Varsovassa alkaa tänään suuri eroottisen taiteen näyttely. Miten konservatiivinen Puola sietää sellaista. Näyttelyn kuraattori kertoo.
Pawel Leszkowicz sanoo, että Puolassa monet asiat ovat muuttuneet vuoden 2000 jälkeen. Silloin hänkin oli niiden 30 homo- ja lesboparin joukossa, jotka olivat valokuvattavina käsi kädessä. Silloin pelotti. Homoparaateja heiteltiin kivillä ja jopa happoa lensi ilmassa. Nyt tilanne on aivan toisenlainen. Tällä näyttelyllä ei haluta provosoida. Nykyhetken Puolan yhteiskunta ei edes pidä näyttelyä provokaationa.
Näyttely on Puolan kansallismuseossa, joka on arvokas, mutta samalla ummehtunut paikka. Nyt halutaan ummehtunut ilma vaihtaa. Modernin homo- ja lesbotaiteen rinnalla halutaan näyttää antiikin homoeroottista taidetta. Siihen kansallismuseo on ideaalinen paikka. Antiikin homoeroottinen taide oli silloin aikanaan arkea.
Taidenäyttelyn nimi
Nimi oli vaikea asia. Mitään prideen tai homoelämään viittaavaa ei haluttu nimeen. Vuonna 1994 museossa oli näyttely realistisen sosialismin eroottisesta taiteesta 1994 Ars Erotica. Sosialismin ajalla ne teokset olivat piilossa. Nyt nimeksi annettiin 2010 Ars Homo Erotica.
Antiikkia
Näyttelyssä halutaan tehdä suosituksi homoeroottinen klassisismi. Sen aikakauden huippua edustaa veistosryhmä tyrannimurhaajista Harmodioksesta ja Aristogeitonista. Veistos oli aikoinaan Ateenan Agoralla. Nyt esillä oleva jäljennös on 5. vuosisadalta. Jäljennöksiä on, koska antiikin taideteoksilla harjoiteltiin keskiajan taidekouluissa. Harmodios ja Aristogeoiton olivat attikalaisen demokratian esitaistelijoita. He olivat myös homopari.
Esillä on myös joitakin Antinousin rintakuvia. Hän oli Keisari Hadrianuksen rakastettu 2. vuosisadalla.
Homoeroottinen taide hävisi 3. ja 4. vuosisadalla, kun kristinusko levisi. Kristinuskosta tuli vuonna 392 valtionuskonto, ja siitä lähtien lanteet aina peitettiin.
Puritaaninen kristinusko
Antiikissa miesten välinen kontakti näytettiin sellaisenaan. Penis oli kaunista katseltavaa eikä siihen liittynyt häpeää. Genitaaleihin liittyi hedelmällisyyskultti. Mutta myös kaunista vartaloa palvottiin. Esimerkkejä näkyy mm. vaasimaalauksissa. Kristinusko muutti kaiken. Miehen genitaaleista tuli rumia ja epäpuhtaita. Mies alkoi hävetä omaa ruumiillisuuttaan. Alkoi homoseksuaalisuuden kriminalisointi.
Homoeroottinen taide ja homous rikoksena
Mielenkiintoinen yhdistelmä. Neuvostoliitossa homoseksuaalisuus oli rikos, mutta kommunistisessa Puolassa se ei ollut. Puola oli ensimmäinen maa, jossa 1932 se poistettiin rikoslaista. Siitä huolimatta se oli suuri tabu kansan keskuudessa. Kommunistinen häveliäisyys ja kristillinen traditio löysivät toisensa. Homot ja lesbot olivat vuosikymmeniä pohjasakkaa. Nyt paraikaa tätä häpeää vastaan taistellaan tässä osassa Eurooppaa. Tämä näyttely on osa taistelua häpeää vastaan.
Millaista palautetta näyttelystä odotetaan?
Lähinnä huonoa. Syytetään, että esillä on huonoa taidetta. Monet tauluthan ovat olleet kellareissa. Pelätään patrioottien hyökkäyksiä museon johtoa vastaan. Näyttely "tahraa" museon maineen. Puolestapuhujatkin ovat pettyneitä. Ei täällä ole avoimesti seksuaalisia tauluja.
Taideteoksia vastaan tuskin hyökätään kansallismuseossa. Yksittäisiä protesteja on aikaisemmin ollut pienissä gallerioissa. Mutta on pelättävissä, että mainstream-lehdet kuten Rzeczpospolita, Wprost tai Newsweek vaativat sensuuria ja näyttelyn keskeyttämistä. Niin voikin käydä, jos poliitikot lähtevät mukaan ajojahtiin.
Uhanalainen tulee olemaan tulohallisssa tsekkiläisen David Cernyn teos. Se oli esillä EU:n tiloissa ja nyt se on ensi kertaa Puolassa. Siinä papit ovat liikkeellä sateenkaarilipun kanssa (perunamaalla)
Laki ja Oikeus -puolueen meppi on jo esittänyt kovaa kritiikkiä. Vihakirjeitä on tullut, ja kiihotustyössä on ollut erityisesti katolinen radioasema Radio Maryja. Vihakirjeet ovat päätyneet roskikseen. Siitä ei haluta puhua, paljonko museon johtajaa on saanut törkypostia.
(taz)
