Journalisti-lehti kyselee tänään tutkija Anna Moringilta, miten seksuaalivähemmistöt näkyvät mediassa. Moring sanoo, että tilaa tuntuu järjestyvän. Painotukset vaihtelevat. Adoptiokeskustelun aikana kaikissa naistenlehdissä oli juttua naisparin ydinperheestä, jossa on lapsi. Kaikissa naistenlehtien jutuissa homot ja lesbot ovat homoja ja lesboja eivätkä asiantuntijoina tai suunnittelijoina. Hjalliksesta kerrotaan aina myös parisuhdeasioita. Jari Sillanpäästä ei kerrota.
Missä yhteyksissä seksuaalivähemmistöt saavat näkyvyyttä? Moring vastaa, että on yksittäisiä henkilöitä, jotka kertovat homoudestaan. Sitten on syrjintätapauksia, kuten Marja-Sisko ja Johanna Korhonen. Sitten on kirkon sisäiset väännöt ja lainsäädännön muutokset, esim. adoptio ja sukupuolineutraali avioliitto. Näkökulma on heteroenemmistön näkökulma.
Miten viestimet suoriutuvat asian käsittelystä? Hyvin. Homoseksuaalisuus ei enää ole shokeeraavaa. Sukupuolivähemmistöt saavat median hämmennykseen. Trans-käsitteet menevät sekaisin. Setan internet-sivulla on hyvä käsitesanakirja.
Mitkä asiat jäävät käsittelemättä? Epänormatiiviset eli ne, jotka eivät mahdu kauniiseen perhepakettiin. Yleensä suhde seksiin on kainosteleva.