Sata päivää helvettiä

Taas on se aika vuodesta. Tyhmistävältä tosi-tv Big Brotherilta ei voi välttyä, vaikka ei sitä itse seuraisikaan. Pitäisi täysin kadota ihmisten ilmoilta ja henkkiutua viestimien tavoittamattomiin jos haluaisi henkisen hyvinvointinsa kannalta riittävän etäisyyden kyseiseen ilmiöön.

Normaalioloissa tolkun ihmisiksi osoittautuneetkin hurahtavat BB-hommiin; kuka tilaa kaapelista kanavan ja kuka tilaa nettiversion ja kuka tilaa molemmat. Ja hirvittävä spekuloiminen päällä jatkuvasti siitä, kuka poistetaan talosta seuraavaksi.

Minä en käsitä, mikä BB:ssä on oikeasti niin kiinnostavaa. Jotkut perustelevat höyrähtämistään sillä, että on niin mielenkiintoista seurata "sosiaalista kokeilua". Osa sentään rohkeasti myöntää kyseessä olevan lähinnä tirkistelynhalun.

Ja lopulta näitä BB-hahmoja nostetaan suuriksikin julkkiksiksi - siksi koska ovat olleet julkisuudessa. Mitä nämä ovat oikeasti tehneet tullakseen julkkiksiksi? Ryypänneet ja rypeneet ruudussa.

Noh, formaatin kehittäjille on kilahtanut hyvät rahat. Ja kaiketi formaatin hankkiminen jollekin kanavalle on kannattavaa bisnestä. Koska riittävän moni jää koukkuun kyseiseen formaattiin. Jopa niin moni, että olet ajan tärkeimmästä puheenaiheesta ulkona, jos et seuraa Big Brotheria.

Ajan henki haisee kyllä jotenkin pahalle.