Jälleen Kaliforniassa itsemurha

Minua kiukuttaa, suututtaa ja hävettää tuo ympäristön homoseksuaalisuuteen suhtautuminen niin USA:ssa, meillä, kuin muuallakin. Ihmiselon rikkautta on se, että kaikkia poikia ei kiinnosta jalkapallo, baseball jne. Tanssi, tramboliini, Cheerleder ryhmä, teatteri, lausunta, musiikki jne. jne. ovat alueita, joihin toisilla on kiinnostusta ja edellytyksiä. Tungosta tulee, jos kaikkien poikien tulisi kasvaa jalkapalloilijoiksi. Mitä sitten jalkapalloileviin tyttöihin ja poikiin tulee niin heissä on runsaastikin seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan homoseksuaalisia ja vieläpä niin fyysisesti, henkisesti kuin hengellisestikin loistavan upeita nuoria ja sittemmin aikuisia.
Avointa, asiallista ja kehittävästi eteenpäin vievää keskustelua minä kaipaan asiasta niin meillä kuin muuallakin. Tässä meillä jokaisella on aihettaa ja vastuuta omalta osaltamme päivittää asiallista tietämystämme, asenteitamme ja ihmisarvojamme vastaamaan nykyisyyttä ja sen kauttaa tulevaisuuteen suuntautumista niin itsemme kuin ympäristönkin suhteen. Jokainen lapsi ja nuori on syntymänsä perusteella oikeutettu siihen, että häntä arvostetaan, rakastetaan ja kunnioitetaan kehittyvänä, kasvavana, ihmisenä ja siten saatetaan hänet vankistumaan ja voimistumaan turvallisesti ja asiallisesti oman elämänsä tulevaisuutta kohti. Tuohon fyysiseen, henkiseen, hengelliseen, sosiaaliseen jne. kasvuun ja vankentumiseen kuuluu olennaisena osana ja oikeutena kasvaa myös sen seksuaalisen suuntautumisen mukaisesti, joka kyseiselle yksilölle on syntymänsä perusteella luontaista.
Kiusaamiseen, syyttelyyn, syrjintään, synnittelyyn, vähättelyyn, irvailuun, piikittelyyn jne. on tarpeellista puuttua välittömästi ja selkeästi niin kotona, koulussa, kaveriyhteisöissä kuin myös erilaisissa nuorten seuroissa ja yhdistyksissä. Asiallista ja nykyisyyteen päivitettyä vankkaa tietoa on kaikista seksuaalisista suuntauksista. Sitä on saatavilla kaikkialla. On henkistä ja hengellistä velttoutta, jos sitä ei hanki ja sen kautta päivitä omia tietojaan ja asenteitaan. Lasten ja nuorten kasvamisen ja heistä huolehtimisen vastuusta puhuminen on lähes pelkkää tuuleen huutelua ellei tuota vastuuta ole myös selvästi ja yksiselitteisesti kirjattuu lakiin sanktioineen. Seta ry. on tehnyt ja tekee paljonkin hyvää ja tarpeellista näidenkin asioiden korjaamiseksi ja hoitamiseksi, mutta yksin se ei riitä. Seta ry:n rinnalle tarvitaan myös muita lasten- ja nuorten järjestöjä, lehdistöä, kansalaisaktiivisuutta yhteydenotoissa kansanedustajiin ja lakia säätäviin tahoihin. Yksikin huonosti kohdeltu lapsi ja nuori on liikaa tälle yhteiskunnalle, kulttuurille, maailmalle ja elämälle.
Kun kohtat lapsen ja nuoren ja huomaat, että hänellä ei ole kaikki hyvin kysy, kuuntele ja keskustele hänen kanssaan. Se on ihmiselämän kunnioittamista niin itseään kuin muitakin kohtaan.