• pimazukka

Miten kerroin sen muille

Maailman paras ja ihanin pikkusiskoni oli meillä viikonlopun. Kysyin häneltä, että miten kerroin hänelle olevani lesbo, kun en muistanut. Ei hänkään. Ja sitten hän nauroi, että se on ollut aina niin selvää, ettei sitä ole tarvinnut kertoa.
Selvää? Kuinka niin muka?
Ulkonäöstä päätelleen ei ainakaan mitenkään. Mutta totta se on, se on ollut jokseenkin selvää "aina".

Kun mietin, miten olen tullut äidilleni "ulos kaapista", niin huomaan, etten olekkaan tullut. Tai siis, asia meni yksinkertaisuudessaan näin:
Äitini näki eräänä kesänä kortin jonka olin saanut yhdeltä Irinalta, kortti oli luokkaa "minulla on ikävä sinua", sydämillä varustettu jne. Äiti kysyi, kuka ihmeen irina? Ja minä muistan vain, kuinka tokaisin hänelle että "no en mä mikään hetero ole". Asia oli siinä. Eikä se ollu mitenkään kummallinen tilanne. Se ei ollut kaapista ulos tuleminen, se oli vain ihan päivänselvän asian ääneen sanominen. Ja äiti totesi hymyssä suin, vai niin ja sitten kyseli, millainen tämä Irina on.

Isälleni asia kävi ilmi, kun hän kysyi kerrab pikkusiskoltani ruokapöydässä, että piänkö minä tytösitä ja pikkusisko vastasi, että kyllä se taitaa pitää. Emme ole koskaan isän kanssa puhuneet asiasta, siitä että olen lesbo. Hän ei ole kysynyt minulta itseltäni olenko, milloin olen tämän huomannut tms., ei mitään.
Viime kesänä sitten ollessani Hangossa isän, pikkusiskon ja isän uuden vaimon kanssa tämän vaimon vanhempien luona minä lähdin joka ilta tapaamaan Maakariani, isä kyseli, kuka tämä on ja koska emme vielä silloin Maakarin kanssa virallisesti seurustelleet annoin ympäripyöreän rehellisen vastauksen "erittäin läheinen ystävä". Samalla viikolla, kävimme sitten perheen kesken ravintolassa syömässä ja isä kysyi mitä olen sitten iltaisin tehnyt ja sanoin, että olemme olleet Maakarin kanssa rannalla. Isä hiukan ihmetteli, että mitä ihmettä olemme tehneet kello kahdelta rannalla ja kysyi ihmettelynsä perään, että ketäs muita siellä on ollut. Vastasin, ettei ketään, olimme vain kahden. Isä sitten hymyili ja nauroi, "niin niin, olette katselleet kuuta ja kielaroinu" (isälläni on hyvin ronski huumori..:D). Minä nauroin takaisin ja vastasin "niin ollaankin tehty ja nähtiin yhtenä yönä tähdenlentokin!". Sitten isä ja hänen vaimonsa tahtoivat tietää enemmän Maakarista, iän, työpaikan jne.jne.:)

Samalla reissulla sitten eräänä iltana satuimme sattumalta Maakarin kanssa samaan yökerhoon kuin isä ja hänen vaimonsa, sekä heidän ystävänsä. Minä kävin esittelemässä Maakarin heille kaikille. Samana yönä vein Maakarin yöksi isäni vaimon vanhempien luokse.

Ystäville asia on selvinnyt, kun olemme puhuneet seurustelu kumppaneista ja on käynyt ilmi että minulla on tyttöystävä. Tai jos olemme olleet ystävien kanssa liikenteessä olen vain kommentoinut kaikki kauniit tytöt jne., jotenkin asia tulee ilmi aina itsestään. En ole koskaan kokenut tarvetta muotoilla lausetta "olen lesbo".

En ole koskaan isäni tai äitini kanssa pohtinut lesbouttani. En ole koskaan käyttänyt lesbo sanaa itsestäni heidän seurassaan, eivätkä he käytä sitä minusta. He kertovat ystäville, että seurustelen naisen kanssa. Tai ei, eivät he sano sitä niinkään, vaan he puhuvat kullastani nimellä "Ärrä seurustelee Maakarin kanssa" - tällöin jos joku ihminen on sattunut hämmästymään "onko se teidän Ärrä lesbo?!" on äiti tai isä vastannut ylpeänä, että "on".:)

Sukuni on saanut tietää asiasta vanhemmiltani.

Minusta on hienoa olla minä. Tahdon olla Minä. En tahdo että Minän sijasta olen Lesbo. olen lesbo, mutta enemmän olen Minä. Minä seurustelen naisen kanssa. Minä rakastan naista. En käytä itsestäni lesbo ilmaisua kuin äärimmäisen harvoin, ainoastaan jos asia pitää ns. vääntää rautalangasta.

Jos joku nyt tekee johtopäätöksiä siitä kuinka kenties häpeän itseäni tms., niin väärin menee. En häpeä itseäni vaikka en käytäkkään itsestäni lesbo ilmaisua, asia käy ihmisille selväksi ilman, että annan itselleni uuden "nimen".

Onko kukaan muu huomannut tätä ilmiötä, kun tullaan ulos kaapista ja kerrotaan "mä olen lesbo/homo" niin sitten tästä ihmisestä puhutaan Homona tai Lesbona, se oma Nimi jää kuin taka-alalle. Itse ole törmännyt tähän useamman ihmisen kohdalla ja pistää vihaksi.