Unkarin kulttuurielämä kuohuu. Monet kulttuurihenkilöt ovat poistuneet maasta. Helsingissä syksyllä pianisti Adam Fischer sanoi, ettei hän toistaiseksi palaa Unkariin. Unkarissa on käynnissä kulttuuritaistelu, kultúrharc.
Unkarin kansallisteatterissa on ollut johtajana nykyhallinnolle hankala, homoksi väitetty Robert Alföldi. Hänen kautensa loppuu kesäkuussa, eikä häntä valittu uudelleen. Tilalle tulee kansallismielinen teatterijohtaja Debrecenin kaupungista itäisestä Unkarista. Alföldi ei ole huolissaan. Ulkomaisia työtarjouksia on tullut paljon. Viimeinen työ Unkarin kansallisteatterissa on Klaus Mannin Mefisto. Ensi-ilta on toukokuussa, ja Alföldi veikkaa, että siitä syntyy taas iso poliittinen poru. Mefistossa kuvataan kulttuuritaistelua Berliinissä 1930-luvulla. Osa teatteriväestä silloin pakeni maasta, osa jäi natseja palvelemaan. Saksaan jäi homo teatterinjohtaja Gustaf Gründgens. Hän eteni hyvin urallaan natsien palveluksessa.
Unkarin taideakatemiaa MMA:ta johtaa tällä hetkellä kovalla kädellä (ääri)kansallismielinen György Fekete. Hänen mukaansa sen, joka haluaa kuulua akatemiaan, täytyy olla mielenlaadultaan kansallismielinen. Täytyy rakastaa maataan ja sen kieltä, eikä saa matkustaa ulkomaille antamaan lausuntoja ja mustaamaan maan mainetta. Monet taiteilijat ovat viime viikkoina eronneet akatemian jäsenyydestä. Nyt akatemian johtoryhmä on kyllästynyt johtajansa kansalliseen uhoamiseen,ja häntä vaaditaan eroamaan. Feketellä on erittäin merkittävä rooli taidemäärärahojen jaossa. Hän pystyy ohjaamaan taideavustukset haluamilleen taiteilijoille ja laitoksille. Syksyllä hän lopetti johtamassaan museossa näyttelyn, joka "loukkasi kansallisia tunteita". Taiteen pitää ylentää eikä alentaa. Epäisänmaallista taidetta ei tueta.
Taideakatemian johtaja György Fekete käyttää kampausta, joka tekee hänestä sarjakuvasankarin näköisen. Hän on kuin Prinz Eisenherz. Berliinissä on homokirjakauppa Prinz Eisenherz. Se perustettiin vuonna 1978. Se sijaitsee lähellä Wittembergsplatzia eli homokaupunginosassa. Kun kirjakauppaa aikoinaan perustettiin, perustajakollektiivi aluksi mietti nimeä "Magnus-Hirschfeld-Buchladen", mutta edellisenä iltana, ennen firman virallisen perustamisilmoituksen tekemistä keksittiin uusi nimi: Prinz Eisenherz. Kirjakauppa on yksi maailman vanhimmista homokirjakaupoista. Ennen se keskittyi pääasiassa homokirjallisuuteen, mutta 2000-luvulla sen lesbokirjallisuuden hyllyt ovat jo varsin laajat.
Kuka oli Prinz Eisenherz? Hän on sarjakuvien androgyyni ritari, joka on naimisissa rouva Aletan kanssa, mutta viihtyy kuitenkin parhaiten Pyöreänpöydän ritareiden eli mieskavereiden seurassa. Väitetään, että hän on 2000-luvun homoikoni. Hahmon loi amerikkalainen Hal Forster vuonna 1936, ja siitä lähtien sarjakuva on ilmestynyt amerikkalaisten lehtien sunnuntainumeroissa jo yli 70 vuoden ajan. Prinssi-sarjakuvan alkuperäinen nimi on Prince Valiant eli suomeksi: Prinssi Rohkea. Wikipedia kertoo hieman taustaa ja sieltä löytyy prinssin kuvia. Prinssin perhe on kotoisin Grönlannin Thulesta, vaikka usein häntä on pidetty norjalaisena. Kuitenkin hän seikkailee joskus sademetsäasussa, huomattavan lihaksikkaana, yläruumis paljaana. Taistelukavereita ovat Lancelot, Gawain ja Tristram Tapahtumapaikkoina ovat englantilaiset hetteiset suoalueet. Prinssin perhe pakeni sinne omilta kotikonnuiltaan.
Hirstorioitsijalle sarjakuva on kauhistus. Vaikka prinssi eli 500-luvulla jKr., seikkailuissa hän on mukana kokonaisen vuosituhannen tapahtumissa. Resepti on tuttu: ritari taistelee pahaa vastaan. Hän joutuu tämän tästä hankaliin tilanteisiin. Hän toimii kuin mies, mutta jotkut näkevät hänen kasvonpiirteissään androgyynisiä sävyjä. Urhea ritari, silmäänpistävä tukan muotoilu ja joissain piireissä homoikoni.
Sarjakuvan piirtäjä Hal Forster oli jo aikaisemmin tehnyt joitakin Tarzan-kuvituksia. Hearstin lehtidynastia tuli tukijaksi, ja Prinssi Rohkeaa alettiin julkaista konsernin lehdessä. Saksalainen nimi 'Prinz Eisenherz' syntyi vasta 1950-luvulla. Sarjakuvassa oli jotain uutta estetiikkaa. Puhekuplien sijasta tekstit olivat sivussa eivätkä kuvia peittämässä. Sarjakuva ei ole 12 kuvan sarjoina, vaan mukana voi olla kokosivun anatomisesti tarkkoja kuvia taistelutilanteista. Foster tutki paljon ritareiden taisteluvarusteita ja asusteita, ja siinä' suhteessa sarjakuva on historiallista.
Hal Forster oli käynyt piirtämiskouluja ja hän kävi myömhemmin myös iltakurssia Chicagon taideinstituutissa ja Academy of Fine Artsissa. Siellä hän ilmeisesti oppi piirtämään ihmisiä kauniisti.
Suomessakin on Prinssi Rohkeaa julkaistu, mutta sarjakuvasta ei tähän juttuun löytynyt mitään suomalaisia analyysejä.
(Lähteet: Standard.at,taz.de, nepszabadsag.hu, Prinz Eisenherz-kirjakaupan verkkosivut)