Työväenmuseon kokoelmaan kaivataan arjen esineitä ja kuvia
Uutinen
Yhteiskunta
vaeltaja2006
Museolle luovutetaan Pirkanmaan Setan lippu. Kuva Pirkanmaan Setan videosta.
Euroopan ensimmäinen homonäyttely oli Berliinissä 1984
Vuonna 1984 kolmen Berliinin Freie Universitätin homo-opiskelijan aloitteesta oli saatu aikaan Berliinin museoon homoista ja lesboista kertova näyttely Eldorado. Näyttelyaihe oli hyvin kiistanalainen, ensimmäinen laatuaan Euroopassa, ja huomattava määrä museon kannattajajäsenistä esitti vastalauseensa eroamalla jäsenyydestä. Museo on komea barokkirakennus Kreuzbergissä, ja Eldorado-näyttely oli sijoitettu niin, että sen läpi piti kulkea museon muihin näyttelytiloihin ja arvostettuun ravintolaan.
Eldorado-näyttelyä valmisteltiin kahdessa työryhmässä: homot ja lesbot erillään. Se näkyy myös näyttelykirjassa, josta puolet koskee homoja, toinen puoli lesboja (Eldorado. Homosexuelle Frauen und Männer in Berlin 1850-1950). Näyttelyssä oli historiaa, kulttuuria ja arkea. Yhteen pieneen huoneeseen oli rakennettu "itsellisen naisen huone 1920-luvulta". Itsellinen tarkoitti ilmeisesti naimatonta naista, joka kävi töissä ja asui alivuokralaisena. Helsingin Sanomiin Max Rand teki näyttelystä kokosivun jutun. Spiegelin vastaavanlainen juttu löytyy edelleen netistä.
Eldorado-näyttely sai aikaan sen, että ryhdyttiin todenteolla suunnittelemaan Berliiniin erityistä homomuseota, ja sen ensimmäinen näyttely avautui vuonna 1987. Se oli Euroopan ensimmäinen homomuseo.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu
Netistä ei ensimmäisellä hakuyrityksellä löytynyt tietoa siitä, montako homomuseota tai sellaiseen rinnastettavaa arkistoa maailmalla tällä hetkellä on. Tavallisempaa taitaa olla, että olemassaolevien museoiden yhteyteen perustetaan HLBTI-kokoelma. Sellainen on mm. Museum of Londonissa.
Suomessa Työväenmuseo kerää HLBTI-kokoelmaa
Meillä Suomessa Tampereella toimiva Työväenmuseo Werstas aloitti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen historiaan liittyvän kokoelman keräämisen 2000-luvun alkupuolella. Werstaalla järjestettiin vuonna 2005 Suomen ensimmäinen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen historiasta kertova näyttely Vaarin paketti ja sateenkaarinappi. Pari vuotta myöhemmin oli HLBTI-näyttely Vantaan museossa.
Nyt Werstaalla valmistaudutaan ensi kesän näyttelyyn ja kerätään esineitä ja kuvia, jotka liittyvät arkielämään, menneeseen ja nykyiseen. Osa arkea ovat tietenkin myös erilaiset sateenkaaritapahtumat.
Werstas on kiinnostunut kaikesta aiheeseen liittyvästä materiaalista. Kiinnostava esine tai valokuva voi olla sata vuotta vanha tai syntynyt viime viikolla. Tärkeintä ovat materiaaliin liittyvät tarinat ja taustatiedot. Materiaali on arvokasta, kun tiedetään ,missä ollaan, milloin ja miksi.
http://www.werstas.fi/?q=node/768
Pirkanmaan Setan nuoret käyvät luovuttamassa museolle "homoartefaktin"
Työväen museon kokoelmapäällikkö Teemu Ahola kertoi joulukuun alussa puhelimitse HLBTIQ-aiheisten esineiden keruusta ja siitä, millaisista esineistä tai kuvista museo on kiinnostunut. Tässä Teemu Aholan haastattelu:
Audio
Millainen teidän kokoelmanne on tällä hetkellä, mitä on, mitä puuttuu? Työväen museon HLBTIQ-kokoelmaa on kerätty 2000-luvun alkupuolelta lähtien, ja kokoelma on vielä aika pieni. Lesbo- ja homotaustainen materiaali on hallitseva. Esim. transihmisistä ei ole juuri mitään. Järjestötoimintaan, mielenosoituksiin ja ihmisoikeuksiin liittyvää materiaalia on, mutta yksittäisen sateenkaari-ihmisen elämä näkyy esineissä vielä huonosti. Kesto 2 minuuttia.
Audio
Millaisia esineitä tai tavaraa museolle voi tarjota? Melkein mitä tahansa. Esine, kuva tai muu tavara voi olla mikä vaan, kunhan siihen liittyy tarina, jolloin se esine kertoo jollain tavalla sateenkaari-ihmisen elämästä, ajatuksista, tunteista, voitoista, menetyksistä. Kun tarinan liittää esineeseen tai kuvaan, siitä avautuu monipuolisempi näkymä ihmiselämään, yhteiskuntaan ja historiaan. Tarina voi olla hyvin arkinen. Sateenkaari-ihmisten arkeen liittyvä kiinnostaa museota. Kesto 1 min 15 sek
Audio
Missä muodossa se tarina voisi olla? Esineeseen tai kuvaan liittyvän tarinan voi kirjoittaa paperille, lähettää sähköpostiviestinä, kertoa puhelimessa. Museolla, kun esine tai valokuva luetteloidaan, tietojärjestelmään tallennetaan myös esineeseen liittyvä tarina. Periaatteena on se, että itse omistaa sen esineen tai kuvan, jonka lahjoittaa. Lahjoituksessa omistusoikeus siirtyy museolle. Kesto 1 min 40 sek
Audio
Kun esine tai valokuva siirtyy museolle, lahjoittaja voi asettaa sille käyttörajoituksia. Voiko sitä esitellä julkisesti, mitä tietoja siitä voi kertoa yleisölle vai säilyykö se pelkästään tutkimuskäytössä. Tällaiset asiat käydään lahjoitustilanteessa läpi. Lahjoituksen yhteydessä tehdään luovutussopimus, ja siihen kirjataan nämä ehdot. Tarvittaessa suojataan myös lahjoittajan henkilöllisyys. Kesto 1 min 20 sek
Audio
Voiko museolle tarjota vanhoja alan kirjoja tai lehtiä? Kyllä voi. Museolla on myös kirjasto, jota käytetään esim. tutkimustyöhön. Myös lehdet ovat tärkeitä historiallisia dokumentteja, ja niiden säilyminen halutaan turvata. Lehti- ja kirja-asioissa on kuitnekin etukäteen oltava yhteydessä museoon, ja hyvä olisi tehdä etukäteen lista, jolloin sen avulla voi arvioida, mikä museota kiinnostaa.
Audio
Paljon HLBTI-materiaalia joutuu jätelavoille, kun asiaa tuntemattomat sukulaiset selvittelevät kuolleen ihmisen jäämistöä. Kun kuulee tuttavan kuolemasta ja tietää hänen kodistaan ja tavaroistaan, voi olla kuitenkin vaikea lähestyä sukulaisia ja puhua asiasta heidän kanssaan. Voisiko museo "viran puolesta" ottaa yhteyttä omaisiin ja pyytää huomioimaan, että jotkut tavarat saattaisivat sopia museon kokoelmiin? Kyllä varmaan voisi, mutta jostain on saatava taustatietoa ja vinkkia asiasta.
Audio
Työväen museossa kokoelmapäällikkö Teemu Ahola on se taho, johon kannattaa olla yhteydessä, kun miettii, voisiko jonkin esineen lahjoittaa museolle. Nettisivu: http://www.tyovaenmuseo.fi/?q=node/768 Monilla on varmaan vielä vanhojen lehtien kokoelmia. Ne kannattaa ensin luetteloida paperille ja lähettää luettelo museoon nähtäväksi. Jotkin lehdet tai kirjat saattavat kiinnostaa museota.Esineet ovat kiinnostavia, jos niihin liittyy jonkinlainen sateenkaarihenkinen historia tai tarina. Monsieur Mosse 1970-luvulla markkinoi suomalaisille shampanjavispilän, tietenkin kultaisen, Liberacen tyyliin. Sellainen varmaan olisi kiinnostava, mutta tuskin tämä paristokäyttöinen hongkong-tuote. Mutta jollain voi olla kokonainen vispiläkokoelma ja muistoja HLBTI-henkisistä juhla-käyttötilanteista....Entä tällaiset vanhat rahat, joissa on komeita kuvia? Jos niitä on tullut kerätyksi enemmänkin, ne varmaan muodostaisivat kiinnostavan keräilykokoelman.Jotkut ovat vuosien mittaan rakennelleet eri teemoista leikekirjoja. Voi olla esim. urheilijoita, palomiehiä tai kulttuurin kuvia. Tässä on suomalaisten lehtien mies-kuvia leikekirjassa 1980-luvulta.Entä nämä kortit? Niistä olisi jo enemmän kerrottavaa.Taideteoksetkin ovat tärkeitä esineitä, etenkin, kun niihin liittyy jokin tarinaPaljon nähnyt nahkatakki. Hihamerkit kertovat vilkkaasta kansainvälisestä osallistumisesta. Suomalaisesta HLBTI-historiasta on pikku hiljaa saatu hyviä tietokirjoja. Tässä muutama näytteeksi. Maailman laajimmalle on levinnyt varmaan tämä HLBTI-historiakirja viiden vuoden takaa. Helsingin Sanomissa sitä arvioitiin koko aukeaman laajuudella.Tukholman HLBTI-historia on 600-sivuinen jättiteos.Saksalainen lesbojen historia, 450 runsaasti kuvitettua sivua.Englantilainen lesbojen historiakirja
