Avoin kitinä

Niin, näin tässä sitten taas kävi.

Jonkinlaista henkistä väsymystä poteneena ei suuremmin ole tullut kirjoiteltua oikeastaan yhtään mitään vuosiin, mutta viimeaikaiset tapahtumat ovat palauttaneet halua olla mukana, osallistua ja sanoa mielipiteen.

Ai siis mistä, no tästä Pride/Sukupuolineutraali avioliittolaki/Ihmisoikeudet ja Tasavertaisuus -keskustelusta, joka edelleen velloo vaahtopäisenä.

Olen ollut rakentamassa ranneliike.net -sivustoa aivan sen alkumetreiltä asti. Muistan tuon lähes 10 vuotta sitten olleen päivän vielä niin kovin hyvin. Kuluneen sanonnan mukaan, 'paljon on vettä Vantaassa virrannut', nyt on vuosi 2010 ja maailmassa tapahtunut valtavat määrät isoja asioita - eikä vähiten meidän vinoviettisten näkökulmasta.

Tulikin heti alkuun sohaistua itseäni silmään, oikein sillä isolla tikulla. Silloin kymmenen vuotta sitten olin kovin avarakatseinen sen suhteen, miten annoin muiden ihmisten kategorioida minut ja edustamani vähemmistön. Nauroin vilpittömästi mukana kun meistä keksittiin joskus mitä mielikuvituksellisimpia ilmauksia, kun ei jostain syystä kehdattu tai haluttu sanoa suoraan, että "homo". Jotkut noista letkautuksista olivatkin hauskoja, parhaiten muistan metrossa erään alkoholin suurkäyttäjän sanoman "klaavapuolen poika" -nimityksen. Johan sivustomme nimikin viittaa pilke silmäkulmassa esitettyyn neitimäiseen käyttäytymismalliin - syyllistä nimelle voin etsiä vain peilistä. Sittemmin suhtautumiseni näihin kiertoilmauksiin on muuttunut - tänään en ole enää niinkään avarakatseinen, vaan kiertoilmauksista tulee enemmänkin karvas maku suuhun; "Miksi minusta ei voida puhua oikeilla nimillä"?

En ole varmasti ainoa, joka huomaa itsessään tällaisen muutoksen. Ikää on tullut lisää, toimiminen suomen suurimman asiapohjaisen sateenkaarisivuston ylläpidossa ja se ihan tavallinen arkikin on huuhdellut naivin kimalluksen silmistä - totuus on lyönyt silmille.

Sitten tuli kesä 2010, aivan loistava kesä - sää helli, mieliala oli korkealla. Olin varannut Pride viikon vapaaksi, jotta saan osallistua täyspainoisesti tapahtuman järjestämiseen. H-hetki koitti ja lauantaiaamulla oli puistojuhlan valmistelut kovassa tohinassa jo pian kello seitsemän aikaan. Kojua rakennettiin, pistettiin nätiksi - paljon positiivista palautetta saaneita asennepaitoja (V***N HOMO jne.) pistettiin framille - koitti aika kulkueen.

Sää todellakin helli, mielettömän hieno ilma. Porukkaa osallistumassa ennätysmäärä, kaikilla oikein hyvä tunnelma. Ystäviä, tuttuja, työkavereita - kaikkia mukana. Olin viettänyt edellisen viikon työstäen kulkueessa käytettävää musiikkia, jota soitettiin ranneliike.net:n rekasta. Odotukset olivat kovat. Hymyileviä kasvoja, karnevaalitunnelmaa.

Ja sitten tapahtui se, josta onkin sitten pölisty niin tolkuttoman paljon kaikissa lööpeissä ja kirjoituksissa. Läjä nulikoita, jotka ovat pahasti hukassa tekevät suomen oloissa jotain aivan käsittämätöntä, hyökkäävät kulkueen kimppuun kera savupommein, pippurisumuttein ja kyynelkaasun. Mitä hemmettiä!

Itse olin tuolla hetkellä aivan tapahtumien keskipisteessä. Ensimmäinen savupanos laukesi parinkymmenen metrin päässä edessäni toinen hivenen pidemmällä takanani. Ranneliikkeen rekka oli juuri siinä välissä, keskellä korttelia. Oli todella suuri onni, että Aleksanterinkatu muodosti tuona helteisen kuumana päivänä tuulitunnelin, joka ohjasi kaiken savun lähes harmittomasti pois kulkueen päältä.

Eihän sitä alkuun tajunnut, mistä oli kyse.

En paljoakaan muuta nähnyt, huomion kiinnitti taas yleinen järjestyksen seuranta, kävelin rekkamme viertä kuunnellen musiikkia ja nauttien iloisista ihmisistä. Vilkutin pienelle pinkkiin mekkoon puetulle tytölle joka äitinsä kanssa heilutti paperista sateenkaarilippua. Ohitse juoksi vartijoita ja järjestysmiehiä, hälinää, rekka nytkähti taas liikkeelle ja jatkoimme matelemista kohden puistojuhlaa. Säästyin itse kaikelta siltä mitä kulkueen loppuosassa sitten tapahtui - kuulin ja luin siitä vasta uutisista ja lehdistä.

---

Sitten alkoi tämä aivopierujen sinfonia!

Tuon helteisen päivän jälkeen istuin monet kerrat koneen ääressä, haluna kirjoittaa asiasta jotain. En vain ollut saanut aikaiseksi. Lähes päivittäin sai lehdistä lukea kirjoituksia, kannanottoja, mielipiteitä tapahtumista - eksyin monet kerrat lukemaan HS:n uutiskommenttejakin (miksi sen tein, ihmisen mieli on heikko!). Päivä päivältä inho kasvoi isommaksi. Kommentit alkoivat olla todella yököttäviä - poliitikkojen suusta valui sellaisia verbaalioksennuksia, ettei niitä voinut alkuun edes uskoa.

Kaikki tämä ruumiillistui minun mielessäni yhteen henkilöön, Kristillisten Päivi Räsäseen. KD:n väki otti tapahtumasta kaiken irti - meno oli aivan päätöntä. Blogeissa kirjoiteltiin mitä sylki suuhun tuo ja kun puolueen puheenjohtaja aloitti laulannan niin eipä aikaakaan, kun siihen liittyi mukaan muitakin kertomaan, että 'olisi kaikille parasta kun vain painuisitte kaikki takaisin kaappeihinne, pois sotkemasta valtaväestön elämää' ... Onhan näitä sankareita toki muistakin puolueista ollut laukomassa jo sittemmin legendoiksi päätyneitä mielipiteitään. Että terve vaan sinne Kokkeleidenkin joukkoihin (pääkenossahymyillenheipsuliveisulle Hannis-Leenuli - oot söpö)!

(tässä välissä haluan esittää vilpittömät ja ylitsepursuavat kiitokset kaikille Teille, jotka olette kommentoineet kukin tahoillanne näitä riemuidiotismiinkiin verrattavia blogi kirjoituksia. Olette monet naurut tarjonneet - toivottavasti voin joskus esittää kiitokseni myös kasvotusten!)

Jotakin Rouva Räsäsen perhearvoista ja ajatusmaailmasta kertonee muuten se, että kun poikansa lähti suorittamaan asepalvelusta (eli opettelemaan kuinka toisia ihmisiä tapetaan, mahdollisimman paljon ja mahdollisimman tehokkaasti) niin äityli päätti oikein puolustusministeriöön kirjallisen kysymyksen kirjoittaa - kun onhan se niin kovin sääli kun pojan tukka leikata pitää! Hei pliis!

Räsänenhän on muuten lääkäri. Kauhulla ajattelen, mitä itseään etsivä nuori joutuisikaan kohtaamaan, jos Räsäsen praktiikalle tulisi apua pyytämään elämänsä vaikeimman tilanteen kanssa (olenko homo/lesbo). Sanomattakin on selvää, että puoskarointiin ja käännytystyöhön siellä taidettaisiin ryhtyä, mutta elämänkatsomuksellisesti puolueetonta, lääketieteellisesti tehokasta mutta potilasta kunnioittavaa hoitoa tuskin saisi.

Mielessä pyörii hämärä muistikuva haastattelusta, jossa Räsäseltä kysyttiin tämänsuuntainen kysymys, ja kuinka siinä toimisi. Hetken levottomana tuolissaan pyörittyään muistelen Räsäsen vastanneen juurikin niin, että pyrkisi ohjaamaan nuorta suuntaan, joka tukee valtaväestön ja yhteiskunnan perusnormeja.

Sanonko minne ne normit voi ...

---

Minulle Pride kulkue oli elämys vailla vertaa. Vaikka siellä tapahtuikin hyvin, hyvin epämiellyttäviä asioita joita en missään nimessä hyväksy ja joiden uhreja haluan kunnioittaa on pakko todeta, että näiden hukassa olevien keskenkasvuisten nulikoiden tempaus teki äärimmäisen hyvää sille poliittiselle kentälle, joka meidän yhteisistä asioista tulevaisuudessa päättää.

Ensi vuonna pidetään eduskuntavaalit. Nyt jos koska kaivetaan jyvät akanoista ja puolueet joutuvat tuomaan esille ne moniväriset, kaikkia kunnioittavat ja aidosti rakkauteen perustuvat perhearvot, joista jokainen vuosi kovasti puhutaan, mutta joilla loppupeleissä pyyhitään vain vaalivalvojaisten pahasti sekoittaman vatsan tuotos puoluetoimiston WC:ssä.

Minusta on todella kummallista, että vielä tänäänkin jotkin tahot silmät kirkkaina väittävät, että kirkko ja sen "näkemykset" ajavat ohi yhteiskunnan lakien. Eihän tässä sukupuolineutraalin avioliittolain valmistelussa (haloo, avioliittoLAIN) oteta mitään kantaa siihen, minkä poppamiehen edessä pari solmii sitten uskoonsa perustuvan liiton.

Miten Kristillisillä on kanttia väittää, että heidän uskomuksensa ajaa ohi lakien ja mistä kummasta pulppuaa se ajatusmalli, että me emme olisi lain edessä tasa-arvoisia ihmisiä? Vaikka en ole koskaan uskontotunneilla istunut, enkä kuulu kirkkoon olen kuitenkin siinä uskossa (heh heh), että nimenomaan kirkollisissa piireissä korostetaan voimakkaasti ihmisten tasavertaisuutta ja oikeutta rakastaa, korjatkaa toki, mikäli olen väärässä.

Okei okei, valitettavasti Suomessa valtio ja kirkko kulkevat käsi kädessä ja tätä taustaa vasten yllä mainitut älyttömyydet on helppo perustella. Kaikeksi onneksi Suomessa on voimassa myös uskonvapaus, ja tämähän kattaa myös oikeuden olla uskomatta yhtään mihinkään uskontoon. Tämän Räsänen kumppaneineen niin usein unohtaa.

Ja hei haloo, tänä päivänä Suomen Ev.lut. kirkon piirissä toimivat tahot siunailevat ties missä tilaisuuksissa siltoja, kauppakeskuksia, lemmikkejä, autoja, takapihalla kasvavaa käkkyrämäntyä... sussiunakkoon sanon minä!

---

Olen henkilönä hyvin jalat maassa taahoileva, en ole mikään yhteiskunnallisen ja poliittisen informaation superosaaja, eikä minulta löydy mitään intohimoja opiskellakaan näitä asioita. Sen kuitenkin sanon, että koen olevani äärimmäisen oikeudenmukainen ihminen. Minusta on pöyristyttävää että joku asettaa itsensä itseoikeutetusti muiden yläpuolelle tämän kaltaisten asioiden parissa joista nyt tämä kirjoituksenikin koskee.

Viimeaikoina olen fanittanut muutamaa kirjoittajaa ihan hirvittävästi heidän vastineistaan. Tässä mainittakoon kolme tahoa; Johanna Korhonen (http://www.hs.fi/juttusarja/johannakorhonen/artikkeli/Arvoista+ja+unelmista/1135258579434), Mikko Rautalahti (http://koti.kapsi.fi/~watchman/journal/) ja Lehti 2.0 (http://lehti.samizdat.info/).

Olen äärimmäisen kateellinen joidenkin kyvystä kertoa asiansa selkeästi, mieleenpainuvasti ja niin, että tulkinnoille ei jää varaa. Harvalla poliitikolla on tätä kykyä, valitettavasti.

Tosin; itselleenhän nämä kansan'edustajat' kuoppaansa kaivaa - ainoa mitä oikeasti pyydän äänestäjänä on se, että pysykää sanojenne takana. Jos olette jostain asiasta vahvasti jotain mieltä niin älkää sitten perääntykö kun huomaatte seisovanne omassa tuubassanne kollektiivisen sulkijalihaksen päätettyä haistattaa pitkät mielipiteillenne.

T:
Perheellinen, täysin terve ja hyvin toimeentuleva veronsa ja yhteiskunnalliset maksut esimerkillisesti hoitava homomies, joka kuitenkin on yhteiskunnan mielestä mm. kelvoton solmimaan (avio)liittoa, kasvattamaan lasta ja luovuttamaan verta (hahaa, paitti sitten kun kuolen, jonka jälkeen olen täysin vapaata riistaa elinmarkkinoilla eikä kukaan, _kukaan_ kyseenalaista kuinka paljon olen seksiä miehen kanssa harrastanut! ... *tun kaksinaamaiset *******)

PS: Sanottakoon jo hyvissä ajoin etukäteen sitten, että mikäli edellä mainittu teksti millään tavoin häiritsee sinua hyvä lukija, niin olet sitten ymmärtänyt sisällön täysin väärin! Olet vain etsinyt rivien välistä merkityksiä joita siellä ei ole ja yrität nyt sitten työntää niitä minun sanomisikseni. Soosoo! (Näinpesenkätenikaikestanegatiivisestapalautteesta -generaattori (c)Suomen Kristillisdemokraattinen puolue)

PSS: Perustetaan Perhe, mutta vain ja ainoastaan sellaisella konfiguraatiolla, että Päpsä hyväksyy!