Philadelphia Flyersin scoutti Patrick Burke käynnisti huomattavan näkyvästi urheilun homofobiaa vastustavan kampanjan. You Can Play –kampanja haluaa kitkeä homofobian niin pukukopista kuin katsomostakin.
Kampanjan ydin on selkeä: ”If you can play, you can play” eli ”jos osaat pelata, niin voit pelata”. Ajatuksena on, että urheilu ei kokisi enää yhtään menetystä sen vuoksi, että homofobinen ilmapiiri karkottaa ihmiset muiden aktiviteettien pariin.
Kampanjan keskiössä ovat lyhyehköt mittaisen videospotit (Public Service Announcement, PSA), joissa kameralle puhuvat omin sanoin eri joukkueiden ns. isot tähdet. Spotteja on esitetty mm. siten, että se pyörii jäähallin katossa olevilla videonäytöillä juuri ennen ottelun alkua, jolloin maksimaalinen huomio on taattu. Kyseessä on ns. straight allies (”heterot liittolaiset”) –henkilöt, jotka haluavat käyttää omaa asemaansa ja näkyvyyttään korjatakseen tämän asian, jonka kokevat vääryydeksi.
Kampanjaväen ja sitä tukevien urheilijoiden mukaan suurin osa urheilun homofobiasta on epäsuoraa; käytetään homofobisia sanoja ilman, että niitä tarkoitetaan tai ajatellaan, että ne voivat loukata jotain kuulijaa.
Videospotteja tehdään jatkuvalla tahdilla. Tähän PSA-spoteissa ovat esiintyneet mm. Frans Nielsen, Zdeno Chara, Matt Moulson, Henrik Lundqvist (kuvassa), Corey Perry, Dion Phaneuf, Rick Nash, Daniel Alfredsson, Duncan Keith, Claude Giroux, Joffrey Lupul, Scott Hartnell, Andy Greene, Brian Boyle, Steven Stamkos, Tommy Wingels, Brooks Orpik, Dion Phaneuf, David Steckel, Jason Pominville, Carey Price, Jordan Eberle, George Parros, Shea Weber ja Brian Campbell. Yhtään suomalaista ei jostain syystä ole projektissa nähty.
Mukana on myös Captain’s Challenge (suom. kapteenin haaste), jossa minkä tahansa urheilijoukkueen kapteeni voi ilmoittautua siihen, että hänen joukkueensa vastustaa urheilun homofobiaa.
Patrick Burke on Toronto Maple Leafs –joukkueen toimitusjohtaja Brian Burken poika ja edesmenneen Brendan Burken veli. Brendan Burkea pidettiin lupaava urheilijana, joka oli avoimesti homo. Hän kuitenkin kuoli onnettomuudessa muutama vuosi sitten. Myös isä-Brian on yksi urheilun homofobian vastaisen kampanjoinnin keskeisiä ja vaikutusvaltaisimpia hahmoja.
Kirjoittajan kommentti
Pohjois-Amerikan urheilupiirejä on pidetty konservatiivisempina kuin Euroopan vastaavia. Siksi You Can Play –kampanja olikin pienoinen yllätys. Toisaalta se on myös osoitus siitä, että siellä urheilukulttuuri on kasvanut aikuiseksi.
Urheilu niin ammattina kuin viihteenäkin joutuu kilpailemaan tekijöistä ja katsojista (eli maksajista) tiukemmin kuin koskaan nykyurheilun historiassa. Urheilussakaan ei ole varaa menettää potentiaalisia ammattilaisia tai maksavia katsojia.
Maailmanlaajuisesti urheilumaailmaa on pidetty näissä asioissa jonkinlaisena viimeisenä linnoituksena kirkon ja armeijan ohella. Kirkot ovat alkaneet muuttaa suhtautumistaan 2010-luvun yhteiskunnan mukaiseksi, samoin on tehnyt monen maan puolustusvoimat (myös Yhdysvaltojen).
Urheilun homofobiasta yli 90% on puhdasta ajattelemattomuutta. Ei ajatella, että huonosti valittu voima- tai haukkumasana voi oikeasti loukata jotain kuulijaa, joka ei uskalla siihen reagoida. Toinen tekijä on se, että asiaan tarttumisen pelätään aiheuttavan ikäviä seuraamuksia. Jälkimmäisen kohdalla pelätään mörköä, jota ei ole. Tai jos on ollut, niin se mörkö on kuollut 2000-luvulle siirryttäessä. Naurettavista syistä annetaan ymmärtää, että urheilijoista ja urheilun seuraajista 100% on ”täysin heteroja”.
Liikutaan jossain absurdin ja naurettavan rajamailla, jos aletaan pelkäämään sitä, mitä muutamat keskustelupalstojen vakiotrollit kirjoittavat, jos jotain edes yritettäisiin saada aikaiseksi. Suomessa ainoa poikkeus on kuopiolainen jääkiekkojoukke KalPa, joka teki viime syksynä kalenterin, jossa toisella puolella on ns. poikakalenterikuvia ja toisella puolella perinteisempiä jääkiekkokuvia. Kalenteri oli taloudellisesti ja imagollisesti menestystarina.
Ammattilaisurheilu on työtä ja bisnestä. Sillä ei enää ole sellaista erityisasemaa, jonka pohjalta se voisi vetää omia pelisääntöjään, jotka ovat ympäröivän yhteiskunnan lakien ja arvomaailman vastaisia.
Muualla viihdebisneksessä on oivallettu jo ajat sitten, että homot käyttävät viihteeseen ja elämyksiin keskimääräistä enemmän rahaa, ovat uskollisia asiakkaita ja joilla on käsittämättömän tehokas sisäinen suusta-suuhun markkinointi, jota ei voi ostaa millään rahalla, mutta jonka saa pienellä järjenkäytöllä ihan ilmaiseksi. Markkinamiesten bisnesnenät ovat kollektiivisesti niin tukossa, että edes rahaa ei haisteta.
Ja vielä vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomessa yksikään ammattilaisurheilija ei ole aktiiviurallaan sanallakaan sanonut mitään homofobiaa vastaan tai ainakaan sellaista lausuntoa ei ole koskaan julkaistu.
(Henrik Lundqvistin kuva: kuvakaappaus kampanjan virallisesta PSA-videosta / Youtube.com)
Kampanjan virallinen sivu
You Can Play -kampanjan YouTube-kanava