Mon amour crois-tu qu'on s'aime?

Oli perjantaina firman joulujuhlat, orientaaliteemalla (!), tyyliin tuhat ja yksin yötä. Jollain järjestäjistä oli kyllä leikannut pahastikin ruosteisesti..viime vuonna oli helpompaa "kultaa ja kimallusta"- teemalla..
Mutta asiaan; koko joulujuhla teemoinen on minulle aina samaa pakkopullaa, mutta ei nytkään auttanut pois jäädä, joten minä ja hän panimme mielikuvituksen liikkeelle ja sen tuloksena, saavuin paikalle Haaremin Eunukkina (onhan 90% alaisistani naisia) ja hän Sulttaanin ykkösvaimoksi pukeutuneena, jota käsipuolestani en laskenut....Siinä oli duunikavereilla miettimistä, että kuka hän on...huntu pysyi hyvin paikoillaan koko illan! Varmaan miettivät sitä pitkään, koska yleensäkin olen pitänyt kaiken privaatin erillään työstä ja työkavereista.
No, juhla oli harvinaisen onnistunut ja hauskaakin oli, vaikka pirun kuuma turbaani päässä.
Nyt jäähdyttelen ja valmistaudumme Joulun viettoon siellä Suomessa, tuskin maltamme odottaa!

Luesklin tuossa näitä blogeja ja yksi jos toinenkin miettii ystäväverkostoaan. Sanoin aiemmin, että ystävät ovat olleet heitteillä kun ollaan vaan kahdestaan oltu.
Minulla on aina ollut varsin suppea lähiystävienpiiri, joka on pysynyt tiiviinä, huolimatta siitä että kuka asuu ties missä ja välimatkat ovat pitkät.
Ne vähemmän läheiset ovat valitettavasti tippuneet kyydistä, ja jos jossain sattumalta tapaamme, ei jutun aiheita tahdo löytyä. Aikoinaan kannoin huonoa omaatuntoa siitä, ettei yhteyksiä pidetty, mutta lakkasin ajattelemasta aikaa sitten. Elämä kulkee eteenpäin.
Muuttaessani tänne, en todellakaan tuntenut ketään, mutta verkostoituminen kävi yllättäen nopeasti, kiitos työn ja sen suomien mahdollisuuksien tavata ihmisiä. Tosin läheisimmiksi ystäviksi ovat valikoituneet sellaiset, joilla ei ole mitään tekemistä työni kanssa. Työkavereihin pidän tietoista etäsisyyttä privaatissa.

Miehen myötä, sosiaalinen verkosto on kyllä laajentunut, mutta ei paisunut....meillä on samankaltaisia ystäviä, ollaanhan me itsekin hyvin samanlaisia luonteeltamme, mitäs muuta kun ollaan synnytty peräkkäisinä päivinä!!
heh, toki eri vuonna, minä hieman aiemmin....;)

Tulin illalla myöhään kotiin oltuani koko viikon reissussa ja ajaessani kentältä kotiin, oli tienvieri talot saanet lähestulkoon kaikki psykodeeliset jouluvalot! Kaikissa väreissä, kaikenlaisissa jouluisissa hahmoissa, tuikkien, loistaen ja varmaan joissakin musiikillakin säestetty. Häikäsityneenä en meinannut tiellä pysyä. Hulluja nämä ranskalaiset! Aloin jo kauhulla ajatella, että kotona odottaisi samanlainen disco, mutta kääntyessäni pihaan, oli oven vieressä vain yksi lyhty, elävä kynttilä lepattaen..askeettisen kaunis näky..ja Hän Ikeasta ostetun ruotsalaisglögin kanssa odottamassa. .

Olemme ollet piiiitkällä kuherrusmatkalla...heh, no ei millään matkalla mutta ne ajat mitä yhdessä olemme saaneet jakaa, olemme eristäytyneet ulkomaailmasta. Siitä tämä paussi bloggailussakin.
Siis olemme tulossa ulos kaapista, jonne pakenimme kumpaisenkin työpaineita...ai miksikö? Noo, vihdoin viimein sain toiveeni läpi ja palaan entisiin tehtäviin, tähän kotinurkille; ei enää viikkotolkkuisia poissaoloja kotoa, eikä riutuvaa rakkaudentunnustusta kännykän välityksellä....vaan illaksi kotiin!!!!
Myös ystävät alkoivat ihan kypsyä meihin kun aina vaan kahdestaan ollaan oltu.
Eli parannusta siihenkin tulossa, helmikuun alusta.
Voihan se olla, että kuhertelu muuttuu tappeluksi, kun ollaan ainakin kaikki yöt yhdessä...;))
ja voi olla että tulee ikävä näitä aikoja...
Jouluksi tulemme Suomeen, tämä armaani suomifani on ihan innoissaan pukin tulosta ja lumesta, vaikka olen kyllä toppuutellut, että lumen kanssa on niin ja näin mutta pukki toki tulee....
Itsekin odotan Joulua, lienee aikaa hiljentyä ja rauhoittaa hektinen tahti, hänen ja perheen parissa. Rakkaitten ympäröimänä.
Alors, je me couche maintenent, c'est minuit..bonne nuit a tous, et a bientot!

Olen maailmalla, ollut kolmatta viikkoa ja kotiin olen kaivannut päivästä yksi; laskenut päiviä, tunteja, minuutteja...Ennen muinoin nautin alituisesta matkustamisesta, mutta nykyisellään vastenmielisyys on ihan aitoa, ja tulee syvältä.
Olen kuitenkin saanut aikaiseksi paremman sopimuksen työssäni ja pääsen takaisin lähemmäs kotia, vähempi reissaamista ja enemmän aikaa kotona. Olen myös lähetellyt hakemuksia sinne sun tänne kotikulmilla, sillä keväinen arvojen yhteentörmääminen ei ole mihinkään muuttunut. Olen valmis muutokseen Hänen tukemana. On korvaamatonta kun on toinen lähellä.
Ensi viikonloppuna menemme kuhertelemaan Atlantin rannikolle, viettämään pitkää viikonloppua ihan kahden. Vähän niinkuin häämatka vaikka ei tässä vielä naimisissa olla...;))

Loistava loma on takana ja akku ladattu - ainakin vähäksi aikaa!
Mahtavat ilmat suosivat, mökin rauha helli mieltä ja hyvä ruoka lihotti...;)
Lomaan mahtui monenmoista hauskaa ja Hän nautti suunnattomasti Juhannuksesta. Haluaa pian takaisin; todellinen Suomi fani!
Juhannuspäivän aamuna aamiaispöydässä hän pyysi hiljaisuutta ja selvällä suomenkielellä kysyi, saanko rakastaa poikaanne? ja kaivoi taskustaan sormukset.
Meni tovi ennenkuin kukaan todella ymmärsi tapahtunutta, mutta kun asia kolahti tajuntaan, hipat oli hilpeät! Perhe vakuutti olevansa onnellinen puolestani ja minä...onneni kukkuloilla! Sitä ennen, silloin, nyt..ja edelleen, rakastan rakastan rakastan.

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen lomaa! Illan myötä lennämme Suomeen, vihdoinkin!
Ei työtä, ei puhelinta, ei emaileja, vaan mökkielämää!
Mukavaa Juhannusta ja kesän jatkoa kaikille!

kysyi Hän. Minä vastasin OUI. Sanoi kyllä kysyvänsä vielä varmuuden vuoksi koko perheeltäni Juhannuksena, eli hyvät tavat kunniassa!
Vaikka paljonkos heitä tässä tarvii kuunnella, myöhäistähän se on kun nimettömässä kiiltelee...
Minulta sekosi konseptit kokonaan, jalat irtosivat maasta ja pää on pilvissä. Rakastan. Enemmän kuin koskaan.

Aamukampani piikit ovat jo vähissä! Ihan oikeasti lasken aamuja kunnes loma alkaa, melkein kuin aikoinaan jouluaattoa odotellessa. Enää 3 päivää töitä, niistä kaksi viimeistä kuluu kansainvälisessä konferenssissa, ja sieltä suorilla Suomeen! Olo on malttamattoman jännittynyt ja matkakuumeen olen tartuttanut myös Häneen! Ressukka oli ostanut Suomi-oppaan ja sanakirjan..:) ja tuossa tavaa kaikenmaailman sanoja; kuulostaa upealta suomenkieli noin ranskalaisittain äännettynä! Sanoi haluavansa tehdä vaikutuksen! En epäile hetkeäkään, etteikö perhe ole ihan lääpällään!

Olen viime päivinä pohtinut edelleen työahdistustani ja niitä arvoja, joita en tällä hetkellä työssäni kohtaa. Ratkaisu pitäisi löytää, ja olenkin katsastellut erinäisiä vaihtoehtoja: nistä varteenotetttavin tällä hetkellä on ottaa 6 kuukauden loma ja lähteä hyväntekeväisyystyöhön. Hän on valmis lähtemään mukaan ja heti loman jälkeen menemmekin informaatiotilaisuuteen. pelkkä ajatuskin jo rauhoittaa mieltä.

Miten ihmeessä joka vuosi ennen kesälomaa päädyn tilanteeseen , jossa elämä on yhtä vaakalentoa ja vipinää...ihan niinkuin joka yrittäisi rutistaa viimeisetkin voimat pois, jotta lomalla sitten voisi palautua.
Kahta viime viikkoa on säestänyt alituinen kiire ja olen ollut kolmessa maanosassa, purkanut ja pakannut matkalaukkua alituiseen ja siinä sivussa kaikki muukin työ tulisi hoitaa... never mind, viikko vielä ja kotisuomen Juhannus odottaa. Tullaan yhdessä...;)
En vieläkään ole itikoista maininnut ja enkä taida uskaltaakaan luettuani netistä, että odotettavissa on tavallista runsaslukuisempi joukkio.. toisaalta pörräähän täälläkin kaikenkarvaista elikkoa mutta eivät kylläkään pure/ime/elävältä syö...

Non, la vie n'est pas triste
Et le bonheur existe.
Il suffirait de tendre la main.
Tu trouverais combien de copains.
Il suffirait d'un tout petit rien
Et tu verrais, tout irait très bien