Aamupäivällä näin kaupungilla miehen jolla oli paita, johon oli kirjoitettu: "Lapin kansaa". Arvatenkin teksti viittaa pohjoisen lehteen nimeltä Lapin Kansa, mutta myös ihmisiin Lapissa.
Minä olen tuota Lapin kansaa. Ei kai sitä juuristaan mihinkään pääse, vaikka olisi kuinka kauan poissa sukunsa mailta. Eikä ole tarviskaan. On hyvä tietää mistä tulee ja mitä on, jotta jotenkuten osaa suunnistaa eteenpäin.
Lappi on kaukana ;) Bussissa matkalle Ruissaloon kuuntelin säätiedotusta, jossa kerrottiin, että lounaisessa Suomessa päästään hellelukemiin, itäisessä Suomessa on sadekuuroja, pohjoisessa viileämpää: Koillismaalla lämpötilä 12-18 astetta. Eipähän tule hiki - muutoin kuin matkustaessa.
Rannalla oli mukavaa. Paljon väkeä: tuttuja ja tuntemattomia, mutta mukavaa juttuseuraa joka tapauksessa. Ei liian syvällistä - pikemminkin Suomen suveen sopivaa kevyttä, mutta linjakasta.
Moni muukin asia oli linjakasta.
Paluumatkalla bussi oli täynnä iloisia ihmisiä. Onneksi edes joskus meistä suomalaisista pulppuaa ilo ja riemu - vaikkapa hieman oluen vauhdittamana. Ei murehdita tulevia harmaita arkipäiviä. Iloitaan tästä mitä on nyt. Huominen tulee ajallaan ja on sitten omanlaisensa.
Suihkuun ja pienille nokosille -- jotta olisi illalla voimissaan.
