Mon amour crois-tu qu'on s'aime?

Näytetään bloggaukset maaliskuulta 2007.

Ilmastonmuutos

Ihan oikeasti pelottaa, mihin ilmastonmuutos johtaa ja milloin päättäjät (ja äänestäjät) todella vakavasti paneutuvat asiaan.
Ei vihreät vielä ainakaan siellä Suomessa saaneet ääntään tarpeeksi kuuluviin, vaiikka paikkaluku kasvoikin.
Täällä paikallisissa presidentinvaaleissa aihe on myös sivussa, mutta kun katsoo ikkunasta ulos, niin luulisi aihetta olevan ponnekkaampaan pohdintaan ja toimintaan:
Täällä on kevät jo pitkällä; kaikki kukkivat puut ovat jo pitkään olleet loistossaan ja lämpötila 20 asteen tienoilla..eiliseen asti, jolloin lämpötila romahti 5 asteeseen.
Juuri äsken, yks kaks, päivänvalo katosi ja taivas oli mustan pilven peitossa ja alkoi aivan kauhistuttava ukonilma, jota säesti mahtava raekuuro, joka vaihtui lumisateeksi...
Ei ole tapana näillä nurkilla!
Mitä tämä on???


minä..moi...

Panitpas pahan Scherzo..mutta kehumisen taito on kai tallella, joten yritän vastatata haasteeseen..ja haastan edelleen kaikki ne joita ei vielä ole haastettu...ohjeet lienevät jo selkäytimessä kaikilla....;))

- olen hyvä kuuntelija ja minulla on aikaa silloin kun ystävät tarvitsevat (ja muulloinkin)
-olen ulkosuomalainen ja ylpeä suomalaisuudesta; lippu liehuu korkealla!
-olen onnellinen; perheestä siellä kaukana, miehestä, upeasta näköalasta siellä missä asun..
-olen rakastunut..ja rakastun joka päivä uudelleen mieheeni !
-en pelkää vanhenemista
-olen terve

Voidakseen rakastaa, täytyy rakastaa myös itseään.



La Môme

Kävimme viime viikonloppuna katsomassa täysille saleille pyörivän ranskalaisen elokuvan La Môme (lapsi, tenava), joka kuvaa Edith Piaf'in traagista elämää huorien hoivaamasta lapsuudesta menestyksen kautta ennenaikaiseen kuolemaan.
Marion Cottilard'in roolisuoritus on riipaiseva työ naisesta, joka ei koskaan selvinnyt rakkaansa traagisesta menetyksestä, vaan riutui kuolemaan morfiinin myötävaikutuksella.
Olivier Dahan'in ohjaus oli mielenkiintoinen yhdistellen lapsuuden kuvia ja elämän viimeisiä hetkiä.

Toivottavasti kuva tulee Suomeenkin, jos niin, suosittelen lämpimästi...nenäliinapaketin kera.
Kuva käsinkosketeltavasti hiljensi koko yleisön..niiskuttamista lukuunottamatta..itse koin kuvan valtavan tunnepitoisena...en muista itkeneeni näin vuolaasti elokuvissa koskaan...


La Môme
De Olivier Dahan
France
De son enfance à la gloire, de ses victoires à ses blessures, de Belleville à New York, l'exceptionnel parcours d'Edith Piaf. A travers un destin plus incroyable qu'un roman, découvrez l'âme d'une artiste et le coeur d'une femme. Intime, intense, fragile et indestructible, dévouée à son art jusqu'au sacrifice, voici la plus immortelle des chanteuses...

^^^^^^
Non ! Rien de rien
Non ! Je ne regrette rien
Ni le bien qu'on m'a fait
Ni le mal tout ça m'est bien égal !

Non ! Rien de rien
Non ! Je ne regrette rien
C'est payé, balayé, oublié
Je me fous du passé !

Avec mes souvenirs
J'ai allumé le feu
Mes chagrins, mes plaisirs
Je n'ai plus besoin d'eux !

Balayées les amours
Et tous leurs trémolos
Balayés pour toujours
Je repars à zéro

Non ! Rien de rien
Non ! Je ne regrette rien
Ni le bien, qu'on m'a fait
Ni le mal, tout ça m'est bien égal !

Non ! Rien de rien
Non ! Je ne regrette rien
Car ma vie, car mes joies
Aujourd'hui, ça commence avec toi !


...maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Martin haastoi minutkin kertomaan ihmeistä minussa...;) ja haastamaan kuusi muuta samaan tehtävään, ja heidänkin pitäisi haastaa vielä kuusi muuta...joten voilà!

meni kyllä vaikeaksi tämä ihmeellisyyksien/erikoisuuksien analysointi, mutta kotigalluppi antoi kyllä osviittaa...;)

-olen fixoitunut siivoamaan talon huoneet aina samassa pilkun tarkassa järjestyksessä
-olen himokalastaja mutta en osaa perata kaloja vaikka ruokaa niistä teenkin
-mulla on kolme kännykkää omilla numeroillaan..yksi työlle, yksi privaattiin ja yksi siltä väliltä
-mulla on tarve fyysiseen kosketukseen mieheni kanssa, olen aina ja alituisesti koskettamassa, silittämässä, pitämässä kädessä tai ujuttamassa jalkaa jalkaa vasten pöydän alla..
-töihin lähtöä (kotoa pois) lykkään viimeiseen hetkeen; laukku pakkaamatta, vaatteet silittämättä..sillä seurauksella että kun lähtö lähestyy olen kuin tornado..verenpaine korkealla
-en heitä vanhoja vaatteita pois, vaan raahaan kaiken kauas Suomeen mökille, jossa vaalin niitä koipallojen kera..kuka tietää milloin niitä tarvitaan..

janytkun alkuun pääsin niin lisääkin löytyisi....;))

mutta kuullaksemme toisiltakin, haastan:

Scherzon
Kirsikkavarkaan
Hortuksen
JPHki:n
Nulikkaprinssin
Vermillionin

joille kaikille olen yst laittanut viestin...


Olen unensa kaunein...

Hän yllätti taas...
Olen maailmalla ja niin kaukana kotoa..erossa oleminen sattuu meitä molempia ja milläpä sitä tuskaa helpottaisi jos ei unikuvilla..
Sain tekstiviestin selvällä suomenkielellä:

..Mietin niskaasi ja hiuksiasi hentoja
Poskipäitäsi ja korviesi muotoa
Näen mielessäni hymysi ja äänes kuulen
Kieles kärjen tunnen kun se kohtaa kaaren huulen
Olet tässä, mutta kaukana niin sittenkin ...

Mieheni suomenopinnot ovat ilmiselvästi yltäneet tasolle, josta minulla ei ole aavistustakaan...tunnistin kyllä Johanna Kurkelan viisulaulun sanat, mutta mistäs se mies osaa poimia sanoituksen joka niin selkeästi kuvaa tuntemuksiaan...?

Haluan kotiin..