Olen palannut kotiin, mikä on sangen ihanaa, kun on pyörinyt "toisten nurkissa" kahdeksan päivää.
Oli oikein mukavainen reissu, lasketeltiin ja hiihdettiin, lueskeltiin ja oltiin, käytiin lenkkeilemässä ja nautittiin lapin auringosta. Taisin saada jopa väriä naamaan!:D
Copper on hurjista hurjin vetokoiruus, 26km suksilla tuhatta ja sataa, ylä- ja alamäet!!! Olen niiin ylpeä. Koirassa on ruutia ku härässä.:)
Ja kyllä sitä taas ihailtiin niin paljon, kun on niin komea poikanen.
On niin paljon asioita, että minen tiedä mistä aloittaa. Noh, täytyy sanoa, että omalla tavallaan kahdeksan päivää kaukana lapissa on hurja aika, kun kulta on iiiihan eteläisimmässä suomessa ja nähdään vasta ensi perjantaina. Vaikka aivansamahan se eroaika olisi, vaikka olisin ollut Helsingissä, mutta silti, se tuntui hurjemmalta. Jotenkin se välimatka tuntui suuremmalta. Lienen kummallinen.:o
Mutta jospa en tähän samaan pötköön kirjoittaisi kaikkea. Yritän hiukan jäsennellä ajatuksiani lyhyempiin kirjoituksiin.:)
