Kesäkuussa New Yorkin osavaltio salli homoavioliitot. Syyskuussa lopetettiin virallisesti “don’t ask, don’t tell” –käytäntö (DADT), joka esti julkihomoja palvelemasta armeijassa. Viime torstaina Senaatin oikeuskomitea hyväksyi lakiesityksen, jolla kumottaisiin vuonna 1996 asetettu Defense of Marriage Act (DOMA), laki joka estää liittovaltion hallituksen tunnustamasta samansukupuolisten avioliittoja.
Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Yhdysvallat ovat edelleen valtio, missä seksuaalivähemmistöjen syrjintä on kirjoitettu lakiin monissa osavaltioissa. Vaikka kaikki senaatin komitean demokraatit puoltivat DOMA:n kumoamista, lain kaatumisen mahdollisuudet lähitulevaisuudessa ovat huonot. Ja vaikka kongressi hankkiutuisi eroon laista, homoavioliittokielto – mikä tarkoittaa tasa-arvon epäämistä kokonaiselta Amerikkalaisten väestönosalta- olisi silti kirjoitettu lakiin suurimmassa osassa maata.
29 osavaltiota on tehnyt samansukupuoliset avioliitot kieltäviä perustuslakimuutoksia. Näistä kahdeksassatoista muutokset estävät myös rekisteröidyt parisuhteet. Lisäksi kahdessatoista osavaltiossa liitot on kielletty asetuksilla, ja kahdessa, Minnesotassa ja Pohjois-Carolinassa, perustuslakimuutoksista äänestetään ensi vuonna. Tässä vaiheessa 60% Amerikkalaisista asuu alueilla, joilla mitään homopareja suojelevia säädöksiä ei ole.
New York mukaanlukien tasa-arvoisia avioliittoja voi solmia ainoastaan kuudessa osavaltiossa ja District of Columbiassa [Washington D.C.:n erikoishallintoalue]. Vain kolmetoista osavaltiota tunnustaa samansukupuolisten parien parisuhteet joko rekisteröidyillä parisuhteilla tai rajoitetummilla ratkaisuilla esimerkiksi lääketieteellisten päätösten tai perinnön suhteen. Yhdessätoista näistä osavaltioissa perustuslaki estää homoparien avioliitot.
Rajoitettuakin kehitystä on vastustettu. New Hampshiren osavaltiossa esimerkiksi republikaanit aikovat yrittää vuoden 2009 tasa-arvoisen avioliittolain kaatamista. Viime vuonna Iowalaiset äänestäjät erottivat kolme osavaltion korkeimman oikeuden tuomaria, jotka äänestivät vuonna 2009 homoavioliiton sallimisen puolesta.
Amerikkalaisten mielipiteet ovat kuitenkin nopeassa muutoksessa. Vuonna 1996 vain 27% Amerikkalaisista oli tasa-arvoisen avioliiton sallimisen puolesta, ja kaksi kolmasosaa sitä vastaan. Toukokuisessa tutkimuksessa 53% Amerikkalaisista ilmoitti tukevansa avioliiton avaamista homopareille – ensimmäisen kerran tutkimuksissa enemmistö oli muutoksen puolella. Tänä vuonna kannatus nousi yhdeksän prosenttiyksikköä viime vuodesta (myös ennätys), mikä saattoi johtua DADT-keskustelusta ja Kalifornian paljon uutisoidusta Proposition 8 –säädöksestä, joka estää homoavioliitot, ja on tällä hetkellä oikeuden edessä.
Näiden numeroiden takana on huomattava sukupolvien välinen ero. Noin 70% 18-34 –vuotiaista Amerikkalaisista tukee tasa-arvoista avioliittoa, kun vastaava numero oli 54% vuonna 2010. 35-54 –vuotiaiden keskuudessa vastaava numero on 53%, ja yli 55-vuotiaista vain 39% kannattaa muutosta. Julkisen mielipiteen ja syrjivien lainsäädäntöjen väliin aukeneva railo tarkoittanee, että homovastaisia mielipiteitä levittävien ryhmien toiminnasta tulee jatkossa yhä hankalampaa.
DOMA:n kaatuminen ja osavaltioiden lakimuutokset saattaisivat johtaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien paranemiseen yhä useammassa osavaltiossa. Kuitenkin osavaltioiden perustuslakimuutoksen aikaansaaminen tulisi viemään vuosia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Siihen asti törkeä syrjintä lain varjolla tulee jatkumaan.
Korkeimmalla oikeudella voi pian olla mahdollisuus pyyhkiä pois epäoikeudenmukaisuuksia useassa vireillä olevassa, syrjiviä lakeja haastavassa kanteessa. Juuri niinkuin se äänesti vuonna 1967, että rotujenvälisen avioliiton kieltäminen rikkoi Yhdysvaltain perustuslakia, korkeimman oikeuden tulee nyt vahvistaa, että seksuaalivähemmistöille kuuluvat samat oikeudet kuin kaikille muillekin.