Itketkö nyt - Tom Dooley?

Aamukahvilla hyvän ystäväni kanssa! Keskustelumme poukkoilevat sujuvasti laidasta laitaan, mutta jostakin kumman syystä osaamme palata takaisin lähtökohtaan.

Tänä aamuna puheet poukkoilivat nuoren miehen kuolemasta aina siihen, että avioliitto taitaa olla jo tarpeeton instituutio.

Paljon on onnettomuuksissa menehtynyt nuoria miehiä muutamien viikkojen takaa. Isäni kertoi puhelimessa yhden oudoimmista (tapahtunut kotimaisemissa pari päivää sitten). Nuori, reilu 20 v mies ajoi ojaan. Autossa olleet kolme muuta nuorta miestä lähtivät kävelemään kohti keskustaa. Poliisin tullessa paikalle autoa kuljettanut nuori mies oli tappanut itsensä jäätyään yksin. Kavereille nuoren miehen teko oli jäänyt arvoitukseksi. - Ei ollut kuulema ollut humalassakaan. Surullista. Näitä tarinoita riittää :(

Ja mitä avioliittoon tulee, jäimme miettimään sitä, onko se vain kulttuurin tuote, joka sellaisenaan on käynyt tarpeettomaksi? Opiskeluaikana muistan lukeneeni erään sosiologin teorian, jossa hän totesi uusien sukupolvien käyvän elämänsä aikana useampia avioliittoja. On se ensimmäinen, nuorena solmittu - prinsessahäät ja paljon kavereita. Sitten tulee se (avio)liitto, jonka tarkoitus on jälkikasvun hankkiminen ja kasvattaminen. Kun homma on tehty, lapset kasvatettu aikaisuisiksi, sitten on homma tehty. Uusi elämä, uusi liitto. Vanhoilla päivillään voidaan vielä rakentaa uusi liitto, jonka tarkoituksena on vain tietynlaisen läheisyyden tarve ja sen toteuttaminen. -Jotakin tällaista se oli.

Minulle parisuhteen olennainen osa on se, että se perustuu tasavertaiseen kumppanuuteen. Pelisäännöt luodaan tuon suhteen sisällä, eikä minun tehtäväni ole arvioida tai arvostella toisten valintoja. - Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle -- mutta entäs sitten?

Masentavaa. Radiossa kerrottiin juuri, että metallityöläiset saavat kahdessa vuodessa palkankorotusta reilu 8 prosenttia. Mitähän meikäläinen mahtaa saada syksyn neuvotteluissa? Kun en tee kovin tuottavaa työtä ja olen nytkin jo tarpeeksi kallis... Veikkaisin, että jäämme puoleen tuosta. Ei kai tuohonkaan kuole, mutta vilpittömästi toivon, että naisten palkkausta korjataan. Oikeasti.

Aurinko paistaa pilvenraosta. Se on kutsu rannalle. Taidan vastata siihen myöntävästi.

Jäi Rouva näkemättä - ja siinä sivussa Herrakin!

Kuinka nopeasti lanteittenkeinuttelusta saa kiintiönsä täyteen. Karaokelaulu oli tasokasta mutta kovin pienillä kierroksilla vaihteluväli jäi lyhyeksi. Ehdin käydä parissa baarissa ja yhdessä kulttuurikohteessa todetakseni sen, mikä olisi pitänyt tietää jo aikaisemmin: kotiin on päästävä!

Aamuyön bussilla heräävään Turkuun oli mukava tulla joskin bussien penkit ovat epämukavia (eivät siis ole tarkoitettu nukkumista varten). Olin bussin lähes ainoa matkustaja, joten tuntui siltä kuin minua olisi kuljetettu henkilökohtaisesti. Kotiovelle palvelu ei riittänyt - mitä pidettäköön suurena vahinkona :(

Matkustaminen ei taida olla minun lajini. Lähden mielelläni matkoille, mutta yleensä jo kolmannen päivän tietämissä jossakin maan ääressä tulee tunne, että kotiin olisi mukava palata. No, se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi matkoillani viihtynyt, mutta minulle taitaa riittää pidennetyt viikonloput -tyyliset ulkomaanmatkatkin. Valitettavasti joka paikkaan ei voi niin mennä.

Niin, Rouva jäi näkemättä ja kokematta - tällä kertaa. Odotan uutta tilaisuutta tapaamiseemme. Ja rehellinen ollakseni: joistakin artisteista tulee iän myötä pikemminkin levytaiteilijoita. Eipä silti, joillekin viskin ja tupakan polttama karhea ääni sopii - siis naisellekin - mutta jos vanhat klassikotkin alkavat kuulostaa mörinältä niin....

Katselin juna-aikatauluja. Taidankin tehdä päiväretken Tampereelle. Sinne mennessä ei ole paljon odotuksia, joten ehkä positiivisia yllätyksiä on senkin puolesta!

Illaksi on ehdittävä Turkuun!

Kummallista kyllä: ensimmäinen yö kotona ja unta riitti vain neljäksi tunniksi! Mikähän tässä paikassa on vikana, että unet jäävät lyhyiksi? Olisiko joukossa joku viisas Oraakkeli, joka voisi antaa neuvoja ja valistuneita ohjeita...

Liki kahteen viikkoon en ole ehtinyt käydä suosikkikahvilassani! Nyt on se aika. Torille ihmisvilinään ja juomaan tuoretta kahvia. Olkoon se lähtölaukas otsikon mainitsemalle korkeakulttuurimatkalle ;)

Eilen näet päätin, että vain lomalla ehtii tehdä pienimuotoisia matkoja maakuntiin. Nooh tiedä häntä loukkaantuvatko helsinkiläiset verisesti ilmauksestani, mutta suunnittelen lähteäväni iltajunalla riehakkaisiin (?) rientoihin kakkospääkaupunkiin. Lennokasta pyöritystä parketilla ja laulua karaokessa... Huomenna varhain maauimalaan saunomaan ja kenties nauttimaan auringosta.

Iltapäivästä pitää tavata Rouva. Kaiketi Paula Koivuniemeä voi sillä tavalla kutsua? Onhan Hän jo 60 vuotias, mutta niin eloisa. Sisareni opetti minut jo varhain kuuntelemaan Häntä - joskin jo silloin pidin Häntä vanhana - lähes ikäloppuna. Nyt en enää. Oma ikääntyminen nuorentaa kaikkia (paitsi minua). Eilisessä haastattelussa Hän lupasi laulaa Espan keikalle tunnin sisällä kaikki suosikkilaulut (hitit). Voisiko tällaista kokemusta ohittaa? - Keikan jälkeen yritän tavoitella Rouvaa - tai edes koskea Hänen mustaa laahustaan.

Katsotaan miten suunnitelmien käy. Kertako se liene ensimmäinen, jolloin asiat muuttuvat aivan toisenlaisiksi. Jos niin käy, rohkenen kertoa niistä täällä, lievästi sensuroituna toki.

Kiihkeää tiistaipäivää!

Taidan harventaa käyntejäni Lapissa, lapsuuden maisemissa :( -- Tai asian toki voisi kääntää toisinkin päin: jos kävisi useammin kuin minä käyn, säästyisi surullisilta tarinoilta, kipeiltä ihmiskohtaloilta.

Kotiin tultuani itse asiassa ensimmäinen asia oli kiitollisuus: olen pelastunut monelta!

Joo, muutaman päivän aikana kuulin koulukavereistani ja kyläläisistä tarinoita. Muutamassa vuodessa (noin kymmenessä) on kotikylältäni kuollut yli 10 ihmistä ennen kuin olivat ehtineet saavuttaa edes 40 vuoden ikää. Kertomatta sen enempää voi vain todeta, että tuon ikäisten ihmisten kohdalla ei juuri kuolintodistukseen kirjoiteta kuolinsyyksi: luonnollinen...

Ja kun kuolemasta kirjoittamalla aloitin, yksi valoisimmista keskusteluista oli vanhan isäni kanssa. Hän oli ehtinyt pohtia oman elämänsä rajallisuutta. Käytiin siinä hiljakseen läpi pitkää elämänkaarta, mutta myös hautajaisia. Huomasin, että isä oli sinut myös lähestyvän kuolemansa kanssa.

Minä en tuntenut oloani kotoisaksi kovinkaan usein. Vaikka olen pohjoisen kasvatti ja löysin jotakin uutta tällä reissulla, panin merkille, että kotini on etelässä, nyt Turussa ja huomenna - jossakin täällä. Rovaniemellä kävellessäni mietin, että josko vuosi tai pari siellä, mutta kun en juuri nähnyt ristin sielua, tajusin mitä kaipasin: ihmisiä ympärilleni. En ole erakkosielu, vaikka toisinaan pakenen yksin lomalle. Mutta en pakene silloinkaan yksinäisyyteen, vaan toisten ihmisten keskelle, toisenlaiseen kulttuuriin.

Palasin etelään hyvin modernissa yöjunassa! Kahden hengen hytti, toisessa kerroksessa, oma vessa ja suihku! Olin kiitollinen ainakin kohtuullisesta hoikkuudestani. Kovin leveille se mukavuus jää vain haaveeksi ;) Paras piirre junassa oli toiset lappilaiset, jotka valuivat Helsinkiin. Monenkirjavia (elämän)taiteilijoita ja heidän kanssaan kulkiessani tajusin erään seikan itsestäni: olen hullu. - No, en ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta siinä kylläkin, että on tartuttava tähän hetkeen, elettävä tässä ja nyt, lakattava murehtimasta huomista päivää, vapauduttava laskelmoimasta mitään. Se vaatii tiettyä luonteenpiirrettä - ja se on jotakin sellaista, mikä lappilaisissa on. Kun iloitaan, siitä nautitaan eikä murehdita sitä, että se loppuu huomenna... - Eikä kanneta hirvittävästi huolta siitäkään, että tänään on taskussa pari seteliä ja huomenna muutamia senttejä (siis valuutasta puhun). - Kun intohimo syttyy, se ei katso aikaa eikä paikkaa ;))

Niin, se Tupsu! Ehdin käydä Tupsussa nauttimassa vapaasta elämästä. Se on sellainen vapaitten miesten baarii Rovaniemellä. Jos joku ehti käydä mainiossa Haarikassamme täällä Turussa, niin tuo Tupsu on jotenkin samankaltainen paikka. Ei turhaa hienostelua - ei mihinkään suuntaan. Saatoin istua rauhassa risaisine farkkuineni, likaisine puseroineni, hiukset täysin vapaan asennon löytäneeni -- ja tärkeintä oli toinen toistaan hienoimmat jutut. Suosittelen kyseistä paikkaa kaikille pohjoiseen matkustaville! Seinillä on muuten mielenkiintoista taidetta!

Palasin Turkuun Helsingin kautta, jossa vietin päivän(kun en jaksanut nousta Tampereellä bussiin päästäkseni kotiin)! Minulla oli mainiota lounasseuraa Ateneumin kahvilassa - eläviä tarinoita monenkirjavasta elämästä; ) - Helsinki on kyllä mainio paikka - noin piipahtamisen kannalta. Olo kevenee ja kotimatka tuntuu mukavalta!

Nyt kutsuu pyykkitupa ja sitten illan riennot kotikaupungissa!

Ensimmäinen raportti: olen pakannut ja lähdössä vajaan tunnin päästä. Veljeni pohjoisesta kertoi, että siellä on sortsikeli. No, niissä olosuhteissa ehkä. Pukeudun kuitenkin etiketin vaatimalla tavalla: niukan kesäisesti.

Eväät on tehty ja romaanit huolella valittu. Joo, Martin! Varmistuin siitä, ettei rohkean eroottisia kuvauksia ole. Eihän se olisi arvolleni edes sopivaakaan. Täytyy tällä retkellä se erotiikka hakea muualta - ehkä rohkeista päiväunista.

Päätän matkaraporttini tähän. On lähdettävä liikkeelle, etten myöhästä junasta. Rahaakin täytyy nostaa. En vieläkään käsitä sitä Automatian ratkaisua, ettei päärautatieasemalla tarvitse olla pankkiautomaattia!

Matkalle lähdettäessä jännitys myös tihentyy! Minulla on ylin vuode luksushytissä. Keitähän mahtavat olla nämä kaksi muuta herraa?

Niin, katson parhaammaksi todeta näin lopuksi, että tämä jää myös viimeiseksi matkaraportiksi Lapin raukoille rajoille.

Nauttikaa kesästä - jos se vain on teidän käsissänne!

Kun herää varhain, ehtii sivistää itseään?

Löysin netistä sivuston, jossa voi perehtyä omiin erilaisiin horoskooppeihin ja tehdä erilaisia luonneanalyysejä. Kuka uskoo, kuka ei.

Itsestäni oli seuraavanlaisia luonnehdintoja (http://www.varjojenkirja.com/kiinalainenhoroskooppi.html):

Nimi
Skorpioni

Päivämäärät
24.10 - 22.11

Elementti
Vesi

Planeetta
Pluto

Luonnekuvaus
Rakkauden planeetta huipentuu Skorpioniin, jonka toiminta-aluetta ovat tiiviit ja kiihkeät parisiteet, suhteet, joissa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Tämän merkin alla syntyneiden kokemuspiiri ulottuu rakkauden paratiisista aviolliseen helvettiin.

Skorpioni on syvästi tunteva liittolainen, joka rakastuessaan panee kaiken peliin. Jos rakkauden kohteen tunne ei ole yhtä syvä, loukkaantuu tämä liittolainen verisesti. Jos keskinäinen tunteiden virta on vuolas ja kaksisuuntainen, ei Skorpionin tarvitse koskaan poistua siitä.

Nimi
Tiikeri

Kuvaus
Voimakas ja äkkipikainen tiikeri on ulkoiselta olemukseltaan huomiota herättävä ja tyylikäs. Hän on rohkea puolustaja ja itsenäinen ajattelija, joka innostuu haasteista. Tiikeri on suorasukainen ja joutuu usein vaikeuksiin tämän takia. Hänellä on harvoja todellisia ystäviä. Tiikeri on mielikuvitusrikas ja ottaa rohkeasti riskejä. Työelämässä tiikeri on energinen ja hänelle työilmapiirin uudistaminen on tärkeä asia.

Hän on lennokas huimapää, joka tempaa helposti mukaansa hiljaisemmatkin yksilöt omalla optimistisuudellaan ja luonnollisuudellaan.

Nimi
Jasmiini

Päivämäärät
1.5 - 14.5 ja 3.11 - 11.11

Laatu
Feminiininen

Elementti
Vesi

Luonnekuvaus
Jasmiini-henkilö on nokkela puheissaan, ajatuksissaan ja liikkeissään. Hän on tunteellinen, herkkä ja pessimistisyyteen taipuvainen. Jasmiinilla on harkitsevaisuutta, diplomatiaa ja kaukonäköisiä toimia. Jasmiini etsii riippumattomuutta eikä halua tulla sidotuksi.

Siinä siis eläinradan horoskooppi, kiinalainen horoskooppi syntymäajan mukaan sekä druidien puuhoroskooppi.

Nyt toteuttamaan itseään - eikös se horoskooppien kanssa niin mene?

Niin, ja mistä löytää ihminen, joka on valmis jakamaan elämäntä tämänlaisen ihmisen kanssa ;))

Rannalle ;)

Aamupäivällä näin kaupungilla miehen jolla oli paita, johon oli kirjoitettu: "Lapin kansaa". Arvatenkin teksti viittaa pohjoisen lehteen nimeltä Lapin Kansa, mutta myös ihmisiin Lapissa.

Minä olen tuota Lapin kansaa. Ei kai sitä juuristaan mihinkään pääse, vaikka olisi kuinka kauan poissa sukunsa mailta. Eikä ole tarviskaan. On hyvä tietää mistä tulee ja mitä on, jotta jotenkuten osaa suunnistaa eteenpäin.

Lappi on kaukana ;) Bussissa matkalle Ruissaloon kuuntelin säätiedotusta, jossa kerrottiin, että lounaisessa Suomessa päästään hellelukemiin, itäisessä Suomessa on sadekuuroja, pohjoisessa viileämpää: Koillismaalla lämpötilä 12-18 astetta. Eipähän tule hiki - muutoin kuin matkustaessa.

Rannalla oli mukavaa. Paljon väkeä: tuttuja ja tuntemattomia, mutta mukavaa juttuseuraa joka tapauksessa. Ei liian syvällistä - pikemminkin Suomen suveen sopivaa kevyttä, mutta linjakasta.

Moni muukin asia oli linjakasta.

Paluumatkalla bussi oli täynnä iloisia ihmisiä. Onneksi edes joskus meistä suomalaisista pulppuaa ilo ja riemu - vaikkapa hieman oluen vauhdittamana. Ei murehdita tulevia harmaita arkipäiviä. Iloitaan tästä mitä on nyt. Huominen tulee ajallaan ja on sitten omanlaisensa.

Suihkuun ja pienille nokosille -- jotta olisi illalla voimissaan.

Minulle ehdotettiin muuttoa muualle - työn perässä.
En halua muuttaa, en enää. Joskus haaveilin muuttavani takaisin opiskelukaupunkiiini Helsinkiin. Se oli joskus - kauan sitten. Silloin siellä oli oikeita ystäviä. Ei ole enää.

Olen asunut Turussa ja näillä seuduilla kauan. Olen tullut monille tutuksi (ainakin kasvotutuksi). Se ei ahdista enää. Pikemminkin se luo turvallisuutta. Olen sinut itseni kanssa, en käy kauppaa minuudestani. Sosiaalinen verkosto on täällä, harrastukset ja ystävät. Miksi minä lähtisin täältä, kotoisasta pienestä kaupungista suureen, vaikeasti hahmotettavaan, kalliiseen ja kalseaan kaupunkiin. En jaksa enkä halua enää aloittaa alusta.

Näin on hyvin. Kiitos monille siitä.

Perjantaiaamu, loman toinen aamu. Aurinko paistaa, kadulta tulevat äänet kutsuvat liikkeelle. Torille siis juomaan toiset aamukahvit ja tarkistamaan, että "kaikki on paikallaan". Sitten onkin heitettävä arpaa, mihin menisi nauttimaan auringosta, dekkarista, kylmästä juomasta ja mahdollisesti hyvistä tarinoista.

Ilta tietysti menee vakiokaavan mukaisesti: baariin. Mutta entäs sitten? Mitä siinä olisi sellaista, mitä pitäisi hävetä? Mukavia ihmisiä sielläkin, hyvää palvelua ja kenties iloa silmillekin.

Viime yönä (vai olisiko se ollut vielä myöhäistä iltaa?) palatessani kotiin, tapasin kasvotutun. Olemme tavanneet useasti, tunnistimme toisimme, tervehdimme, mutta sanoja ei tullut - vielä. On se joskus vaikea sanoa mitään, edes pientä, rohkaisevaa. Mutta ehkäpä tänään - kotiin tullessani minä teen sen.

Kuka murhasi Johan Castlewoodin? On lähdettävä ottamaan siitä selko... Aurinkoa ja erityisesti hymyä =))

Kuinka voikaan maata lähes 6 tuntia auringossa? - Minä tein niin, kuuntelin luonnon ääniä - ja väliin tuttavien kommentteja. Ehdinpä nukahtaakin pariin otteeseen.

Tällaista loman pitää olla: kiireetöntä, vailla mitään etukäteisohjelmaa! - No, karaokeen täytyy kyllä joutua tuota pikaa.

Rehellisyyden nimissä tällaiseenkin varmasti kyllästyisi, mutta kun on väsynyt pitkästä työrupeamasta, on aika ottaa takaisin se, minkä työnantaja on vienyt minulta talven ja kevään aikana.

Unohdetaan hetkeksi työ, nyt ystävien pariin! Hienoa kun niitä on!

Viimeisen työpäivän valmistelut käsillä. Muutama tunti vielä ja sitten elämä sähköisen viestimien ulkopuolella alkaa - joskin näille sivustoille on ilmeisesti "pakko" palata!

Aamulla olisin voinut nukkua pitempään, mutta sain vieraan ;) Suuri kärpänen päätti muuttaa poikamiesboxiini lupaa kysymättä. Hän löysi tiensä ulos ennen kuin olisin joutunut siirtämään hänet Kärpästen Manan majoille.

Eilinen päivä - ohikiitävä, mutta kaikilla tavoilla antoisa! Työt jäivät sivurooliin (joskin tein kaiken pienen palkkani eteen, sen vannon!). Tapasin uusia ihmisiä ja uusia kokemuksiakin sain.

Rannalla minua häiritsi edelleen se mies, joka oli raahannut henkilökohtaisen lipputankonsa (ilman lippua toki) mukanaan. Kun en osoittanut innostusta hänen henkilökohtaiseen juhlaansa, hän poistui paikalta mielenosoituksellisesti. - Joo, pihtari mikä pihtari - tai jotakin sellaista.

Rakastan tätä kaupunkia sanoivatpa muut suomalaiset tästä mitä tahansa. Katselin hiljentyneessä yössä hiljalleen lipuvaa Aurajokea pehmeässä valaistuksessa ja lämmön helliessä sekä ulkoa että sisältä itseäni. Toivottavasti täällä ikänsä asuneet osaavat antaa arvon tälle kaupungille ja sen monisärmäisille ihmisille.

Ai niin! Töitten merkeissä tapasin viehättävän dementoutuneen mummon. Hän oli löytänyt tiensä toimistoon, jonka kautta avataan talon ovi vieraille. Keskutelin pitkän tovin tämän harmaatukkaisen rouvan kanssa pääsemättä sisään taloon. Hän arveli, että olen tulossa tapaamaan juuri häntä. Kenties nuoruudenrakkaus soitteli ovikelloa niin kuin silloin ennen... siinä maailmassa, josta muistot ovat vielä eläviä, ainakin hetken. -Jouduin soittamaan puhelimitse henkilökunnalle, jotta ovi tuli avatuksi.

Taidan ollakin vanhojen rouvien suosiossa ;) Muutama vuosi sitten olin tanssimassa. Yhtä äkkiä kuulin kun minua pyydettiin tanssimaan. Tanssiin hakija oli yli 70 vuotias nainen kera lonksuvien tekareitten. Tuolloin vielä valittelin kipeää jalkaani, joten en voinut tanssia. Eräät ystäväni muistuttavat minua vieläkin tästä tapahtumasta. Parkettien partaveitsi, minäkin!

Aurinkoon ystävät - aurinkoon!