Peurnaa Haakuralla

Sen kerran kun on pitkä loma niin mitä mä teen, istun koneella, luen vanhoja uutisia netistä ja mätänen paikalleni!

Mikä siinä nyt taas on niin tolkuttoman vaikeeta olla aktiivinen, myös lomalla? Häh!

Mielenkiinnolla seuraan julkisuuden kirjoittelua eilisestä TV2:n teemaillasta, kuin myös miten http://mpolla.net/ek/ statistiikka asettuu.

Vaikka tuo eroakirkosta -statistiikka on monasti kyseenalaistettu on se kuitenkin jonkinlainen mittari siitä, mitä ihmiset ajattelevat.

Vaikka mieli tekisi henkseleitä paukutella, että kaikki eroamiset johtuvat siitä ettei kukaan halua olla mukana kirkossa joka näin voimakkaasti syrjii, niin tosiasia lienee se että joukossa on monen monta eronnutta, jotka kokevat kirkon olevan liiankin lepsu kannanotoissaan.

Yhtä ja kaikki - eilinen ohjelma oli myrkkyä kirkon julkisuuskuvalle.

Niin hulluja höpinöitä illan aikana kirkon riveistä kuuli, että väkisin jäin miettimään oliko noin vahvojen ääripäiden (ja oikeasti tyhmien) ihmisten mukaanotto taktinen veto toimitukselta.

Jos ajattelen omista piireistä, niin minusta olisi ollut tasapuolista (joskaan ei meidän intressejä palvelevaa) raahata studioon yhtä sekopäisiä GLBT ihmisiä ... sillä heitä(meitä) on!

Mieluummin näin päin ...

Henkilökohtaisesti harmittaa se, ettei illan poliitikoilta irronnut mitään legendaarista aivopierua.

Silti, aika hyvinhän nuo tilaisuuteen osallistuneet pistivät mm. fysiikan lait ihan uuteen uskoon :)

Muistakaa silli!

http://lehti.samizdat.info/2010/10/live-hamaran-rajamailla-ylen-suuri-homokeskustelu/

Eletään vuotta -96 ja niitä ensimmäisiä hetkiä, kun itse aloin liikkumaan 'saman henkisten' ihmisten parissa. Tuohon aikaan Porissa asuneena ei niitä rientopaikkoja suuremmin vähemmistöille ollut, Tampereella tosin pidettiin joitain kertoja vuodessa kuuluisia bileitä nimeltään "Leimarit". Niinpä mekin, kolme kaverusta Porista ja Raumalta pakkasimme itsemme autoon, ja lähdimme kohti tuota kiellettyä hedelmää…

Noh, tämä bloggaus ei liity kuin väljästi tuohon 14 vuota sitten olleeseen hetkeen, sama paikka tosin ja kovasti taas intoa puhkuen suuuntana Leimarit!

Tässä kotosalla saimme päähän, että voisi piipahtaa Tampereella kavereita tervehtimässä, samaan aikaan yllättäen olisikin myös Leimareiden syyskauden avajaiset ja mikäpä ettei, sinnehän tietenkin mennään myös. Odotukset olivat korkealla!

Alkuilta oli kuitenkin jo enne, Tampereen homo-yöelämää kun ei ole. Ne muutamat kituuttavat paikat, jotka ovat suunnattu homoille ovat surulinen näky. Edes homot itse eivät niissä käy - jossakin nyt mättää. Noh, tätä kummasteltiin, mutta suuntasimme silti luottavaisin mielin kohti YO-taloa.

Jos olisimme tienneet, millaiseksi Leimarit olivat muuttuneet emme varmaankaan olisi paikalle menneet. Jopa Tampereella nykyisin asuva kaveri kummasteli mitä on tapahtunut. Koko talo, ihan koko talo oli täynnä naisia. Piti oikein uudelleen tarkastaa että emmehän nyt vahingossa olleet sekoittaneet päivämääriä ja pöllähtäneet keskelle naisten bileitä - no ei oltu. Laskin siinä, että sen noin neljän tunnin aikana, mitä paikassa olimme meidän lisäksi paikalla oli noin 20 miestä - talo oli melko täynnä väkeä kuitenkin, välillä tungokseen asti.

Olen yleisesti melko suvaitsevainen, mitä tulee meihin sateenkaariväkeen. Kaikista ihmisryhmistä löytyy ne ääripäät, jotka ovat vaan yksinkertaisesti hulluksi tekevän rasittavia. Strereotypisesti ajateltuna tylytystä saa niin hintspimpukat kuin rekkiksetkin, ihan yhtä paljon.

Leimarit olivat kuitenkin täydellinen floppi. Näitä ruutuflanellipaitoihin sonnustautuneita, liian isot lökäfarkut puoliväliin persettä roikkuvia ja boksereihin pukeutuneita sänkipäisiä 'naisia' oli kaikki paikat täynnä. Näky oli karmiva. Käytöstapansa olivat täsmälleen samat, kuin mitä ulkonäkönsäkin.

Pääkaupunkiseudulla tämän tyyliset ilmestykset ovat yleensä noin 15 vuotiaita lähiöpoikia, jotka vetelehtivät aseman nurkilla poltellen, räkien ja pussikaljaa juoden. Ainoa ero nyt nähtyihin oli, että olimme Tampereella sateenkaariväelle tarkoitetuissa bileissä - niin ja että nämä kaikki olivat tyttöjä.

Tuon illan jälkeen en enää ihmetele, miksi Leimarit eivät enää kiinnosta kuin lopulta aika pientä osaa sateenkaarikansasta.

Tresetalle tämä on helppoa, rekkikset tulevat vetämään flanellipaitalökäpöksykännit ja sammuvat tanssilattian laitamille ihan yhtä sujuvasti, ehkä paremminkin kun mitään järkevää ohjelmaa ei ole. Riittää, että opiskelijakortilla saa bissen parilla eurolla ja musiikkista huolehtii Spotifyn soittolis… errr.. eikun jokin väritön levyjukka joka vaan soitti musiikkia biisi biisin jälkeen kuin jukeboksi. Jos illan aikana pääsee vielä kasaantumaan vellovaksi massaksi sohvanurkkaukseen jossa nuolla lipitetään toisiaan ja otetaan välillä yhteen niin mikäpäs sen parempaa illanviettoa!

Ihan helpolla en uudestaan lähde Leimareihin, ehkä hyvä niin.

Tresetalle kuitenkin vinkki: Tuunatkaa tapahtuman nimi! Lesbarit olisi oiva ja totuudenmukainen.

Oletko liian mukava ihminen? Tuntuuko joskus, että sinulla on liikaa ystäviä (tuttavia)? Vapaa-aika ei riitä niihin kaikkiin sosiaalisiin rientoihin minne tulee kutsuja ikkunoista ja ovista? Ei hätää, esittelemme nyt helpon kuuden kohdan ohjelman, jonka toteuttaminen ei vaadi laisin ponnistuksia. Takaamme, että tulokset ovat välittömiä!

Et tarvitse kalliita jumppavermeitä, et jäsenkorttia kaupungin kuumimpaan klubiin - riittää, että teet sopivissa kohdissa arkista aherrusta patentoidut temppumme ja kas, saat olla monta kuukautta rauhassa!

6. Älä vastaa Facebookissa jätettyihin chat-viesteihin, älä ainakaan alle 10 minuutin

Jo alkaa ystävyys säröillä, kun "selvästi oot koneella" aikaan jätetyt rupatteluviestit eivät päädykään perille, onneksi Facebook väittää sinun olevan koneella kymmeniä minuutteja sen jälkeen kun olet unohtanut selaimen auki ja katsot telkkarista päivän saippuasarjaa.

5. Vastaa tekstareihin kun ehdit, mutta älä missään nimessä heti

Kun tekstariin ei kuulu alle minuutin vastausta on jo piru merrassa "sehän selkeesti välttelee". Unohda suosiolla sanonta "ei puhelimeen ole aina pakko vastata, sen voi laittaa myös pois päältä" - se on sontaa!

4. Skippaa baarissa käynti jos väsyttää

Kuinka kehtaatkin sanoa ei, kun "sen kerran baariin pyydetään". On suorastaan törkeää, että seuranpyyntöön vastaa kieltävästi, turha selittää, että takana on 60h työviikko.

3. Älä käy syömässä työporukkasi kanssa

*bum* ja harteillasi on antisosiaalisen työpaikkajuron leima, joka on "ikuisella dieetillä". Ei sillä, että vuorokauden energiantarve tyydyttyy vallan mainiosti kunnon aamiaisella ja illalliseksi nautitulla rehellisellä kotiruualla.

2. Hanki jotakin Applen tuotteista - jos uskallat hanki iPhone

Johan löytyy mielipiteen antajaa ja virnuilijaa ympäriltä sillä siunaan sekunnilla, kun kaivat kännykkäsi esiin. Kommentoijaa on jonoksi asti, kaikilla sama idioottimainen virne naamalla ja kysymys huulilla "meinaatkos soittaa, onko palkkeja?"

1. Kerro katsovasi Big Brotheria!

Voi sitä inhon määrää minkä saat päällesi! Olet tirkistilevä yökötys, tyhmääkin tyhmempi ja aivan ääliö. Et ansaitse mitään kunnioitusta lähipiirissäsi, kaltaisesi yökötykset kohtaavat varman sosiaalisen itsemurhan!

Onneksi olkoon, saat olla rauhassa, ladata akkuja ja nauttia niistä hetkistä, kun ei ole pakko olla sosiaalinen, mennä ja tulla kuten muut haluavat ja rahaakin säästyy!

Ja mikä parasta, ihmiset ympärilläsi ovat niin paljon parempia kuin sinä ;-)

Usein kuulee huomattavia negatiivisia kommentteja kuinka sateenkaariväen ravintoloissa, pubeissa ja klubeilla käy hirveitä ilmestyksiä, ylipänttäytyneitä barbie-poikatyttönukkeja jne.

Näitä kommentteja tulee niin omista riveistä, kuin valtaväestönkin piireistä.

Hei haloo!

Menkääpäs joskus esim Ravintota Teatteriin, kohtuuselvinpäin ja seuratkaa ympäristöä - ei ne kuulkaa ole valtaväestön paikoissakaan mitään malleja ne ihmiset - voin sanoa että pahimmat ylilyönnit on kävelly vastaan näissä Onneloissa, Teattereissa ja muissa näyttäytymispaikoissa :)

Eilen kun mainitussa Teatterissa tuli seurueessa istuskeltua niin välillä oli oikeasti pokassa pitämistä - voi hyvää päivää :P

Törmäsin tässä töissä hullunkuriseen tilanteeseen. Aivan tavallisen, jokapäiväisen ja lopulta hyvin jonninjoutavan ruokapöytäkeskustelun lomassa satuin sanomaan siinä soosia äyskäröidessäni että "ei me taas saatu kyllä yhtään nukuttua tässä helteessä ja sitten aamulla molemmat ollaan ihan äksyinä kun töihin pitää nousta".

Pöydän toisella puolella istui työkaveri, joka ei kuulunut 'lähipiiriin', eli heihin jotka nyt sattuvat tietämään missä minun kotona mennään ja millaisessa suhteessa asun.

Noh, tämä untuvikko sitten - hieman leikilläänkin alkaa tenttaamaan että: "kuinka niin me?? siis häh, onko sulla joku kissa josta et oo kertonut, kukas se on, me ei pystytty nukkumaan, jujuu kyllä sen tietää mitä siellä on tehty - on taidettu lakanoita pöllyyttää vaan heh heh (tässä kohtaa kuului sitten nauraa)".

Samaan aikaan asioista perillä olevat tahot valuivat joko pöydän alle, tai löysivät katosta jotain todella mielenkiintoista katsottavaa jota sitten yhdessä pälyiltiin sieltä. Minä kun nyt nykyisin sitten en jaksa asioita enää suuremmin hyssytellä päätin antaa täyslaidallisen takaisin ja kommentoin;

"Ei, kun me ollaan mun kundikaverin kanssa päästy jo yli tosta jatkuvasta hässimisestä, että ihan siinä kuule nukuttiin yhteisessä kodissa ihan vaan silleen tavallisesti, niinkuin nyt kaksi kundia omassa kodissaan vaan nukkuu, silleen krooh ja puuh ja kuorsauksen ääntäkin pääsee välillä"

Maailma pysähty ympärillä, pari muuta pöydässä istuvaa puhalsi sapuskat suustaan ja alkoi nauramaan ihan hysteerisesti, pari muuta päätti tukehtua maitoon tai leipään, mitä nyt sattui olemaan nielaisemassa juuri silloin. Tämä koko tapahtumaketjun aloittanut unohti sillä sekunnilla, miten syödään - tuijotti minua, otti tarjottimensa ja lähti pois.

Sitten repesi koko pöytä nauramaan ja sitä riitti - onneksi istuttiin ulkona terassilla, koska sitä ruokaa oli oikeasti pärskitty siinä kohdin runsaat määrät maahan.

Noh, tilanne laukesi - jälkeenpäin kuulin että oli ollut vähän tiukka pala kuulla asiat noin suoraan - "eihän meillä ole töissä 'niitä' !!"

Pisti kuitenkin miettimään, enhän itse syyllistynyt kuin käyttämään monikkomuotoa kertoessani helteen haittavaikutuksista.

---

Tämä on varmaan sitten sitä "miksi teidän homojen pitää aina mainostaa itseänne". Tämä on sitä ikuista vääntöä siitä, että kun mitään et voi jutustella ilman, että se tulkitaan sitten siksi homo-propagandaksi. Millähän hemmetillä tuostakin olisi pitänyt luikerrella ja luovia, vai olisiko taas vain pitänyt unohtaa monikkomuoto ja käyttää verbaaliakrobatiaa joka ei paljasta laisinkaan sitä, kuinka monta henkeä asunnossani minun lisäksi asuu?

Ei, ei olisi pitänyt. Olen lopen kyllästynyt siihen, että joudun valikoimaan sanojani siltä varalta, että keskustelukumppani ei pysty käsittelemään esille tulevia asioita.

---

Tämä arkinen esimerkki varsin harmittomasta tilanteesta osoittaa kuitenkin sen, että meillä on todella iso työ vakiinnuttaa asemamme tässä yhteiskunnassa niin, että Me voimme käyttää monikkomuotoa puhuessamme Meidän elämästä ja osallistua työyhteisössämme sosiaalisiin hetkiin tasavertaisina yksilöinä.

Itse olen jo siinä kyllästymispisteessä, että kun kysytään "oletko jo lomat pitänyt" vastaan "emme ole".

Erityisesti näin loma-aikaan kaikenlaiset lomiin liittyvät asiat nostavat inhottavalla tavalla esiin sen, kuinka aina oletetaan kaikkien ympärillä olevan heteroita. Olen myös törmännyt sellaisiin hetkiin, että kun lomista aletaan sopimaan työryhmän kesken saan kuulla kommentteja, että "Minä olen sitten lomalla hiihtolomaviikon, Marcolla ei voi olla lapsia niin mitä se hiihtolomallakaan tekee".

---

Kahvihetken tultua ei työkaveria näkynyt. Liekö nuolemassa haavojaan jossain, tai sitten se rukkaparka säikähti perusteellisesti - voi voi :)

Viva Monikko!

Kaleva kirjoittaa tänään uutisessaan, kuinka "Suomalaiset eroavat kirkosta tasaista tahtia".

Syyksi ei uutisjutussa suoranaisesti kerrota mitään, mutta ei mikään ruudinkeksijä tarvitse olla etteikö syyksi keksi jotakin näistä lukuisista kirkkoa tällä hetkellä repivistä poliittisista sekä teologisista ristiriidoista jotka palstatilaa runsaasti täyttävät.

Tämä on vienyt kirkolta myös toistakymmentä miljoonaa euroa verotuloina.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa elää voimakkaasti trendi, jossa "rahalle pitää saada vastinetta". Tämä on varmasti isolla osalla ratkaiseva tekijä erota kirkosta.

Tilanteen tekee hullunkuriseksi myös se, että kirkko ei (ainakaan julkisesti) pohdi syitä tälle eroamistahdille, tee asian eteen mitään tai yritä ymmärtää syitä ja korjata erheitään.

Nykyihminen ei ole enää niin helposti höplästä vedettävä - nykyihminen elää tiedeyhteiskunnassa, jossa tieteelliset tutkimukset, tekniikka ja informaatio ajaa ohi taikauskon. Kirkolla on toki myös tehtävänsä nykymaailmassa, mutta se miten se tällä hetkellä ilmenee on väärin.

Ihminen kasvaa henkisesti nykyisin nopeammin kuin koskaan. Ekaluokkalainen ymmärtää ympäröivästä maailmasta kymmeniä kertoja enemmän, kuin isovanhempansa, jotka olivat pitkälle päälle kaksikymppisiä ennen kuin kykenivät ymmärtämään miten sieltä näköradiosta nyt se kuva näkyy.

Tämä informatiivinen kehityspolku, joka kasvaa kuin prosessorien sisältämien transistorien määrä (vrt. Mooren laki), ei pysähdy vaan kiihtyy entisestään. Yhteiskunta pystyy sopeutumaan tähän, koulujärjestelmää muokataan lähes vuosittain sopeutumaan muutoksen mutta kirkko pitää edelleen kiinni nykyihmiselle hyvinkin etäisistä, taikauskoisista opeistaan.

Joskus tuntuu jopa siltä, että kirkon nimissä ajatuksiaan esittävät taantuvat mitä pidemmälle aika kuluu. Muutosta ei (haluta)nähdä, eikä kehitykseen olla valmiita ottamaan osaa.

Vaikka näissä kirjoituksissani annankin ymmärtää, että kirkko on minulle todella vastenmielinen asia 'taannun' tässä itsekin hieman ja pyöristän kulmia.

Kirkollisiin traditioihin liitty paljon vilpitöntä hyvää, kauniita asioita ja oikeaa rakkautta. Tosiasia kuitenkin on, että käytännössä kaikki maailman suurimmat julmuudet ovat lähtöisin uskonnollisen ideologian väkipakolla toteuttamisesta. Kristinusko on yksi raa'immista uskonnoista, mitä tämä piskuinen pallomme muassaan kantaa.

Odotan päivää, jolloin pystyn astumaan kirkkoon sisälle, nauttimaan sen rauhallisuudesta, seesteydestä ja taiteellisesti kauniista ympäristöstä ilman, että mieleen tulevat ne kaikki ihmisarvoa halventavat, oikeuksia polkevat ja kylmää vihaa pursunneet kommentit jotka olen(olemme) päällemme viimeviikkoina saaneet - ja miksi, siksi, että haluaisimme elää vapaina ja yhteiskunnallisesti hyväksyttyina ihmisinä.

Kirkon opeissa on valtavat määrät kohtia, jotka toteutettuna johtaisivat tänä päivänä elinikäiseen vankeusrangaistukseen. Ei ole kirkko mikään lempeyden tyssija omalle väelleenkään - ihmisiä alistetaan, hyväksikäytetään ja suljetaan yhteisön ulkopuolelle hyvinkin helposti. Naisia kirkko ei ole koskaan hyväksynyt virkoihinsa ja kun yhteiskunnan paine johti naispappeuden tuloon moni vanhoillinen taho päätti rikkoa ennemmin valansa ja lupauksensa kuin hyväksyä tätä. Eikä tässä tarvitse mennä edes kovin syvälle ääriryhmien aatoksiin, kyllä näitä kivittäjiä ja päälle sylkijöitä löytyy ihan siitä lähiseurakunnastakin.

No kas, taas on Päpsä, siis Räsäskän Päpsä avannut looraansa ja pulauttanut sieltä verbaalioksennuksen, mitäpä tälläkertaa?

Päivi toteaa tuoreessa blogissaan (pohtiessaan pitäisikö kirkon luopua vihkimisoikeudestaan), että:

"Uskonnonvapauden periaatteiden mukaan on tärkeää, että poliittinen valta ei sanele kirkoille, mitä niiden pitäisi tehdä, vaan että kirkot voivat itse päättää vapaasti, ilman painostusta omista opillisista kysymyksistään."

Voi Päivi, Päivi Päivi...

Suuressa lähimmäisenrakkaudessasi olet jälleen kerran kapsahtanut katselemaan asiaa turhankin mustavalkoisesti. Oikeasti tuo lause kyllä kuuluu, että:

"Uskonnonvapauden periaatteiden mukaan on tärkeää, että KIRKKO ei sanele POLIITTISELLE VALLALLE, mitä sen pitäisi tehdä, vaan että POLIITTINEN VALTA voi itse päättää vapaasti, ilman painostusta omista LAINopillisista kysymyksistään."

Mikä siinä nyt oikein mättää, kun ei mene perille, että ei ole olemassa KIRKKO ja muut -asetelmaa, vaan joko KIRKKO JA MUUT tai kirkko ja muut?! Ette te siellä ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin me täälläkään, ja kun kerta niin kovasti peräänkuulutatte oppejanne ja niiden toteuttamisen vapauttanne, niin helkkarisoikoon, tehkää sitten niin ja lakatkaa hakkaamasta sillä halvatun Raamatulla!

Väittää Räpsäkkä-Päpsäkkä myös, että on yhteiskunnalle niin paljon halvempaa kun 2/3 osaa vihkimisistä tehdään kirkon toimesta, kun "muuten tulee maistraatteihin niin kovasti jonoa ja 'turhaa' päällekkäistä työtä"

-> johtopäätös;

Päpsäkkä-Räpsäkkä kokee ihmisten pariutumisen välttämättömäksi pahaksi, ja siitähän koituu vaan kuluja. Missä hiivatissa on taas se rakkaus?

Ylen aamu-TV:n haastattelussa Päivi sakoili senoissaan niin täydellisesti, että niin toinen haastateltava, kuin juontajakin kaiveli hetken aikaa päätään hyvin hämmentyneen oloisesti. Haastattelussa Päivi selkeällä Suomen kielellä kertoi KD:n kannattavan kahden naisen välistä avioliittoa ja tukevansa sukupuolineutraalia avioliittoa ...

Ai eiku, hei, eipäs sanonutkaan, ... Päipsykkä vaan kohelti ja sähelsi koko haastattelun, sekoili sanoissaan, änkytti - oli täysin esiintymiskyvytön. Samaan aikaan Setan edustaja oli selkeä, artikuloi hyvin, esitti mielipiteitään pohdintojen kautta ja toi esille konkreettisia esimerkkejä.

Hirvittää ajatella, että puoluettaan johtaa noin esiintymistaidoton hahmo, jonka käsitykset maailmasta ovat äärivanhoillisia.

Voi kun joku taho jossain tekisi tutkimuksen, kuinka moni kristillisten väestä ja/tai kirkkoon kuuluvista ihan oikeasti pitää Päpsän pälinöitä hyvinä ja oikeudenmukaisina! Niin puutaheinää se toistuvasti on, että olen äärimmäisen hämmentynyt (ja järkyttynyt) jos Päivi todellakin puhuu kansan syvien rivien hyväksynnällä aatoksiaan.

Muistakaa voi ja silli!

Tulppa aukesi!!

... ja nyt tuntuu ettei loppua näy - olen pahoillani! Aikanaan olin aktiivinenkin kirjoittelija (jotkut saattavat muistaa mininovellejani täältä ranneliikkeestä). Sitten tuli tulppa ja lähes päivälleen kolme vuotta sitten lakkasin kirjoittamasta. Jollain tapaa aika ei ollut sille vaan otollinen - oli niin paljon muutakin menossa tuohon aikaan. Noh, tänään se tulppa lähti kuin luumuja olisin syönyt ja nyt pesee;

Ei mulla sen suurempaa tällä kertaa ollut mielessä, mutta olen leikkinyt ajatuksella tässä useita kertoja viime aikoina.

Kuvitellaanpa, että ihan kaikki homot, lesbot ja kaikki siltä väliltäkin jättäisivät yhden työpäivän väliin, eivät etukäteen ilmoittaisi mitään, mutta jäisivät vain pois töistä.

Mietitäänpä tarkkaan, mitkä olisivat vaikutukset!

Jos omaa tuttavapiiriä (tai sitä homotutkaa käytän), niin vaikutukset olisivat dramaattiset esimerkiksi niinkin arkista asiaa ajatellen kuin työpaikkaruokalan ruuanvalmistus ja esillelaitto, sekä perushuolenpito.

Eipä taitaisi terveydenhoidostakaan mitään tulla, aamun metro/bussi/ratikka -matkat jäisivät väliin puhumattakaan kun kotimatkaa sitten kävellen siinä taittaisi niin harva ambulanssi, poliisiauto tai muukaan yleiseen järjestyksen pitoon liittyvä asia tulisi vastaan.

Kotinurkilla olisi turha mennä paikalliseen rankan työpäivän jälkeen 'yhdelle', ja lähikaupan kassallakin saisi vain huhuilla rahastusoperaatiota tapahtuvaksi.

Illalla telkkaria katsellessa ei olisi välijuontoja, uutisissa olisi ankkureista puute - ja säätietoja vain näytettäisiin trikkitaustalta, mutta henkilö niistä kertomassa olisi kadoksissa.

Jos olisin kipeänä niin lääkäriin pääsy olisi todella hankalaa, eikä apteekistakaan heruisi palvelua työntekijävajauksen vuoksi.

Jos taas terveydestä ei olisi mitään pahaa sanottavana, mutta nälkä vaivaisi (enhän saanut ruokaa kaupasta) niin lähiravintola auttaa, tai sitten ei - siellä istuisin turhaan odottamassa henkilökuntaa. Sen v*****ksen jälkeen en saisi drinksuakaan mistään. Eikä lohtushoppailustakaan tulisi mitään kun vaatekaupoista puuttuisi myyjistä iso osa.

---

Seuraavan kerran kun joku riemuidiootti (ai että rakastan tätä sanaa!) tulee sanomaan minulle, että "vittuun homot, ei niitä tarvita" tai "en mä tunne enkä tiedä yhtään vitun rööriroopea" sanon takaisin, että 1) ensinnäkin puhut juuri yhden sellaisen kanssa ja 2) suurin osa päivittäisestä elämästäsi suoritat toimissa, joissa vastaosapuolena on homo!

Siinähän on sitten Ridge-Petteri hetken matkaa H:na, mutta tuskin se sitä tajuaa. Sitä sopii laskea kuinka valtavan iso osa tämän(kin) yhteiskunnan perustoimista on sen-vitun-homon harteilla ja jos se ei työtään tee se olet sinä riemuidiootti (ai että!!!) joka siitä ensimmäisenä kärsii.

Sellaista...

---

Tässä yhteydessä esitetyt ammatit, niiden edustajat tai työpaikat ovat osittain kuvitteellisia, mutta eivät aivan tuulesta temmattuja, joten se kuka nyt saa hirveän hingun selvittää "kuka se on!!!!" niin voin kertoa; olet myöhässä, mutta hyvä ihminen, katso ympärillesi ja ajattele aivoillasi, ne kaiketi ovat toimintakuntoiset!

Muistakaa voi ja silli!

Niin, näin tässä sitten taas kävi.

Jonkinlaista henkistä väsymystä poteneena ei suuremmin ole tullut kirjoiteltua oikeastaan yhtään mitään vuosiin, mutta viimeaikaiset tapahtumat ovat palauttaneet halua olla mukana, osallistua ja sanoa mielipiteen.

Ai siis mistä, no tästä Pride/Sukupuolineutraali avioliittolaki/Ihmisoikeudet ja Tasavertaisuus -keskustelusta, joka edelleen velloo vaahtopäisenä.

Olen ollut rakentamassa ranneliike.net -sivustoa aivan sen alkumetreiltä asti. Muistan tuon lähes 10 vuotta sitten olleen päivän vielä niin kovin hyvin. Kuluneen sanonnan mukaan, 'paljon on vettä Vantaassa virrannut', nyt on vuosi 2010 ja maailmassa tapahtunut valtavat määrät isoja asioita - eikä vähiten meidän vinoviettisten näkökulmasta.

Tulikin heti alkuun sohaistua itseäni silmään, oikein sillä isolla tikulla. Silloin kymmenen vuotta sitten olin kovin avarakatseinen sen suhteen, miten annoin muiden ihmisten kategorioida minut ja edustamani vähemmistön. Nauroin vilpittömästi mukana kun meistä keksittiin joskus mitä mielikuvituksellisimpia ilmauksia, kun ei jostain syystä kehdattu tai haluttu sanoa suoraan, että "homo". Jotkut noista letkautuksista olivatkin hauskoja, parhaiten muistan metrossa erään alkoholin suurkäyttäjän sanoman "klaavapuolen poika" -nimityksen. Johan sivustomme nimikin viittaa pilke silmäkulmassa esitettyyn neitimäiseen käyttäytymismalliin - syyllistä nimelle voin etsiä vain peilistä. Sittemmin suhtautumiseni näihin kiertoilmauksiin on muuttunut - tänään en ole enää niinkään avarakatseinen, vaan kiertoilmauksista tulee enemmänkin karvas maku suuhun; "Miksi minusta ei voida puhua oikeilla nimillä"?

En ole varmasti ainoa, joka huomaa itsessään tällaisen muutoksen. Ikää on tullut lisää, toimiminen suomen suurimman asiapohjaisen sateenkaarisivuston ylläpidossa ja se ihan tavallinen arkikin on huuhdellut naivin kimalluksen silmistä - totuus on lyönyt silmille.

Sitten tuli kesä 2010, aivan loistava kesä - sää helli, mieliala oli korkealla. Olin varannut Pride viikon vapaaksi, jotta saan osallistua täyspainoisesti tapahtuman järjestämiseen. H-hetki koitti ja lauantaiaamulla oli puistojuhlan valmistelut kovassa tohinassa jo pian kello seitsemän aikaan. Kojua rakennettiin, pistettiin nätiksi - paljon positiivista palautetta saaneita asennepaitoja (V***N HOMO jne.) pistettiin framille - koitti aika kulkueen.

Sää todellakin helli, mielettömän hieno ilma. Porukkaa osallistumassa ennätysmäärä, kaikilla oikein hyvä tunnelma. Ystäviä, tuttuja, työkavereita - kaikkia mukana. Olin viettänyt edellisen viikon työstäen kulkueessa käytettävää musiikkia, jota soitettiin ranneliike.net:n rekasta. Odotukset olivat kovat. Hymyileviä kasvoja, karnevaalitunnelmaa.

Ja sitten tapahtui se, josta onkin sitten pölisty niin tolkuttoman paljon kaikissa lööpeissä ja kirjoituksissa. Läjä nulikoita, jotka ovat pahasti hukassa tekevät suomen oloissa jotain aivan käsittämätöntä, hyökkäävät kulkueen kimppuun kera savupommein, pippurisumuttein ja kyynelkaasun. Mitä hemmettiä!

Itse olin tuolla hetkellä aivan tapahtumien keskipisteessä. Ensimmäinen savupanos laukesi parinkymmenen metrin päässä edessäni toinen hivenen pidemmällä takanani. Ranneliikkeen rekka oli juuri siinä välissä, keskellä korttelia. Oli todella suuri onni, että Aleksanterinkatu muodosti tuona helteisen kuumana päivänä tuulitunnelin, joka ohjasi kaiken savun lähes harmittomasti pois kulkueen päältä.

Eihän sitä alkuun tajunnut, mistä oli kyse.

En paljoakaan muuta nähnyt, huomion kiinnitti taas yleinen järjestyksen seuranta, kävelin rekkamme viertä kuunnellen musiikkia ja nauttien iloisista ihmisistä. Vilkutin pienelle pinkkiin mekkoon puetulle tytölle joka äitinsä kanssa heilutti paperista sateenkaarilippua. Ohitse juoksi vartijoita ja järjestysmiehiä, hälinää, rekka nytkähti taas liikkeelle ja jatkoimme matelemista kohden puistojuhlaa. Säästyin itse kaikelta siltä mitä kulkueen loppuosassa sitten tapahtui - kuulin ja luin siitä vasta uutisista ja lehdistä.

---

Sitten alkoi tämä aivopierujen sinfonia!

Tuon helteisen päivän jälkeen istuin monet kerrat koneen ääressä, haluna kirjoittaa asiasta jotain. En vain ollut saanut aikaiseksi. Lähes päivittäin sai lehdistä lukea kirjoituksia, kannanottoja, mielipiteitä tapahtumista - eksyin monet kerrat lukemaan HS:n uutiskommenttejakin (miksi sen tein, ihmisen mieli on heikko!). Päivä päivältä inho kasvoi isommaksi. Kommentit alkoivat olla todella yököttäviä - poliitikkojen suusta valui sellaisia verbaalioksennuksia, ettei niitä voinut alkuun edes uskoa.

Kaikki tämä ruumiillistui minun mielessäni yhteen henkilöön, Kristillisten Päivi Räsäseen. KD:n väki otti tapahtumasta kaiken irti - meno oli aivan päätöntä. Blogeissa kirjoiteltiin mitä sylki suuhun tuo ja kun puolueen puheenjohtaja aloitti laulannan niin eipä aikaakaan, kun siihen liittyi mukaan muitakin kertomaan, että 'olisi kaikille parasta kun vain painuisitte kaikki takaisin kaappeihinne, pois sotkemasta valtaväestön elämää' ... Onhan näitä sankareita toki muistakin puolueista ollut laukomassa jo sittemmin legendoiksi päätyneitä mielipiteitään. Että terve vaan sinne Kokkeleidenkin joukkoihin (pääkenossahymyillenheipsuliveisulle Hannis-Leenuli - oot söpö)!

(tässä välissä haluan esittää vilpittömät ja ylitsepursuavat kiitokset kaikille Teille, jotka olette kommentoineet kukin tahoillanne näitä riemuidiotismiinkiin verrattavia blogi kirjoituksia. Olette monet naurut tarjonneet - toivottavasti voin joskus esittää kiitokseni myös kasvotusten!)

Jotakin Rouva Räsäsen perhearvoista ja ajatusmaailmasta kertonee muuten se, että kun poikansa lähti suorittamaan asepalvelusta (eli opettelemaan kuinka toisia ihmisiä tapetaan, mahdollisimman paljon ja mahdollisimman tehokkaasti) niin äityli päätti oikein puolustusministeriöön kirjallisen kysymyksen kirjoittaa - kun onhan se niin kovin sääli kun pojan tukka leikata pitää! Hei pliis!

Räsänenhän on muuten lääkäri. Kauhulla ajattelen, mitä itseään etsivä nuori joutuisikaan kohtaamaan, jos Räsäsen praktiikalle tulisi apua pyytämään elämänsä vaikeimman tilanteen kanssa (olenko homo/lesbo). Sanomattakin on selvää, että puoskarointiin ja käännytystyöhön siellä taidettaisiin ryhtyä, mutta elämänkatsomuksellisesti puolueetonta, lääketieteellisesti tehokasta mutta potilasta kunnioittavaa hoitoa tuskin saisi.

Mielessä pyörii hämärä muistikuva haastattelusta, jossa Räsäseltä kysyttiin tämänsuuntainen kysymys, ja kuinka siinä toimisi. Hetken levottomana tuolissaan pyörittyään muistelen Räsäsen vastanneen juurikin niin, että pyrkisi ohjaamaan nuorta suuntaan, joka tukee valtaväestön ja yhteiskunnan perusnormeja.

Sanonko minne ne normit voi ...

---

Minulle Pride kulkue oli elämys vailla vertaa. Vaikka siellä tapahtuikin hyvin, hyvin epämiellyttäviä asioita joita en missään nimessä hyväksy ja joiden uhreja haluan kunnioittaa on pakko todeta, että näiden hukassa olevien keskenkasvuisten nulikoiden tempaus teki äärimmäisen hyvää sille poliittiselle kentälle, joka meidän yhteisistä asioista tulevaisuudessa päättää.

Ensi vuonna pidetään eduskuntavaalit. Nyt jos koska kaivetaan jyvät akanoista ja puolueet joutuvat tuomaan esille ne moniväriset, kaikkia kunnioittavat ja aidosti rakkauteen perustuvat perhearvot, joista jokainen vuosi kovasti puhutaan, mutta joilla loppupeleissä pyyhitään vain vaalivalvojaisten pahasti sekoittaman vatsan tuotos puoluetoimiston WC:ssä.

Minusta on todella kummallista, että vielä tänäänkin jotkin tahot silmät kirkkaina väittävät, että kirkko ja sen "näkemykset" ajavat ohi yhteiskunnan lakien. Eihän tässä sukupuolineutraalin avioliittolain valmistelussa (haloo, avioliittoLAIN) oteta mitään kantaa siihen, minkä poppamiehen edessä pari solmii sitten uskoonsa perustuvan liiton.

Miten Kristillisillä on kanttia väittää, että heidän uskomuksensa ajaa ohi lakien ja mistä kummasta pulppuaa se ajatusmalli, että me emme olisi lain edessä tasa-arvoisia ihmisiä? Vaikka en ole koskaan uskontotunneilla istunut, enkä kuulu kirkkoon olen kuitenkin siinä uskossa (heh heh), että nimenomaan kirkollisissa piireissä korostetaan voimakkaasti ihmisten tasavertaisuutta ja oikeutta rakastaa, korjatkaa toki, mikäli olen väärässä.

Okei okei, valitettavasti Suomessa valtio ja kirkko kulkevat käsi kädessä ja tätä taustaa vasten yllä mainitut älyttömyydet on helppo perustella. Kaikeksi onneksi Suomessa on voimassa myös uskonvapaus, ja tämähän kattaa myös oikeuden olla uskomatta yhtään mihinkään uskontoon. Tämän Räsänen kumppaneineen niin usein unohtaa.

Ja hei haloo, tänä päivänä Suomen Ev.lut. kirkon piirissä toimivat tahot siunailevat ties missä tilaisuuksissa siltoja, kauppakeskuksia, lemmikkejä, autoja, takapihalla kasvavaa käkkyrämäntyä... sussiunakkoon sanon minä!

---

Olen henkilönä hyvin jalat maassa taahoileva, en ole mikään yhteiskunnallisen ja poliittisen informaation superosaaja, eikä minulta löydy mitään intohimoja opiskellakaan näitä asioita. Sen kuitenkin sanon, että koen olevani äärimmäisen oikeudenmukainen ihminen. Minusta on pöyristyttävää että joku asettaa itsensä itseoikeutetusti muiden yläpuolelle tämän kaltaisten asioiden parissa joista nyt tämä kirjoituksenikin koskee.

Viimeaikoina olen fanittanut muutamaa kirjoittajaa ihan hirvittävästi heidän vastineistaan. Tässä mainittakoon kolme tahoa; Johanna Korhonen (http://www.hs.fi/juttusarja/johannakorhonen/artikkeli/Arvoista+ja+unelmista/1135258579434), Mikko Rautalahti (http://koti.kapsi.fi/~watchman/journal/) ja Lehti 2.0 (http://lehti.samizdat.info/).

Olen äärimmäisen kateellinen joidenkin kyvystä kertoa asiansa selkeästi, mieleenpainuvasti ja niin, että tulkinnoille ei jää varaa. Harvalla poliitikolla on tätä kykyä, valitettavasti.

Tosin; itselleenhän nämä kansan'edustajat' kuoppaansa kaivaa - ainoa mitä oikeasti pyydän äänestäjänä on se, että pysykää sanojenne takana. Jos olette jostain asiasta vahvasti jotain mieltä niin älkää sitten perääntykö kun huomaatte seisovanne omassa tuubassanne kollektiivisen sulkijalihaksen päätettyä haistattaa pitkät mielipiteillenne.

T:
Perheellinen, täysin terve ja hyvin toimeentuleva veronsa ja yhteiskunnalliset maksut esimerkillisesti hoitava homomies, joka kuitenkin on yhteiskunnan mielestä mm. kelvoton solmimaan (avio)liittoa, kasvattamaan lasta ja luovuttamaan verta (hahaa, paitti sitten kun kuolen, jonka jälkeen olen täysin vapaata riistaa elinmarkkinoilla eikä kukaan, _kukaan_ kyseenalaista kuinka paljon olen seksiä miehen kanssa harrastanut! ... *tun kaksinaamaiset *******)

PS: Sanottakoon jo hyvissä ajoin etukäteen sitten, että mikäli edellä mainittu teksti millään tavoin häiritsee sinua hyvä lukija, niin olet sitten ymmärtänyt sisällön täysin väärin! Olet vain etsinyt rivien välistä merkityksiä joita siellä ei ole ja yrität nyt sitten työntää niitä minun sanomisikseni. Soosoo! (Näinpesenkätenikaikestanegatiivisestapalautteesta -generaattori (c)Suomen Kristillisdemokraattinen puolue)

PSS: Perustetaan Perhe, mutta vain ja ainoastaan sellaisella konfiguraatiolla, että Päpsä hyväksyy!