Vietin päivän JP:n luona Kouvolassa. JP soitti minulle perjantaina ja kutsui kylään. Pari päivää asiaa pohdittuani päätin aamulla pikavaroituksella hypätä junaan.
Edellisestä tapaamisesta olikin jo yllättävän kauan. Kahvikupposen ääressä äkkäsimme, että olemme nähneet toisemme viimeksi yhdeksän vuotta sitten! Aivan kamalaa, miten vuodet ovat vierähtäneet. Ja tuntuu, että eihän siitä nyt niin kauan voi olla. No, ammoisten opiskeluaikojen ilot ja surut tuli käytyä perusteellisesti läpi.
Yhdeksän vuoden päästä 50-vuotisbileet kolkuttavat jo ovea. Pelottavaa, miten nopeasti ne näköjään ovat lähestymässä. Mutta se on sen ajan murhe, tai liekö tuo mikään murhe?
