Muutto muualle

Minulle ehdotettiin muuttoa muualle - työn perässä.
En halua muuttaa, en enää. Joskus haaveilin muuttavani takaisin opiskelukaupunkiiini Helsinkiin. Se oli joskus - kauan sitten. Silloin siellä oli oikeita ystäviä. Ei ole enää.

Olen asunut Turussa ja näillä seuduilla kauan. Olen tullut monille tutuksi (ainakin kasvotutuksi). Se ei ahdista enää. Pikemminkin se luo turvallisuutta. Olen sinut itseni kanssa, en käy kauppaa minuudestani. Sosiaalinen verkosto on täällä, harrastukset ja ystävät. Miksi minä lähtisin täältä, kotoisasta pienestä kaupungista suureen, vaikeasti hahmotettavaan, kalliiseen ja kalseaan kaupunkiin. En jaksa enkä halua enää aloittaa alusta.

Näin on hyvin. Kiitos monille siitä.

Perjantaiaamu, loman toinen aamu. Aurinko paistaa, kadulta tulevat äänet kutsuvat liikkeelle. Torille siis juomaan toiset aamukahvit ja tarkistamaan, että "kaikki on paikallaan". Sitten onkin heitettävä arpaa, mihin menisi nauttimaan auringosta, dekkarista, kylmästä juomasta ja mahdollisesti hyvistä tarinoista.

Ilta tietysti menee vakiokaavan mukaisesti: baariin. Mutta entäs sitten? Mitä siinä olisi sellaista, mitä pitäisi hävetä? Mukavia ihmisiä sielläkin, hyvää palvelua ja kenties iloa silmillekin.

Viime yönä (vai olisiko se ollut vielä myöhäistä iltaa?) palatessani kotiin, tapasin kasvotutun. Olemme tavanneet useasti, tunnistimme toisimme, tervehdimme, mutta sanoja ei tullut - vielä. On se joskus vaikea sanoa mitään, edes pientä, rohkaisevaa. Mutta ehkäpä tänään - kotiin tullessani minä teen sen.

Kuka murhasi Johan Castlewoodin? On lähdettävä ottamaan siitä selko... Aurinkoa ja erityisesti hymyä =))