Syrjintäselvitys vuodelta 2010 julkistettiin eilen. Siinä tarkastellaan erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kohtaamaa syrjintää toisen asteen oppilaitoksissa. Selvityksessä havaittiin, että viranomaistasolla ja virallisissa papereissa syrjintää näkyy hyvin vähän. Sitä voi löytyä tapauskohtaisessti, kun asiakirjoja lukee tarkkaan. Rangaistuksiin johtavia syrjintätapauksia on minimaalisen vähän.
On joitakin tutkimuksia, joissa syrjintää tarkastellaan. Yleensä ne on tehty pienellä aineistolla eivätkä ne ole kovin kattavia. Erilaisista barometreistä saadaan jonkin verran tietoa, ja niistä selviää, että noin 10% oppilaista on jatkuvasti kiusattuna.
Tässä selvityksessä oli myös empiirinen osa, jossa kerättiin oppilaiden syrjintäkokemuksia. Virallinen tieto ja henkilökohtaiset syrkjintäkokemukset eivät kohtaa. Henkilökohtaisella tasolla koetaan aika paljon syrjintää. Virallisella tasolla sitä ei näy. Monet syrjinnän kohteeksi joutuneet seksuaali- ja sulkupuolivähemmistöihin kuuluvat kertoivat, että kun he yrittivät nostaa asian esiin koulun henkilökunnan suuntaan, sieltä päin saattoi tulla vähättelyä.
Koulujärjestelmässä tarvitaan syvää ja pitkäjännitteistä asenteisiin vaikuttamista ja tiedon lisäämistä. Tietoa syrjinnästä pitäisi koota järjestelmällisemmin, ja oppilailla pitäisi olla keinoja saada oma äänensä kuuluviin ilman, että oppilaan kokemuksia vähätellään.
Kouluihin tarvitaan oppilaitoskohtaiset yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmat. Nykyään työelämässä on tiukat määräykset. Kouluissa sen sijaan syrjintä ja kiusaaminen saavat melko vapaasti lainehtia.
