• Marco

Eroa kirkosta!

Kaleva kirjoittaa tänään uutisessaan, kuinka "Suomalaiset eroavat kirkosta tasaista tahtia".

Syyksi ei uutisjutussa suoranaisesti kerrota mitään, mutta ei mikään ruudinkeksijä tarvitse olla etteikö syyksi keksi jotakin näistä lukuisista kirkkoa tällä hetkellä repivistä poliittisista sekä teologisista ristiriidoista jotka palstatilaa runsaasti täyttävät.

Tämä on vienyt kirkolta myös toistakymmentä miljoonaa euroa verotuloina.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa elää voimakkaasti trendi, jossa "rahalle pitää saada vastinetta". Tämä on varmasti isolla osalla ratkaiseva tekijä erota kirkosta.

Tilanteen tekee hullunkuriseksi myös se, että kirkko ei (ainakaan julkisesti) pohdi syitä tälle eroamistahdille, tee asian eteen mitään tai yritä ymmärtää syitä ja korjata erheitään.

Nykyihminen ei ole enää niin helposti höplästä vedettävä - nykyihminen elää tiedeyhteiskunnassa, jossa tieteelliset tutkimukset, tekniikka ja informaatio ajaa ohi taikauskon. Kirkolla on toki myös tehtävänsä nykymaailmassa, mutta se miten se tällä hetkellä ilmenee on väärin.

Ihminen kasvaa henkisesti nykyisin nopeammin kuin koskaan. Ekaluokkalainen ymmärtää ympäröivästä maailmasta kymmeniä kertoja enemmän, kuin isovanhempansa, jotka olivat pitkälle päälle kaksikymppisiä ennen kuin kykenivät ymmärtämään miten sieltä näköradiosta nyt se kuva näkyy.

Tämä informatiivinen kehityspolku, joka kasvaa kuin prosessorien sisältämien transistorien määrä (vrt. Mooren laki), ei pysähdy vaan kiihtyy entisestään. Yhteiskunta pystyy sopeutumaan tähän, koulujärjestelmää muokataan lähes vuosittain sopeutumaan muutoksen mutta kirkko pitää edelleen kiinni nykyihmiselle hyvinkin etäisistä, taikauskoisista opeistaan.

Joskus tuntuu jopa siltä, että kirkon nimissä ajatuksiaan esittävät taantuvat mitä pidemmälle aika kuluu. Muutosta ei (haluta)nähdä, eikä kehitykseen olla valmiita ottamaan osaa.

Vaikka näissä kirjoituksissani annankin ymmärtää, että kirkko on minulle todella vastenmielinen asia 'taannun' tässä itsekin hieman ja pyöristän kulmia.

Kirkollisiin traditioihin liitty paljon vilpitöntä hyvää, kauniita asioita ja oikeaa rakkautta. Tosiasia kuitenkin on, että käytännössä kaikki maailman suurimmat julmuudet ovat lähtöisin uskonnollisen ideologian väkipakolla toteuttamisesta. Kristinusko on yksi raa'immista uskonnoista, mitä tämä piskuinen pallomme muassaan kantaa.

Odotan päivää, jolloin pystyn astumaan kirkkoon sisälle, nauttimaan sen rauhallisuudesta, seesteydestä ja taiteellisesti kauniista ympäristöstä ilman, että mieleen tulevat ne kaikki ihmisarvoa halventavat, oikeuksia polkevat ja kylmää vihaa pursunneet kommentit jotka olen(olemme) päällemme viimeviikkoina saaneet - ja miksi, siksi, että haluaisimme elää vapaina ja yhteiskunnallisesti hyväksyttyina ihmisinä.

Kirkon opeissa on valtavat määrät kohtia, jotka toteutettuna johtaisivat tänä päivänä elinikäiseen vankeusrangaistukseen. Ei ole kirkko mikään lempeyden tyssija omalle väelleenkään - ihmisiä alistetaan, hyväksikäytetään ja suljetaan yhteisön ulkopuolelle hyvinkin helposti. Naisia kirkko ei ole koskaan hyväksynyt virkoihinsa ja kun yhteiskunnan paine johti naispappeuden tuloon moni vanhoillinen taho päätti rikkoa ennemmin valansa ja lupauksensa kuin hyväksyä tätä. Eikä tässä tarvitse mennä edes kovin syvälle ääriryhmien aatoksiin, kyllä näitä kivittäjiä ja päälle sylkijöitä löytyy ihan siitä lähiseurakunnastakin.

2 kommenttia

Nermal

28.7.2010 12:02

Kun lukee keskustelupalstoilta kommentteja kirkosta eroamisen syistä, mielipiteet ovat mielenkiintoisen kaksijakoisia: osa keskustelijoista on sitä mieltä, että kirkosta eroaminen johtuu kirkon liiallisesta ahdasmielisyydestä, osa taas että se johtuu liiallisesta vapaamielisyydestä. Molemmat mielipiteet varmaan pitävät paikkansa. Itse olen sitä mieltä, että kirkon ahdasmielisyys on kuitenkin paljon suurempi syy kirkosta eroamiseen. Tutkimustietoa asiasta ei ole osunut verkkokalvoilleni. Lapsesta asti uskontoon aivopesty ei kovin helposti jätä uskonnollista yhteisöä taakseen, vaikka ei yhteisön suunnasta pitäisikään. Useimmiten vanhemmilta perityn ideologian valta kussakin yksilössä on mahtava, oli sitten kyse uskonnollisesta tai poliittisesta ideologiasta (joka itse asiassa on vain yksi uskonnon muoto).

Uskon, että suurin osa kirkosta eroavista on henkilöitä, jotka eivät pidä itseään kovin "uskonnollisina" vaan heidän elämänarvonsa pohjautuvat eettiseen moraaliin, jonka ydin kuitenkin on hyvin kristillinen: "rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi". Kirkko ei tuota oppia noudata, ja siksi henkilölle, joka on vahvimmin sisäistänyt tuon kristinuskon ajatuksen, ei juuri jää muuta vaihtoehtoa kuin erota kirkosta. Pahin uhka kirkolle on, että ihmiset alkavat toimia kuten kristinusko opettaa.

Vastaa kommenttiin

Jätä tyhjäksi