Mon amour crois-tu qu'on s'aime?

2 vuotta (tasan) edellisestä bloggauksesta!
Saamattomuudesta ei ole ollut kyse, mutta ei vain iskenyt..
ja sitten on ollut kaikkea muuta, joka on pitänyt poissa koneen äärestä.
Tämän kahden vuoden aikana olen voinut toteuttaa 2 pitkäaikaista haavetta - 3 kuukauden kesäloma mökillä ja suunnilleen vuosi pimeimmässä Afrikassa vapaaehtoistyössä.
Paluu takaisin kovaan businekseen on ollut hieman vaivalloista mutta eiköhän tämä tästä. Voisin kyllä lähettää aika monen oppimaan suhteellisuudentajua, sinne missä huomisesta ei ole varmuutta, sinne missä jokainen eletty päivä on lahja, sinne missä kuolema nälkään ja tauteihin on todellisena läsnä, nyt ja aina.

Reilut 6 ja puoli kuukautta on kulunut edellisesta bloggauksesta; ei niin etteiko olisi ollut mitaan asiallista kirjoittaa, mutta jotenkin ei vain iskenyt.
Paljon on toki tapahtunutkin... suurinpana ihmeena pidan muuttoa pois sielta missa olin ajatellut olevani ikuisesti.
kirjoitan tata uudessa kodissa, korkealla Alppien rinteella, ja kun ulos katsoo tata postikorttimaisemaa, niin ei kaduta kuitenkaan, vaikka ikava on entista kotia.
Taalla on pikku pakkanen ja reilut puoli metria lunta, ja olen kaynyt murtsikkaa hiihtamassa pariin otteeseen. Kuntohan taalla kohenee!!
Ja tosiasiallisesti myos elamanlaatu...olen lahenpana tyotani ja paasen illaksi kotiin, josta ilosta en ole 5 viime vuoteen nauttinut.
Viela kun loydan pilkut a:n ja o:n paalle, niin paremmin ei voisi olla.

On kyllä enemmän off tämä bloggailu kuin on; ei siksi etteikö olisi mitään mitään mitä kirjoittaa, mutta aika on ollut tiukilla...no selityshän se on tämäkin.
Vuosi sitten näemmä istuin terassillani lakki päässä, tänään olen siivonnut autoa kyseisellä muistolla varustettuna..kerran vuodessahan se työnjuhla on!

Hauskaa Wappua vaan!

Cette tradition remontrait à l'Antiquité. Déjà, les Egyptiens et les Romains offraient des oeufs peints au printemps car ils étaient le symbole de la vie et de la renaissance.
L'Eglise ayant instauré au IVe siècle l'interdiction de manger des oeufs pendant le Carême et les poules continuant à pondre, les oeufs pondus depuis le début du Carême -n'ayant pas été mangés - étaient alors décorés et offerts.
De nos jours, le jeûne n'est plus observé aussi strictement mais la tradition d'offrir des oeufs, y compris en chocolat, est restée pour les plaisir des petits et des grands.

Munarikasta Pääsiäistä!

Ihan oikeasti pelottaa, mihin ilmastonmuutos johtaa ja milloin päättäjät (ja äänestäjät) todella vakavasti paneutuvat asiaan.
Ei vihreät vielä ainakaan siellä Suomessa saaneet ääntään tarpeeksi kuuluviin, vaiikka paikkaluku kasvoikin.
Täällä paikallisissa presidentinvaaleissa aihe on myös sivussa, mutta kun katsoo ikkunasta ulos, niin luulisi aihetta olevan ponnekkaampaan pohdintaan ja toimintaan:
Täällä on kevät jo pitkällä; kaikki kukkivat puut ovat jo pitkään olleet loistossaan ja lämpötila 20 asteen tienoilla..eiliseen asti, jolloin lämpötila romahti 5 asteeseen.
Juuri äsken, yks kaks, päivänvalo katosi ja taivas oli mustan pilven peitossa ja alkoi aivan kauhistuttava ukonilma, jota säesti mahtava raekuuro, joka vaihtui lumisateeksi...
Ei ole tapana näillä nurkilla!
Mitä tämä on???

Panitpas pahan Scherzo..mutta kehumisen taito on kai tallella, joten yritän vastatata haasteeseen..ja haastan edelleen kaikki ne joita ei vielä ole haastettu...ohjeet lienevät jo selkäytimessä kaikilla....;))

- olen hyvä kuuntelija ja minulla on aikaa silloin kun ystävät tarvitsevat (ja muulloinkin)
-olen ulkosuomalainen ja ylpeä suomalaisuudesta; lippu liehuu korkealla!
-olen onnellinen; perheestä siellä kaukana, miehestä, upeasta näköalasta siellä missä asun..
-olen rakastunut..ja rakastun joka päivä uudelleen mieheeni !
-en pelkää vanhenemista
-olen terve

Voidakseen rakastaa, täytyy rakastaa myös itseään.

edelliseen lisäten; minä olen autuas Edith Piaf fani, jos sitä nyt ei kukaan ole täällä blogissa hiffannut...:)

Kävimme viime viikonloppuna katsomassa täysille saleille pyörivän ranskalaisen elokuvan La Môme (lapsi, tenava), joka kuvaa Edith Piaf'in traagista elämää huorien hoivaamasta lapsuudesta menestyksen kautta ennenaikaiseen kuolemaan.
Marion Cottilard'in roolisuoritus on riipaiseva työ naisesta, joka ei koskaan selvinnyt rakkaansa traagisesta menetyksestä, vaan riutui kuolemaan morfiinin myötävaikutuksella.
Olivier Dahan'in ohjaus oli mielenkiintoinen yhdistellen lapsuuden kuvia ja elämän viimeisiä hetkiä.

Toivottavasti kuva tulee Suomeenkin, jos niin, suosittelen lämpimästi...nenäliinapaketin kera.
Kuva käsinkosketeltavasti hiljensi koko yleisön..niiskuttamista lukuunottamatta..itse koin kuvan valtavan tunnepitoisena...en muista itkeneeni näin vuolaasti elokuvissa koskaan...

La Môme
De Olivier Dahan
France
De son enfance à la gloire, de ses victoires à ses blessures, de Belleville à New York, l'exceptionnel parcours d'Edith Piaf. A travers un destin plus incroyable qu'un roman, découvrez l'âme d'une artiste et le coeur d'une femme. Intime, intense, fragile et indestructible, dévouée à son art jusqu'au sacrifice, voici la plus immortelle des chanteuses...

^^^^^^
Non ! Rien de rien
Non ! Je ne regrette rien
Ni le bien qu'on m'a fait
Ni le mal tout ça m'est bien égal !

Non ! Rien de rien
Non ! Je ne regrette rien
C'est payé, balayé, oublié
Je me fous du passé !

Avec mes souvenirs
J'ai allumé le feu
Mes chagrins, mes plaisirs
Je n'ai plus besoin d'eux !

Balayées les amours
Et tous leurs trémolos
Balayés pour toujours
Je repars à zéro

Non ! Rien de rien
Non ! Je ne regrette rien
Ni le bien, qu'on m'a fait
Ni le mal, tout ça m'est bien égal !

Non ! Rien de rien
Non ! Je ne regrette rien
Car ma vie, car mes joies
Aujourd'hui, ça commence avec toi !

Martin haastoi minutkin kertomaan ihmeistä minussa...;) ja haastamaan kuusi muuta samaan tehtävään, ja heidänkin pitäisi haastaa vielä kuusi muuta...joten voilà!

meni kyllä vaikeaksi tämä ihmeellisyyksien/erikoisuuksien analysointi, mutta kotigalluppi antoi kyllä osviittaa...;)

-olen fixoitunut siivoamaan talon huoneet aina samassa pilkun tarkassa järjestyksessä
-olen himokalastaja mutta en osaa perata kaloja vaikka ruokaa niistä teenkin
-mulla on kolme kännykkää omilla numeroillaan..yksi työlle, yksi privaattiin ja yksi siltä väliltä
-mulla on tarve fyysiseen kosketukseen mieheni kanssa, olen aina ja alituisesti koskettamassa, silittämässä, pitämässä kädessä tai ujuttamassa jalkaa jalkaa vasten pöydän alla..
-töihin lähtöä (kotoa pois) lykkään viimeiseen hetkeen; laukku pakkaamatta, vaatteet silittämättä..sillä seurauksella että kun lähtö lähestyy olen kuin tornado..verenpaine korkealla
-en heitä vanhoja vaatteita pois, vaan raahaan kaiken kauas Suomeen mökille, jossa vaalin niitä koipallojen kera..kuka tietää milloin niitä tarvitaan..

janytkun alkuun pääsin niin lisääkin löytyisi....;))

mutta kuullaksemme toisiltakin, haastan:

Scherzon
Kirsikkavarkaan
Hortuksen
JPHki:n
Nulikkaprinssin
Vermillionin

joille kaikille olen yst laittanut viestin...

Hän yllätti taas...
Olen maailmalla ja niin kaukana kotoa..erossa oleminen sattuu meitä molempia ja milläpä sitä tuskaa helpottaisi jos ei unikuvilla..
Sain tekstiviestin selvällä suomenkielellä:

..Mietin niskaasi ja hiuksiasi hentoja
Poskipäitäsi ja korviesi muotoa
Näen mielessäni hymysi ja äänes kuulen
Kieles kärjen tunnen kun se kohtaa kaaren huulen
Olet tässä, mutta kaukana niin sittenkin ...

Mieheni suomenopinnot ovat ilmiselvästi yltäneet tasolle, josta minulla ei ole aavistustakaan...tunnistin kyllä Johanna Kurkelan viisulaulun sanat, mutta mistäs se mies osaa poimia sanoituksen joka niin selkeästi kuvaa tuntemuksiaan...?

Haluan kotiin..