Kaikissa Ranskan katolisissa kirkoissa luetaan elokuun 15. rukous homoavioliittoja ja eutanasiaa vastaan.
Rukouksen tekstissä toivotaan, että äskettäin virkaan valitut henkilöt, kuten presidentti Francois Hollande "ymmärtäisivät yleisen edun voivan ohittaa erityisvaatimukset." Rukouksessa torjutaan myös homojen adoptio-oikeus.
Rukousta pidetään epätavallisena, sillä Ranskan katoliset piispat ovat pysyttäytyneet yleisesti politiikan ulkopuolella. Kirkon tiedottaja Monsignor Bernard Podvin sanoi heidän haluavan "nostaa yleisen mielipiteen huolta suurista sosiaalisista valinnoista." Sillä hän tarkoittaa homoavioliittoja ja eutanasian sallimista.
Rukouksella on historiallinen perinne. Kuningas Louis XIII sääti vuonna 1638, että kaikissa kirkoissa tuli rukoilla elokuun 15. Katoliset katsovat päivän olevan sen, jona Neitsyt Maria ylennettiin taivaaseen. Rukoustraditio unohtui Toisen maailmansodan jälkeen.
Sosialistinen presidentti Francois Hollande lupasi ryhtyä muuttamaan avioliittolakia tasavertaiseksi mahdollisimman pian. Ranskalaisista kaksikolmasosaa kannattaa homoavioliittoja.
************
Maailmanlaajuisessa katolisessa kirkossa on viime vuosikymmenten aikana paljastunut useita laajoja lasten seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia, pappien ja myös muiden kirkon työntekijöiden tekeminä. Alkuun kirkko peitteli laajamittaisesti ja monella eri tavalla noita väärinkäytöksiä. Valituksia ei käsitelty ja valittajia uhkailtiin. Pappeja siirreltiin muihin seurakuntiin, joissa he jatkoivat pahoja tekojaan entiseen malliin.
Toistakymmentä vuotta sitten Bostonin katolisen kirkon skandaali räjäytti asian julkisuuteen Boston Globe -lehden tutkivan journalismin seurauksena. Vielä asian paljastuttua katolinen kirkko palkkasi liudan juristeja vaientamaan tilannetta, ostamaan valittajia hiljaisiksi ja myös yrittämällä vaieta ja suojautua uskonnonvapauden taakse. Vuosikymmenten tapahtumat tulivat maallisten rikostutkijoiden selvitettäviksi. Katolinen kirkko pakotettiin pitkän viivytystaistelun jälkeen luovuttamaan suuri määrä asiakirjoja, jotka lopullisesti paljastivat skandaalin koko järkyttävyydessään. Katoliset kirkot on monessa tapauksessa tuomittu maallisissa oikeuksissa mittaviin vahingonkorvauksiin. Kirkon työntekijöitä on joutunut vankilaan pitkiksi ajoiksi. Osa seurakunnista meni korvausten vuoksi konkurssiin.
Boston Globe palkittiin merkittävällä Pulitzer-palkinnolla tutkivasta journalismistaan.
Kaiken likaisen tapahtuneen jälkeen Vatikaani kohdisti vihansa homoihin, homoihin pappeihin. Vatikaanissa ajateltiin: pedofiili=homo. Homopappeja lähetettiin salaisiin "hoitokoteihin", joissa väitetään hoitoina käytetyn mm. kemiallisia mentelmiä. Nykyiaikainen lääketiede ei pidä noita menetelmiä toimivina. Vasta pitkän kansainvälisen painostuksen edessä Vatikaani ja paavi myönsivät, että pedofilia ja homoseksuaalisuus ovat eri asia. Homopapeista osa otti itseltään hengen. Tästä asiasta kirkko on pyrkinyt vaikenemaan tyystin.
Kuitenkin Vatikaani kehitti psykologisia tutkintamenetelmiä, joilla tästä eteenpäin kaikki katolisen kirkon pappiskoulutukseen aikovat testataan. Testillä erotellaan homot pois koulutukseen valittavista. Homoilla ei siis ole asiaa katolisen kirkon papeiksi. Vatikaani ei tähän päivään mennessä ole kehittänyt psykologisia testejä, joilla pedofiilit eroteltaisiin pappiskokelaiksi pyrkivien joukosta. (Toimittajan huomautus: Sellaista luotettavaa testiä tuskin on edes olemassa, kuten ei "homotestiäkään".) Homofobia on katolisessa kirkossa aktiivista kautta maailman. Vatikaani on suorastaan vahvistanut sitä.
Selibaattivaatimusta on väitetty yhdeksi tärkeäksi syyksi kirkon henkilöstön seksuaalisiin ongelmiin. Paavi on ilmoittanut, että selibaatti on ja pysyy, samoin kuin naiset ulkopuolella pappisviran. Osa papistoa on ratkaissut asian niin, että heillä on esimerkiksi naispuolinen "taloudenhoitaja". Tämän naisen kanssa on voitu tehdä myös lapsia. Tästä asiasta katolinen kirkko on visusti hiljaa. Aikanaan katolisen kirkon raivokkaasti torjuma elokuva Priest toi esille tämänkin puolen katolisesta kirkosta.
Suomessa katolisella kirkolla on vain vähän vaikutusvaltaa ja varsin pieni määrä jäsenistöä, n. 11 000 vuonna 2009. Suomen katolisesta kirkosta ei ole julkisuudessa kuultu juurikaan muuta kuin joistakin sisäisistä riidoista. Vatikaanin Suomeen nimittämä, puolalaissyntyinen piispa Józef Wróbel 2001–2008 aiheutti itsevaltaisella käytöksellään seurakunnassa paljon pahaa mieltä.
Wikipedian mukaan suomalaiset veronmaksajat tukevat Suomen katolista seurakuntaa noin neljällä eurolla per kirkon jäsen. Tieto on vuodelta 2009.
Lähde Ranskan katolista kirkkoa koskevalta osuudelta Reutersin uutinen 6.8.2012
