Jo tätä on odotettukin! Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Siinä pelossa, että aurinkoiset päivät jäävät vain tähän viikkoon, olen lieventänyt käsitettä "olla töissä". Jo eilen mutta erityisesti tänään makasin neljä tuntia putkeen auringossa ja nautin lämmöstä. Vain pari asiaa häiritsi tätä lähes pyhää toimitusta. Piippari hälytti vartin välein - nyt tässä tarkoittaen sitä, että iho on rasvattava uudelleen (kerroin 30). Toinen häiriötekijä jäi kertakokemukseen. Eilen kun avasin silmäni, n. puolen metrin päässä minusta ollut mies ahkeroi vähemmän pyhää toimitusta. Kokemus oli lähellä jo häirintää.
Auringonotto vei mehut. Heräsin juuri parin tunnin alkuiltaunilta. Se ei tiedä hyvää yöunia silmäläpitäen. No, ainahan valveillaoloajan voi käyttää kulttuurista nauttimiseen. Ostin tänään Short Bus -dvd:n; itse elokuvan näin jo jouluna. Kestänee ainakin kertakatselun - jos ei useampaakin.
Eilen alkuillan nautin ystävieni seurasta Espositolla ja myöhemmin illalla jatkoimme karaåken merkeissä. Uudessa tupakkalaissa on yksi häiritsevä näkökulma. Kun porukassa on sekä polttavia että ei-polttavia ihmisiä, pöydässä kävi jatkuva trafiikki. Mitä pitemmälle ilta eteni, yhtenäinen jutustelu kävi mahdottomaksi, kun joku oli aina ulkona :(
Onneksi hiljaisena hetkinä saattoi nauttia nähtävyyksistä. Jo armoitettu entinen matematiikanopettajani Kalle opasti: "Parhaat nähtävyydet ovat neljän seinän sisällä." -Nämä sanat hän sanoi toisille kollegoilleen, jotkä epäilivät noviisin matkan pääkaupunkiin kaukaa pohjoisesta menevän pilalle ennustetun vesisateen vuoksi.
Uskokaa täi älkää: Kalle oli silloin erityisen oikeassa ;)