Mon amour crois-tu qu'on s'aime?

Työssä ahdistaa. Olen liian huolehtivainen alaisteni hyvinvoinnista, en osaa sitä kylmää ja tunteetonta suhtautumista mitä minulta vaaditaan ja mikä on firman yleinen linja. Minulle ihmiset ovat ihmisiä, eivät numeroita. Ei tämä ole ensimmäinen kerta kun sukset menevät ristiin muun managementin kanssa, mutta näin pahalta ei ole tuntunut ennen. Miksi en osaa olla välittämättä? Miksi helvetissä olen inhimillinen johtaja, kun siitä ei palkaksi saa kuin moitteet ylemmältä taholta?
Tiedän, että henkilöstöni pitää minusta, koska välitän, kuuntelen ja autan parhaani mukaan, mutta kuinka kauan jaksan taistella tuulimyllyjä vastaan? Ja se olkapää, jota nyt tarvitsisin itse, on pirun kaukana..
Vaihdanko työpaikkaa vai kovetanko itseni, lakkaan välittämästä muista kuin itsestäni ja viis veisaan ihmisten tunteista? Vaihtoehdot ovat vähissä.

Aurinko on laskemaisillaan..sen kaunis herkkyys on aina saanut minut lumoihinsa. Sen edessä tunnen kiitollisuutta tästä päivästä, jonka olemme saaneet viettää yhdessä, onnellisina toisistamme.

Mon ami m'a donné une fleur,
Une fleur que j'ai mise à mon cœur,
Sur mon cœur plein de lui.
Que la rose était belle.
Dans mon cœur plein de lui,
Le bonheur a fleuri.

Mon ami m'a donné un baiser,
Près du cœur, doucement l'a posé.
A mon cœur plein d'amour,
Que sa lèvre était douce.
Ce baiser plein d'amour,
L'ai donné à mon tour.

Mon ami m'a donné un serment,
Le serment de m'aimer si longtemps,
Si longtemps que les fleurs
Pousseront sur la terre,
Si longtemps que la fleur
Restera sur mon cœur.

Totuuden kylmä koura ravisteli huomattuamme, että lähiviikkojen työreissut eivät osu yksiin. Onnelliset, parin-kolmen päivän viikottaiset yhdessäolot muuttuvat puhelimella ja emaililla tapahtuvaan yhteydenpitoon ja messengerillä riutumiseen.
Koettelee, mutta ei hylkää...vaan vahvistaa sitä mikä välillemme on kasvanut. Riudumme molemmat..jos tästä jotain positiivista yrittäisi löytää..;) Positive thinking carries a long way! :)
Olen vielä(kin) ihan töpinöissäni Suomen voitosta!
Kaikkiin työ-emaileihin lisäsin nimeni perään "Eurovision Winner"! 99% palutteesta on positiivista.
En normaalisti juurikaan hörhöile, mutta viisut saavat edelleen syttymään! Suomeen tullaan takuuvarmasti!

Du matin jusqu'au soir
Et du soir au matin,
Moi, je l'aime.
Ce qu'il dit, ce qu'il fait,
Moi, je trouve ça parfait
Car je l'aime...
Dès le lever du jour,
Ce sont des mots d'amour.
Dis m'amour,
On s'aimera toujours...
Il sourit, puis il dit :
"Tu bouleverses ma vie."
C'est qu'il m'aime.
C'est bon d'être amoureux
Surtout quand on est deux
Et qu'on s'aime.
Je t'aime, tu m'aimes,
On s'aime...
Je l'aime, il m'aime
Et l'on s'aime...
Du matin jusqu'au soir
Et du soir au matin.

Aamulla naapuri huikkasi aidan takaa, että "Felicitations pour la Finlande, bien fait!"
Tuntui mukavalta; yksi aihe monen muun joukossa olla ylpeä suomalaisuudesta ja Suomesta!

Onko rakkaudella rajoja siinä mielessä, että paljonko sitä mahtuu sisälleni? Miksi niin kaunis voi tuottaa kipua sieluun, sydämeen..?
Olin työmatkalla 6 päivää ja kärsin ikävästä enemmän kuin koskaan. Vaikka yhteydenpito on vaivatonta, ei se läheisyyttä, toisen katsetta, kosketusta ja läsnäoloa korvaa. Vaikkakin kaipuu sattuu, niin on se myös ihana olotila samanaikaisesti. Taidan ollakin masokisti..;)

HÄN yllätti olemalla kentällä vastassa ja kipu helpotti hetkessä. Ihmeellinen, parantava voima hänellä! Olen onnellinen.
Ja onnea lisää se, että Suomi voittaa viisut tänään!!!!

C'est lui que mon coeur a choisi
Et quand il me tent contre lui
Dans ses yeux caressant
Je vois le ciel qui fout le camp
C'est bon....C'est épatant !
Il n'a pas besoin de parler
Il n'a rien qu' à me regarder
Et je suis à sa merci
Je peux rien contre lui
Car mon coeur l'a choisi

...aurinko paistaa kuin hulllu lettuja!

Lupaan olla valittamatta säistä vastaisuudessa, sillä kaiketi mielessäni muutakin on. On. HÄN. Ja sitten tietysti työ mutta järjestyksessä HÄN tulee ensimmäisenä.
Kesäloma painaa päälle...heh reilun kuukauden kuluttua vasta, mutta ajatukset reippaasti liitävät kohti mökkijuhannusta; itse asiassa koko lomani siellä vietän.

HÄN tulee ensivisiitille Suomeen, pitkäksi viikonlopuksi vain, koska lomansa on vasta elokuussa.
En ole sen paremmin vielä valmentanut, en itikoista maininnut, en hullusta suvustani, en vertaansa vailla olevasta mökkitrendistä, vaan yöttömän yön kauneudesta, saunasta, tyynestä järvenselästä, käen kukunnasta, juhannustaioista, perinteisistä lavatansseista, taskumatti-paukuista lavan takana, naisten hausta...kaikest siitä, jota ilman en osaa olla...onhan se osa minua, minun kokemusmaailmaani, lapsuuttani, aikuisuuttani...jotakin josta en halua luopua.

Avec ce soleil, on avait envie
De ne pas parler
De boire de la vie
A petites goulées.
Sous le ciel superbe
Le long du talus, mâchant un brin d'herbe
et jupe collée, il regardait
D'un air triophant
Ce jeune homme imberbe...

Mikä tätä säätilaa vaivaa? Näillä leveysasteilla pitäisi kaiken järjen (?) ja kokemuksen mukaan olla lämmintä ja aurinkoista...mutta kaukana siitä. Edelleen syvä harmaus ja koleus ympärillä...eikö kesä tule lain?

C'est peut-être ca
L'amour, le grand amour,
C'est peut-être ca
Qui m'a prise à mon tour,
Ce je ne sais trop quoi
Qui fait froid dans le dos
Et soudain donne chaud
Quand tout le monde a froid...

Yhteydet Suomesta kertovat upeasta säästä, lämmöstä, auringonpaisteesta...
eh, ja entäs täällä? Taivas on harmaa, ollut jo kolmatta päivää, lämpöä tuskin nimeksi ja pahempaa on luvassa! Ja minä kun tilastollisesti asun tämän maan kuumimman kaupungin liepeillä! Pitäisikö oikeasti alkaa huolestumaan näistä oudoista säätiloista ja niiden nopeista vaihteluista, vai panna kaikki normaali esiintymien joukkoon...?

Oli miten oli, mutta tärkeämpää on kuitenkin, että...

Tu es partout car tu es dans mon coeur
Tu es partout car tu es mon bonheur
Toutes les choses qui sont atour de moi
Meme la vie ne représente que toi
Des fois je rêve que je suis dans tes bras
Et qu'a l'oreil tu me parles tout bas
Tu dis les choses qui font fermer les yeux
Et moi je trouve ca merveilleux

Työssä taas ja pari ankeeta yötä hotellissa...no teen pitkää päivää, jotta ikävä olisi lyhyempi koettelemus.
Täältä kun pääsen kotiin niin alkaakin varauskirjan täyttö kotihotellissa...kun on suvun ainoa joka asuu maailmalla ja paljon tilaa, vierailijoita riittää ja kamut kaupan päälle.
Ei siinä mitään, tervetulleita ovat kaikki, mutta...rasittaa jo etukäteen tietyt visiitit.
Miten sitä kauniisti sanoisi, ettei nyt käy, ilman että menee koko kotikokki purkki nenään (siis herneet...)?
Olen kyllä ihan liian kiltti...stana.

Istuskelin terassillani, lämmintä +25, lakki päässä perinteen kunniaksi. HÄN tuli ja totesi, että onpas kiva lätsä, ihan kuin täkäläisellä boucher'lla...piti vähän kertoa kotimaan perinteistä...;)

Bonne Fête a tous!!