Mon amour crois-tu qu'on s'aime?

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan mitä kaipaat,
vieköön mennessään mitä taakkana kannat.

On vous souhaite tout le bonheur du monde
Pour aujourd'hui comme pour demain
Que votre soleil éclaircisse l'ombre
Qu'il brille d'amour au quotidien.

Toute une vie s'offre devant vous
Tant de rêves à vivre jusqu'au bout
Sûrement plein de joie au rendez-vous
Libre de faire vos propres choix
De choisir qu'elle sera votre voie
Et où celle-ci vous emmènera
J'espère juste que vous prendrez le temps
De profiter de chaque instant.

Bonne Année a tous!

Tänään on Viattomien Lasten Päivä, jota soisi vietettävän näkyvämmin, sillä lasten oikeudet eivät toteudu lähestulkoonkaan, ei siellä missä on puutetta, nälkää ja sotia mutta ei myöskään paremmin voivissa maissa. Hyvinvointi ei takaa onnelista ja tasapainoista lapsuutta; niin usein viaton lapsi kärsii ympäristönsä pahoinvoinnista, väkivallasta, piittaamattomuudesta, niin täällä keskellä eurooppaa kuin Suomessakin.
Lapsuudessa saatu malli kulkee mukana aikuisuuteen ja välittyy edelleen..
Taitaa vauva/lapsikuume pukata...;)
Tunnen henkilöä, jotka ovat syntyneet tänään, tosin viattomuus heistä on kaukana...;) mutta kukapa tässä täydellinen olisi!

Joulu meni perinteitä vaalien ja liikaa syöden. Hyvin tämä parempi puoliskoni solahti suomalaiseen jouluun, liiankin hyvin, koska vaati tekemään lanttu-ja porkkanalaatikkoa kotonakin, joten ei auttanut muuta kuin ottaa ohjeet äidiltä.
Perhe oli suunnattoman hämmästynyt suomenkielen hyvästä tasosta, joten otanpa kunnian itselleni...no enpä, itse hän on ahkeroinut päivittäin. Sanoipa paluumatkalla, että voisi kuvitella asuvansa Suomessa...minä kyllä tyrmäsin ajatuksen oitis...ainakin toistaiseksi...

...nimittäin Joulu..;) lapsenomainen odotukseni on jo loppusuoralla, huomenna vuoden viimeinen työpäivä ja sen päätteeksi lennän täältä duunista Saksaan, jonne hän lentää kotoa. Ja sieltä sitten yhdessä matkaamme maalle Suomeen. Hänen ensimmäinen suomalainen joulunsa!
Voi olla että minua enempi onkin jänittänyt, kuinka hän kokee perinteistä perinteisimmänkin joulunvieton. .toisaalta hyvin selvisi Juhannuksestakin, joten eiköhän tämä tästä...ainoa joka puuttuu taitaa olla lumi!

Tämän myötä hiljennyn, rauhoitan hektiset päivät, nautin...hänestä, yhdessäolosta, perheestä ja Joulun sanomasta.
Rauhaisaa Joulua kaikille!

Laskemme öitä jouluun..ei montaa jäljellä..ihan kuin lapsena...

Oublier les frontières
Dépasser nos querelles
Ce soir nous rassemble
Refuser d'être seul
Revenir à l'enfance
Et pouvoir rêver
D'un sapin qui touche le ciel
De former une guirlande
Et quand tout n'est qu'étincelle
Qu'une étoile nous attende

A la lumière du jour
Et contre le silence
Qui nous entoure
Laisser faire la magie
Des flocons de lumière
Et les regards remplis de soleil
Quand les nuits se ressemblent
D'un mot une prière
Faire que nos mains se tendent

Oli perjantaina firman joulujuhlat, orientaaliteemalla (!), tyyliin tuhat ja yksin yötä. Jollain järjestäjistä oli kyllä leikannut pahastikin ruosteisesti..viime vuonna oli helpompaa "kultaa ja kimallusta"- teemalla..
Mutta asiaan; koko joulujuhla teemoinen on minulle aina samaa pakkopullaa, mutta ei nytkään auttanut pois jäädä, joten minä ja hän panimme mielikuvituksen liikkeelle ja sen tuloksena, saavuin paikalle Haaremin Eunukkina (onhan 90% alaisistani naisia) ja hän Sulttaanin ykkösvaimoksi pukeutuneena, jota käsipuolestani en laskenut....Siinä oli duunikavereilla miettimistä, että kuka hän on...huntu pysyi hyvin paikoillaan koko illan! Varmaan miettivät sitä pitkään, koska yleensäkin olen pitänyt kaiken privaatin erillään työstä ja työkavereista.
No, juhla oli harvinaisen onnistunut ja hauskaakin oli, vaikka pirun kuuma turbaani päässä.
Nyt jäähdyttelen ja valmistaudumme Joulun viettoon siellä Suomessa, tuskin maltamme odottaa!

Luesklin tuossa näitä blogeja ja yksi jos toinenkin miettii ystäväverkostoaan. Sanoin aiemmin, että ystävät ovat olleet heitteillä kun ollaan vaan kahdestaan oltu.
Minulla on aina ollut varsin suppea lähiystävienpiiri, joka on pysynyt tiiviinä, huolimatta siitä että kuka asuu ties missä ja välimatkat ovat pitkät.
Ne vähemmän läheiset ovat valitettavasti tippuneet kyydistä, ja jos jossain sattumalta tapaamme, ei jutun aiheita tahdo löytyä. Aikoinaan kannoin huonoa omaatuntoa siitä, ettei yhteyksiä pidetty, mutta lakkasin ajattelemasta aikaa sitten. Elämä kulkee eteenpäin.
Muuttaessani tänne, en todellakaan tuntenut ketään, mutta verkostoituminen kävi yllättäen nopeasti, kiitos työn ja sen suomien mahdollisuuksien tavata ihmisiä. Tosin läheisimmiksi ystäviksi ovat valikoituneet sellaiset, joilla ei ole mitään tekemistä työni kanssa. Työkavereihin pidän tietoista etäsisyyttä privaatissa.

Miehen myötä, sosiaalinen verkosto on kyllä laajentunut, mutta ei paisunut....meillä on samankaltaisia ystäviä, ollaanhan me itsekin hyvin samanlaisia luonteeltamme, mitäs muuta kun ollaan synnytty peräkkäisinä päivinä!!
heh, toki eri vuonna, minä hieman aiemmin....;)

Tulin illalla myöhään kotiin oltuani koko viikon reissussa ja ajaessani kentältä kotiin, oli tienvieri talot saanet lähestulkoon kaikki psykodeeliset jouluvalot! Kaikissa väreissä, kaikenlaisissa jouluisissa hahmoissa, tuikkien, loistaen ja varmaan joissakin musiikillakin säestetty. Häikäsityneenä en meinannut tiellä pysyä. Hulluja nämä ranskalaiset! Aloin jo kauhulla ajatella, että kotona odottaisi samanlainen disco, mutta kääntyessäni pihaan, oli oven vieressä vain yksi lyhty, elävä kynttilä lepattaen..askeettisen kaunis näky..ja Hän Ikeasta ostetun ruotsalaisglögin kanssa odottamassa. .

Olemme ollet piiiitkällä kuherrusmatkalla...heh, no ei millään matkalla mutta ne ajat mitä yhdessä olemme saaneet jakaa, olemme eristäytyneet ulkomaailmasta. Siitä tämä paussi bloggailussakin.
Siis olemme tulossa ulos kaapista, jonne pakenimme kumpaisenkin työpaineita...ai miksikö? Noo, vihdoin viimein sain toiveeni läpi ja palaan entisiin tehtäviin, tähän kotinurkille; ei enää viikkotolkkuisia poissaoloja kotoa, eikä riutuvaa rakkaudentunnustusta kännykän välityksellä....vaan illaksi kotiin!!!!
Myös ystävät alkoivat ihan kypsyä meihin kun aina vaan kahdestaan ollaan oltu.
Eli parannusta siihenkin tulossa, helmikuun alusta.
Voihan se olla, että kuhertelu muuttuu tappeluksi, kun ollaan ainakin kaikki yöt yhdessä...;))
ja voi olla että tulee ikävä näitä aikoja...
Jouluksi tulemme Suomeen, tämä armaani suomifani on ihan innoissaan pukin tulosta ja lumesta, vaikka olen kyllä toppuutellut, että lumen kanssa on niin ja näin mutta pukki toki tulee....
Itsekin odotan Joulua, lienee aikaa hiljentyä ja rauhoittaa hektinen tahti, hänen ja perheen parissa. Rakkaitten ympäröimänä.
Alors, je me couche maintenent, c'est minuit..bonne nuit a tous, et a bientot!