Parhainta sunnuntaita kaikille!

Sain tänään puhelun, kello viisi aamuyöllä. Höpötiitti soitti. Höpötiitti oli hiukan humalassa ja juhli 24vuotis synttäreitään.

Höpötiitti on suloinen, se sanoo aina "heissan heissan", kun soittaa. Tai kun aamulla herään hänen vierestään niin se sanoo "heissan heissan" ja sen silmät on niin valtavan isot ja kauniit (vihreät) ja minä hymyilen aina kuin jakoavain ja vastaan "huomenta kaunis". Aina.:)

Noniin, palaan asiaan. Eli höpötiitti soitti ja kertoi. Kertoi, että oli nyt sitten kertonut itsestään ja minusta isoveljelleen.
Oli kertonut rakastavansa tyttöä ja oli kertonut, että se olen minä, minä olen hänen tyttönsä. Oli näyttänyt kuvankin minusta.

Ja veli oli sanonut, että rakastaa siskoaan. Rakastaisi vaikka tämä olisi marssilainen.:D

Rakas oli rohkea, kun kertoi. Sanoinkin sen sille ja se hyrisi onnessaan, tiesi olleensa rohkea ja tunsi itsensä urheaksi.:)

Puhuin veljen kanssa puhelimessakin sitten vielä, silloin yöllä, sillä oli kysymyksiä minulle: milloin tiesit pitäväsi tytöistä? kuinka vanha olet? ja sitten hiukan oudompia kysymyksiä jotka jääköön nyt julkistamatta.:D
Veli oli oikein hauska ja sovittiin, että veli tulee ensviikonloppuna kahville, kun olen kullan luona käymässä. Lupasin leipoa mokkaruutua ja runebergin torttuja (5pvä on runeberginpäivä).:)

Viisi päivää perjantaihin. 5 x 24h.

Perjantaina mennään myös käymään ehkä kullan ystävien luona. Mukavaa. Kullalla on kivoja ystäviä ja niistä yksi, sanotaan vaikka Koo nimeltään, kerran soitti minulle ja kertoi, kuinka onnellinen hän on meidän puolesta ja paljon muutakin nättiä sanoi hän. Ihana ihminen tuo Koo.:)

Tänään en ole tehnyt mitään ihmeellisyyksiä. Siivosin huoneeni ja kävin Copperin kanssa lenkillä.

Ainiin, pitääpä nyt kirjoittaa, kun tuon Copperin mainitsin, että kulta tykkää Copperista. On antanut Copperille lempinimenkin: Copsu. Ja Copsu tykkää kullasta.
Kulta sanoo, että olen lellinyt Copperin ihan piloille. Ja on siinä oikeassa. Copper on minun pieni vauva, suuren koiran ruumiissa.:)

Ja Copper osaa hassuja juttuja, koska Copper luulee olevansa hyvin pieni koira. Se istuu minun sylissä kun matkustetaan junassa kullan luo. Kyllä, 40kiloa partaista jättisuurta uroskoiraa istuu junan pienellä penkillä kokonaan minun sylissäni. Joskus se laittaa tassut minun olkapäille ja painaa pään toiselle olkapäälle ja näyttää aivan siltä kuin halaisi minua. Kuin pieni emoonsa ripustautunut apinavauva. Ja me herätetään aina hymyä ihmisissä, kun Copsu istuu minun sylissä ja kun sanon Copsulle "anna mammalle suukko" se nuolaisee minun suuta tai poskea.:D

Ja kullan luona Copsu on aina ensimmäisenä päivänä ihan häpsingillään, se on rauhaton ja kullan pitää kokoajan rapsuttaa sitä. Ja jos minä ja kulta halataan se hyppää meitä vasten, halimaan myös. Tai sitten se mulkoilee ja tuuppii meitä kuonollaan.
Kun katsotaan yhdessä teeveetä kullan kanssa, niin Copsu saa itselleen yhden sivun kulmasohvasta ja me kullan kanssa toinen sivu - se pienempi.:D

Mutta vaikka Copper on mamman vauva, se osaa olla oikein omanarvon tunteva Herrakin. Sanonkin aina Copperille, kun se oikein ylväänä tallustelee, että se on mamman komea mies, Herra Copper. Ja silloin Copper tajuaa, että se on hieno ja iso. Ja vahva Ja se nostaa kuonoa leuhkasti ylöspäin ja poseeraa.:D

Mutta ei enempää Copperista, ei enmpää tästä päivästä.

Sisko lähti kotiin. Ja minä alan tekemään läksyjä.

Olen onnellinen.:)