Ärrä on taas täynnä sanoja, sellaisia helliä ja suloisia. Niitä voisi vain pulppuilla ulos, pieninä kirkkaina helminä - marmorikuulina. Sinä voisit kerätä niistä jokaisen talteen.
Viime viikolla ja tällä viikolla on ollut kokeita, varsinaisia koettelemuksia. Varsinkin tämänpäiväinen matikankoe jonka toivon läpäisseeni. Tämä on jo kolmas kerta kun käyn kyseistä kurssia ja jo on tupenrapinat jos en vieläkään saa siitä hyväksyttyä! Sitten en ala. En. Sitten sanon, ettei minusta ole tähän, siihen - matematiikkaan. Mihinkään?
Ei, tietysti minusta on mihinkään, vaikka mihin. Kaikkeen muuhun paitsi matematiikkaan. Se ei ole minua varten. Ja turha sanoa, että kyse olisi asennevammasta, on kyllä varmasti ollut, mutta tämän jakson olen kyllä antanut viimeisetkin siemenperunat itsestäni ja kaikki lahjani, taitoni. Jos ei se riitä niin sitten ei mikään.
Kävin Copperin kanssa nyt illalla hakemassa pajunvitsoja pikkusiskolle huomiseksi. Löysin oikein mahtaisan apajan ja poimin tietysti kaikki kauneimmat ja uljaimmat, pulleimmat pajunkissat.:D
Äh, en nyt jaksaisi kirjoittaa tästä päivätä, kun ei mitään mielenkiintoista ole edes tapahtunut.
Hyppään eilisiin. Niihin joista en ole ehtinyt kirjoittaa.
