Avioliittoasia Ranskan parlamenttiin tiistaina - kannatus kasvussa
Uutinen
Yhteiskunta
Sami Mollgren
10
Pariisin riemukaari
Samaa sukupuolta olevien avioliittojen hyväksymistä käsitellään Ranskan parlamentissa tiistaina. Ranskan hallituksen aikomuksena on kesään mennessä saattaa voimaan lakiuudistus, joka antaisi samaa sukupuolta oleville pareille oikeuden solmia avioliiton yhdenvertaisesti heteroparien tavoin.
Mielipidemittausten mukaan uudistusten kannatus kansan keskuudessa on kasvanut massiivisista vastamielenosoituksista huolimatta. Joidenkin arvioiden mukaan kannatuksen kasvun taustalla ovat olleet juuri vastamielenosoitukset, sillä kansalaiset ovat tulleet niiden herättäminä tarkemmin pohtineeksi kantansa taustoja.
Tuoreimman Ifopin tekemän mielipidetiedustelun mukaan 63 prosenttia kertoo kannattavansa uutta lakia. Pari viikkoa sitten avioliittolain kannatukseksi mitattiin 56 prosenttia. Samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeus on sen sijaan ollut huomattavasti matalampi.
Avioliitto-oikeuden myötä samaa sukupuolta olevat parit olisivat saamassa myös adoptio-oikeuden.
Lakiuudistuksen vastustajat järjestivätkin laajoja mielenosoituksia ensin marraskuussa, ja kaksi viikkoa sitten Pariisissa 300 000 ihmistä marssi kaduilla avioliittolainsäädännön uudistamista vastaan. Katolisen kirkon lisäksi myös maan oikeisto-oppositio ja maan muslimiyhteisö ovat asettuneet vastustamaan avioliittouudistusta.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu
Vastustajat ovat vedonneet siihen, etteivät he vastusta tasa-arvoa, vaan haluavat suojella avioliittoa vain miehen ja naisen välisenä instituutiona. Vastustajat ovat nostaneet myös adoptio-oikeuden esiin ja ilmaisevat puolustavansa lasten oikeuksia.
Joulukuussa kymmenet tuhannet ihmiset osoittivat mieltään samaa sukupuolta olevien avioliittojen puolesta ja nyt sunnuntaina on myös luvassa mielenosoitus.
Jos jo lähes "kirkossa-kuulutetun varman" Britannian uudistuksen ohella menee samansuuntainen läpi Ranskassa, paine muutokseen Saksassa kasvaa ja CDU:n on ehkä pakko vielä tarkistaa kantaansa, vaalien alla, sanoo CSU mitä tahansa. Sen jälkeen toivottavasti Suomessa nostetaan painetta kokoomuksen ja pm Kataisen suuntaan.
Uudessa mielipidekyselyssä adoptio-oikeutta kannatti muistaakseni 49%.
"Vastustajat ovat vedonneet siihen, etteivät he vastusta tasa-arvoa, vaan haluavat suojella avioliittoa vain miehen ja naisen välisenä instituutiona."
Kenelläkään ei ole yksinoikeutta avioliiton käsitteeseen. Sitä paitsi esim. uskontokuntien oikeus omaan avioliittokäsitykseensä säilyy koskemattomana, joskin pitää muistaa että uskontoa harjoittavat viime kädessä vaikuttavat myös uskonnon sisältöön.
Miehen ja naisen välinen avioliitto ei ole katoamassa mihinkään. Tasa-arvoisen avioliiton vastustajat haluavat omia avioliiton itselleen, muiden kustannuksella. He vastustavat kaikkien tasa-arvoa lain edessä.
Moniavioliittoihin ja insestiin on turha vedota homofobiassaan, sillä sellaiset avioliitot eivät perustu tasa-arvoon, vaan henkilökohtaiseen vapauteen. Sukupuolinen suuntaus ja sukupuoli-identiteetti ovat erottamaton osa ihmistä, mikä pitää ottaa huomioon myös avioliittolainsäädännössä. Moniavioisuus ja insesti puolestaan ilmenevät pikemminkin kulttuurissa ja tietynlaisissa (harvinaisissa) olosuhteissa. Nykyinen heteronormativistinen avioliittolainsäädäntö ei ole käytännössä kuin heteroparin nautittavana.
"Vastustajat ovat nostaneet myös adoptio-oikeuden esiin ja ilmaisevat puolustavansa lasten oikeuksia."
Ei ole olemassa perusteita luoda vastakkainasettelua samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeuden ja lasten oikeuksien välille.
Vanhemmuudessa on merkityksellistä kyky ja halu toimia vanhempana, ei kyky saada lapsia oman puolisonsa kanssa. Mikään empiirinen tutkimus ei ole koskaan osoittanut että vanhemman sukupuolisella suuntauksella tai puolison sukupuolella olisi negatiivista vaikutusta lapseen. Mikään lasten oikeuksia koskeva sopimuskaan ei ota kantaa vanhempien sukupuoleen juuri tästä syystä.
Kyse on vain ja ainoastaan suvaitsemattomuudesta sateenkaariperheitä kohtaan, homovastaisuudesta ja ylemmyydentunteesta, joka kumpuaa siitä vanhemmuuden kannalta irrelevantista tosiseikasta että siittiö hedelmöittää munasolun. Tästä mikroskooppitason tapahtumasta (joka voi tapahtua ilman heteroseksuaalista kanssakäymistä) vedetään tuottamuksellisesti virheellinen johtopäätös, että lapsella "on oikeus" isään ja äitiin, koska se on "luonnollista".
Koska ihmisen lisääntymismekanismi ei korreloi millään tavalla vanhemmuustaitojen kanssa, ei siitä voida tekaista heteropareille etuoikeutta adoptoida. Kyse on nimenomaan lapsen oikeuksista, jotka toteutuvat yhtä hyvin hänen vanhempiensa sukupuolisesta kokoonpanosta riippumatta.
Näin ollen ei homoadoption vastustuksessa ole siinäkään kyse mistään muusta, jos tietämättömyyteen voi tässä tietoyhteiskunnassa enää vedota, kuin heteroseksismistä ja homofobiasta: vanhemmuus on homoadoption vastustajalle heteron statussymboli. Ideologinen pyrkimys heteroydinperheeseen ajaa siis teoriassa lapsen edun ohitse.
Parasta mitä tuollaisesta kaksinaamaisesta kieroilusta voidaan sanoa, on että homo- ja lesbopareja on sen verran vähän ettei kovin moni lapsi jää orvoksi homofobian takia. Sekään ei kuitenkaan ole koskaan pätevä eikä moraalisesti hyväksyttävä syy kohdella näitä pareja eriarvoisemmin kuin heteropareja.
