Tuomo Antila, lainsäädäntöneuvos Oikeusministeriöstä kertoi yhdenvertaisuudesta parisuhdelainsäädännössä eli asian juridisesta puolesta. Antila on töissä lainvalmisteluosastolla. Hän on ollut useita vuosia mukana erilaisissa perheoikeudellisissa lainvalmisteluhankkeissa.
Yhdenvertaisuudesta käyty keskustelu
Kun puhutaan yhdenvertaisuudesta, voi aloittaa perustuslain 6. pykälän momenttien 1 ja 2 säännöksistä. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eriarvoiseen asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Jo vuonna 1993 perusoikeusuudistuksen esitöissä on todettu, että sukupuolinen suuntautuminen on tässä syrjintäkiellossa yksi "muu henkilöön liittyvä syy".
Ediuskunnan perustuslakivaliokunnassa on vakiintuneita tulkintalinjoja, kun on pohidttu lakiehdotusten ja perustuslain 6. pykälän suhdetta. Yhdenvertaisuusperiaate ei pakota lainsäätäjää niin, että olisi tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle, kun tehdään lakesityksiä nykyiseen yhteiskuntatilanteeseen. Jos ihmisiä asetetaan eriarvoiseen asemaan, olennaista on perustuslakivaliokunnan mukaan, että sitä perustellaan hyväksyttävällä tavalla.
Parisuhdelainsäädännön alueella perustuslakivaliokunta on lausunut 2001 (ennen parisuhdelakia), että avioliittolainsäädäntöä ja sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton asettaminen naisen ja miehen parisuhteena erityisasemaan on perusteltua. Toisaalta perustuslakivaliokunnan mukaan tulkinta saattaa ajan mukana muuttua ja arvokäsitykset muuttuvat..
Samoihin tulkintoihin törmättiin hedelmoitushoitolaista keskusteltaessa. Perustuslakivaliokunta totesi, että hedelmöityshoitolakiehdotuksissa ihmisiä asetettiin eri asemaan siviilisäätynsä ja sukupuolisen suuntautumisen kannalta. Hedelmöityshoidon lääketieteellisenä tarkoituksena on auttaa lapsettomuudesta vastoin tahtoaan kärsiviä henkilöitä. Sen takia lakiehdotusta ei pidetty perustuslain vastaisena. Lainsäätäjällä oli mahdollisuus harkintaan.
Uusin lausunto muutama päivä sitten koskee adoptiolakiehdotusta. Siinä toistuu sama ajatus: nykyinen yhteiskuntatilanne ei vaadi adoption laajentamista laajemmalle kuin aviopuolisoiden yhteisadoptioon. Lainsäätäjä harkitkoon, avataanko adoptio laajemmalle.
Parisuhdelainsäädännöstä käyty keskustelu
Alun perin aikoinaan yhdenvertaisuudella tarkoitettiin naisen ja miehen yhdenvertaisuutta parisuhteessa. Avioliittolaki vuonna 1930 poisti miehen paremmuuden. Mies ei enää edustanut perhettä ulospäin.
1986 tuli voimaan sukunimilaki. Miehen sukunimi ei ollut etusijalla. 1988 avioliiton solmimisikä yhdenmukaistettiin. Ennen nainen pääsi avioliitton 17-vuotiaana, mies 18-vuotiaana.
2002 tuli rekisteröity parisuhde. Samaa sukupuolta olevien parien yhdenvertaisuus parani. Viime vaalikaudella tuli perheen sisäinen adoptio ja sitä on käytetty runsaasti. Vuonna 2010 tavallisin adoption tyyppi oli perheen sisäinen adoptio rekisteröidyssä parisuhteessa.
Avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välillä on vielä eroja: 1. Ei saa automaatitsesti yhteistä sukunimeä, 2. Isyyden toteamienn avioliiton peursteella eli aviomies on lähtökohtaisesti vaimolle syntyvän lapsen isä (rekisteröidyssä parisuhteessa vanhemmuus täytyy vahvistaa toisen parin osalta perheen sisäisen adoption kautta), 3. Ullkoinen adoptio ei ole mahdollista rekisteröidyssä parisuhteessa.
Avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen eroja voidaan tarkastella myös toiselta puolelta. Avioliittoinsituution nimi on erilainen ja se johtaa sosiaalisiin vaikutuksiin. Myös siinä on ero, miten parisuhde solmitaan. Rekisteröidyssä parisuhteessa se on nimien allekirjoittaminen, avioliitossa vihkiseremonia suullisesti. Tähän myös liittyy kirkon vihkioikeus.
Tänä vuonna tuli voimaan laki avosuhteen päättymisestä ja siinä tapahtuvista järjestelyistä. Homo- ja heteropaereja kohdellaan samalla tavalla avopuolisoina. Aikaisemmin avopuoliso tarkoitti vain eri sukupuolta olevia.
Yhteenveto
Parisuhdelainsäädäntö on muuttunut entistä yhdenvertaisemmaksi. Erilaiselle kohtelulle pitää nykytulkinnan mukaan olla perusteltava syy. Kuitenkin harkintavalta säilyy lainsäätäjällä. Lainsäätäjästä riippuu, jatkuuko yhdenvertaisuutta edistävä kehitys. Perustulaki toimii kannustimena mutta ei pakottajana.