Satunnaisesti päivityksiä ajatuksistani ja huomioistani. Toisinaan ilmaisen ilojani ja toisinaan varmasti purnaan. En lupaa viiltävää yhteiskunta-analyysia, mutta joskus kumminkin kuvia söpöistä eläimistä. Ja kaikkea mielessä liikkuvaa.
Varikset ovat fiksuja lintuja. Kertovat, että oppivat nollankin.
Varis ilmeisesti laskeskeli, että jos poimii kaikki ranskanperunat omaan suuhun, niin lokille jää nolla. Kaupunkiluonnon ihmeisiin kuuluu se, että linnut osaavat hyvin tyhjentää roskikset.
Sopii kaikille yhdenvertaisesti.
Erika Vikman laulaa häpeästä ja siitä yli pääsemisestä. Tämä häpeän tunnehan on monille hlbti-vähemmistöihin kuuluville ollut tuttu ainakin jossain vaiheessa matkan varrella. Erityisesti maailmankatsomukseltaan vanhoilliset ovat häpeän leimaa tarjoilleet.
Piti kappaleesta, artistista, musiikkityylistä tai ei, niin eikös tuo otsikossa mainittu laini ole ihan kantava, vaikka tulevan kesän prideen? Oli ne pridet sitten jo turuilla ja toreilla taikka verkossa - tai nykyajalle tyypillisesti hybridimallilla.
Vikmanillahan on muitakin aihepiiriä sivuavia lauluja, kuten vaikkapa Syntisten pöytä.
Tanssi ja laulu on nyt kiellettyä, mutta ulkoilu vielä sallittua.
Helsingissä on hienoja paikkoja.
Jos olis vielä pentu, niin tosta tulis lumilinna.
Ettei vaan olisi miehen tunnustus toiselle miehelle. Ollaan sentään Helsingin Kalliossa.
Jouluksi ei ihan Helsinkiin ehtinyt, mutta ennen loppiaista kumminkin.
Stadionin torni sähköttää lähestyvää vuoden vaihtumista.
Nimittäin joulu.
Joulusta ei ole enää edes puolta vuotta siihen, että päivät alkavat lyhetä. Miten niin pessimisti?