Vaakalentoa...

Miten ihmeessä joka vuosi ennen kesälomaa päädyn tilanteeseen , jossa elämä on yhtä vaakalentoa ja vipinää...ihan niinkuin joka yrittäisi rutistaa viimeisetkin voimat pois, jotta lomalla sitten voisi palautua.
Kahta viime viikkoa on säestänyt alituinen kiire ja olen ollut kolmessa maanosassa, purkanut ja pakannut matkalaukkua alituiseen ja siinä sivussa kaikki muukin työ tulisi hoitaa... never mind, viikko vielä ja kotisuomen Juhannus odottaa. Tullaan yhdessä...;)
En vieläkään ole itikoista maininnut ja enkä taida uskaltaakaan luettuani netistä, että odotettavissa on tavallista runsaslukuisempi joukkio.. toisaalta pörräähän täälläkin kaikenkarvaista elikkoa mutta eivät kylläkään pure/ime/elävältä syö...

Non, la vie n'est pas triste
Et le bonheur existe.
Il suffirait de tendre la main.
Tu trouverais combien de copains.
Il suffirait d'un tout petit rien
Et tu verrais, tout irait très bien