli tarkotus tulla silloisena seuraavana kesänä Suomeen, jota ei siis koskaan tapahtunut.
Vahvana romantikkona ajattelin että kyllä se toimii, mutta jossain vaiheessa tulin järkiini. Tuolloisena aikana olin ns. Tomboy/sukupuoli neurtaalissa vaiheessa. Aloin jo miettiä suhdetta käytännössä. Miten asiat toimis, kun en oikein haluaisi olla siinä kropassa, enkä halua näyttää sille paksua vaatekertaa enempää enkä kyllä piilotellakaan. Jne.

Sitten tuli Daniel.
Toukokuu '07. Tavattiin mulle tutussa ja turvallisessa foorumi miitissä. Se oli mulle sitä kliseistä "love at first sight". Meillä synkkas heti, vaikkei koko kahden päivän aikana puhuttu juuri mistään, satunnaisia lauseita vaan, vaikka vietettiinki paljon aikaa sillon, ja mm. nukuttiin vierekkäin. Ah, voisin kertoo koko kahden päivän tapahtumat, mut siitä tulis tosi pitkä ja tylsä muille :D
Lyhykäisyydessään: meillä vaan synkkas, tunnustin ihastukseni Danille n. 4 päivää miitistä ja mentiin kihloihin heinäkuun lopulla.
Dan on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunu, ja niin mahdottomalta kun se kuulostaakin, Dan on aivan varmasti täydellinen mulle. Everything I could hope for and even more. :)