Olen maailmalla, ollut kolmatta viikkoa ja kotiin olen kaivannut päivästä yksi; laskenut päiviä, tunteja, minuutteja...Ennen muinoin nautin alituisesta matkustamisesta, mutta nykyisellään vastenmielisyys on ihan aitoa, ja tulee syvältä.
Olen kuitenkin saanut aikaiseksi paremman sopimuksen työssäni ja pääsen takaisin lähemmäs kotia, vähempi reissaamista ja enemmän aikaa kotona. Olen myös lähetellyt hakemuksia sinne sun tänne kotikulmilla, sillä keväinen arvojen yhteentörmääminen ei ole mihinkään muuttunut. Olen valmis muutokseen Hänen tukemana. On korvaamatonta kun on toinen lähellä.
Ensi viikonloppuna menemme kuhertelemaan Atlantin rannikolle, viettämään pitkää viikonloppua ihan kahden. Vähän niinkuin häämatka vaikka ei tässä vielä naimisissa olla...;))
