Eilen se kulta sitten lähti. Viiden päivän yhdessä olon jälkeen.
Tuntui koti kumman kolkolta, kun siellä yksin illalla istuksin. Ja mietin omia mietteitäni. Ja sitä, että mietin aivan liikaa.
Mitä minun pitäisi tehdä, miten minun pitäisi jaksaa ja mihin pitää ponnistaa - tulevaisuudessa.
Tulee jonkinmoinen räpylä-eläin-olo, kun rävin ajatusteni kanssa kuin jokin pieni ruma yksinkertainen eläin, joka ei osaa kunnolla uida. Haukkaan vettä.
Ässä sanoi, kaikki järjestyy ja etten saa stressata. Sanoi, "nyt eletään vuotta 2006". Minä hypin jo vuodessa 2008 ja olen väriltäni harmaa.
Minulla on kummallisen ahdas olo. Kuin olisi vaikea hengittää ja en tiedä mikä minua "hidastaa". Kuin en mahtuisi itseni sisälle. Onko minussa kasvanut liian isoksi hyvä vai paha?
*huokaus*
Ulkonakin sataa vettä ja uutisissa sanoivat, että tuulen nopeus nousee tänään myrskylukemiin.
Ihollani seisoo
kymmenet kyyhkyset
