The Producers – Kevät koittaa Hitlerille –musikaali on kerännyt ämpärillisen Tony-palkintoja. Iloittelu perustuu Mel Brooksin 1960-luvulla tekemään elokuvaan, josta löytyy myös loistava uudelleenfilmatisointi vuodelta 2005.
Näytelmän keskiössä ovat vilunkipeliä harrastava Broadwayn entinen tuottajasuuruus Max Bialystock (Marko Honkanen) ja tämän naiivi kirjanpitäjä Leopold Bloom (Teemu Niemelä). Bialystock vehtaa ikäneitojen kanssa kääntäen näiltä rahoitukset toisiaan seuraaviin floppeihin. Vaikka esitykset ovat surkeita, onnistuu Max vetämään aina pienen siivun välistä. Kirjanpitäjä Bloom erehtyy ajattelemaan ääneen, että flopilla voi tienata paremmin kuin menestyksellä; ensin pitäisi saada huikea budjetti ja niin surkea näytelmä, että se jää yhden illan ihmeeksi, jonka jälkeen tuottajat voivat paeta rahoineen Rioon.
Floppia pohjustetaan hankkimalla mahdollisimman surkea käsikirjoitus, jollainen löytyykin puluille juttelevalta natsilta, Franz Liebkindilta (Peter-Sebastian Lehtonen). Liebkindin kynäelmässä Hitler esitetään suorastaan rakastettavana hahmona. Ohjaajan paikalle istutetaan itsestään selvästi kaupungin surkein ohjaaja Roger De Bris (Vesa Haltsonen), ”joka ei osaisi ohjata edes vierasta vessaan”. Rogerin kylkiäisenä saadaan tämän henkilökohtainen anus..avustaja Carmen Ghia (Janne Turkki). Suunnitelma menee hyvin siihen asti, kunnes kuvioihin ilmestyy ruotsalaistähtönen/toimistoapulainen Ulla, jonka sukunimi on aivan liian pitkä tähän kirjoitettavaksi (Maarit Lehtonen), ja joka herättelee Bloomissa miehisiä tunteita.
Paljon paukkuja, jotka kaikki osuvat maaliinsa
Tämän produktion tekemiseen on täytynyt käyttää 99 % Porin teatterin käytössä olevista resursseista, on se sen verran iso laaki. Ainakin itselläni oli tuoreena mielessä vuoden 2005 lukuisista tähdistä rakennettu elokuvaversio, minkä vuoksi etukäteen jännitti nähdä esityksen kääntyminen englanninkielisestä elokuvasta suomenkieliseksi teatteriesitykseksi. Vaan turhaan jännitin. Elokuva oli jopa hyvä alkupala, sillä sen ansioista saattoi koko ajan ajatella, että ”seuraavaksi tässä tapahtuu sitä ja sitä, pian nähdään miten se on täällä toteutettu”.
Toinen etukäteen mietityttänyt asia oli miten pariskunta De Bris – Ghia on tulkittu, sillä kyseessä on hyvin stereotyyppisen feminiininen ja camp kaksikko. Haltsosen ja Turkin dynaaminen duo on kuitenkin juuri niin camp kuin voi olla ilman, että yleisössä alkaa ylähuuli jäykistyä karmean kliseisyyden merkiksi. Vähempi ei riittäisi eikä enempää voisi överiksi vetämättä tehdä.
Teatteri pesee elokuvan
Muutenkin musikaalinen ja todellisuudessa varmasti viisi metriä pitkä Niemelä loistaa tähtenä, joka saa roolihahmoonsa hellyttävää lapsenuskoa ja silkkaa nössöyttä vähintään yhtä paljon kuin elokuvaversion Matthew Broderick. Marko Honkasen Max osaa olla sekä sutki että nykyistä tilaansa inhoava. Tulkinta eroaa raikkaasti muuten loistavasta Nathan Lanen elokuva-Maxista. Maarit Lehtosen Ulla panee näyttämöllä uskottavampana ruotsalaisbimbona kuin Uma Thurman.
Suoranainen parannus elokuvaversioon on Peter-Sebastian Lehtosen Franz Liebkind, joka on kokovartalouskottava. Lehtosessa on enemmän eloa ja liikettä kuin leffan Will Ferrellissa. Ehdottomasti näkemisen arvoinen on myös Peter-Sebastianin sivuveto De Bris’n shampanjapoika Sabuna. Katsojan silmään pistää myös muutaman vuoden ajan teatteria tehneen ja alaa kaksi vuotta opiskelleen Juha Kulmalan, 28, suoritus. Hänestä tullaan vielä kuulemaan tulevaisuudessa.
Jotta tässä tekstissä olisi jotain uskottavuutta, niin jostain pitää myös narista. Ainoa vikisemisen aihe – sekin olematon- löytyy Jukka Virtasen ja Kristiina Drewsin käännöksestä. Helposti korvamadoksi muodostuva laulu ”Keep it gay” (tässä sillä tarkoitetaan näytelmän pitämistä keveänä ja hupsuna) on käännetty muotoon ”herttilei”. Asiasta puhuttiin myös musikaalin suomenkielisen ensiesityksen yhteydessä, mutta viimeistään muutaman vuoden päästä suurin osa katsojista ymmärtänee alkuperäiskielisen sanan.
Jos talvi muuten tappaa tunnelman ja sinulla on taipumusta maakuntamatkailuun, niin päästä irti Porin teatterin The Producers – Kevät koittaa Hitlerille. Tämän mittakaavan esityksiä ei nähdä aivan jatkuvasti Porin kipeästi remonttia odottavassa historiallisessa teatteritalossa. The Producers on oiva muistutus siitä, miksi Pori loistaa teatterikartalla.
Kuvassa natsi Franz Liebkind (Peter-Sebastian Lehtonen) juttelee puluille mukavia Saksanmaasta. Kuva: Janne Alhonpää - Porin teatteri.
Porin teatteri, tietoa esityksestä, esitysajoista ja lipuista
Peter-Sebastian Lehtosen haastattelu vuodelta 2004