Arkeen, tähän ei mihinkään, missä tapahtuu kaikkea, mutta ei siltikkään mitään. Missä olen kiireinen, ja väsynyt ja levollinen ja virkeä.
Tein tekstitaidon kokeen, piti kirjoittaa aineistoaine siitä millainen lukukokemus J.L Runebergin runo Sotapoika oli. Yhdellä sanalla sanottuna: mitäänsanomaton.:P
noh, tulihan siitä jonkinmoinen sepostus kuitenkin, tosin aikalailla sai hakemalla hakea tekstiä - mikä ei tuntunut kivalta..
Tänään minulle on sellainen "ei millainenkaan" olo. En tiedä olenko väsynyt, virkeä, onnellinen, surullinen. Noh, ei minulla kyllä ole syytä olla surullinen ja nukuinkin pitkät yöunet, ettei minun ehkä väsynytkään tulisi olla. Ihan jumi-olo. Eilen olin vielä aivan innoissani, että pääsen tänään ajamaan keskustaan, mutta nyt ei sitten innosta enää yhtään, tulee vain ihan lamaantunut olo, kun pitää kolmelta olla ajamassa ja heti ajotuntien jälkeen kaksi tuntia teoriaa. Olen taas kotona vasta puoli kahdeksalta. Ja sitten pitää tehdä läksyjä. Pitäisi todenteolla lukea.
Pläääääääh, argh ja murrrh.
Tekemistä kyllä riittää ja olen pystynyt ihan kohtalaisen hyvin organisoimaankin kaiken, mutta silti, vaikka kaikki on kutakuinkin mennyt mukavalla painolla järjestyksellisesti eteenpäin en ole tyytyväinen. Tämä ei tunnu kivalta.
Vaikka. Ei tämä niin hirveän pahaltakaan tunnu. Ja niinkuin jo sanoin, olen ainakin nukkunut hyvin. Ja kaiken olen saanut hoidettua. Ehkä tämä tekemisen riittoisuus vain saa minut uupumaan, vaikka en olekkaan uupunut.
Ettekö ymmärtäneet? Ei hätää, en minäkään.
Ja itseasiassa, nyt asiaa tässä minuutin verran mietittyäni, tiedän. Kaikki johtuu sateesta! Siitä, että syksy tuli. Kun sataa ja on kylmä. Kun eilen palelin bussipysäkillä.
Että inhoankin tällaista sadetta, tätä on ollut jo monta päivää! Harmaa ilma. Ja kengät on kokoajan märät, sää muistuttaa itsestään jokaisella oppitunnilla, kun sukat tuntuvat nihkeän viileiltä ja se saa minut ärsyyntyneeksi, nyt jo useamman päivän jälkeen turtuneen ärsyyntyneeksi. Tätä tämä nyt sitten on. Siihen saakka kunnes tulee ne kuulaan koleat aamut, jolloin ilmassa on syksyn tuoksu ja maa on kuurassa. Kun nukun tarpeeksi, niin ne aamut tulevat. Eivätkö tulekkin?
Rakas,
teetkö minulle
syksyn
sen sellaisen,
mikä tuntuu
hyvältä?
