Hirvikärpäsmetsässä

Päätin aamulla innokkain mielin lähteä kiertelemään läheisiin metsiin syksyn sienisatoa tarkastelemaan. Sää oli mitä upein ja olin asianmukaisesti varustautunut korein ja sieniveitsin. Olihan jostain Itä-Suomestakin löytynyt herkkutatteja ihan Italiaan asti vietäväksi, joten eiköhän meikäläistäkin onnistaisi edes sen verran, että saisin muutaman tatin pataan pantavaksi. Kaikesta innokkaasta optimismistani huolimatta huomasin kuitenkin nopeasti, että saalis jäisi todella laihaksi. Reilun tunnin hoitometsissä selkä hiessä kompuroituani korin pohja paistoi tyhjyyttään. lisäksi pään ympärillä parveili kaikenlaista aurinkoisesta syyssäästä nauttivaa metsän pieneliöstöä. Mieli vähän maassa palasinkin kiltisti kotiin. Olen iltapäivän raapinut metsässä tapaamiani hirvikärpäsiä päänahasta ja jotenkin niitä on päässyt rintakarvoihin asti. Mokomat pikku riiviöt!

Onneksi huomenna on vasta sunnuntai. Maanantain työpäivä ahdistaa nimittäin jo vähän, vaikka järjellisesti ajateltuna mitään syytä ahdistukseen ei oikeastaan olisi. Tiedossa on kuitenkin aika leppoisa viikko. Ja nyt ei tarvitse edes murehtia metsään jäävää mahtavaa sienisaalista.