Homona työpaikalla

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • vaeltaja2006
  • 4

Tässä lehtijutussa käsitellään työpaikan tabu-aihetta: työtoverin homoutta.

=====

Michael on 26-vuotias ja hän arvelee, että työtovereiden mielestä hän on hyvin ikävystyttävä ihminen. Työpaikalla hän ei ole paljastanut seksuaalista identiteettiään - että hän on homo. Kun työtoverit kilvan kuvailevat edellisen illan tekemisiään, hän sanoo vain viitteellisesti, että hän oli mukana jonkin järjestön tapahtumassa. Sitä hän ei kerro, että kyseessä oli homojärjestö. Tämä piilottelu alkaa väsyttää, mutta mitä paremmaksi kontakti työtovereihin tulee, sitä vaikeammaksi käy asian paljastaminen. Hän sanoo, että hän joutuu kaiken aikaa tietoisesti valehtelemaan.

Michaelia huolettaa sama asia kuin 23-vuotiasta Alexanderia. Jos hän kertoo homoudestaan, hänet siitä lähtein arvioidaan vain homouden perusteella, ei sen mukaan mitä hän tekee. Työpaikan johdolle on ollut seminaareja tasa-arvolain merkityksestä työpaikalla. Saksassa laki astui voimaan lokakuussa 2006, ja laki kieltää kaiken syrjinnän työpaikalla. Mutta seminaareista ei ole puhuttu mitään johtotason ulkopuolelle, tavallisille työntekijöille. Alexander on työssä suuressa pankissa. Hän tuntee sieltä pari homoa. Toinen näistä on outannut itsensä.

Jos syrjittäisiin, hän voisi kääntyä johtoryhmän puoleen, mutta se olisi ongelmallista. Vanha pankkitalo, jossa on vanhat perinteet. Jonkun homous ei sopisi yrityksen imagoon. Alexander ei kuitenkaan ota siitä itselleen ongelmaa. Jos kysytään, hän vastaa todenmukaisesti.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Kumpikin, Alexander ja Michael, tietävät asian eri puolet, Opiskeluaikanaan he olivat avoimesti homoja. Alexanderille tuli aika, jolloin hän halusi puhua asiasta vanhemmilleen ja ystävilleen. Hän halusi kertoa siitä myös harjoittelutyöpaikassaan. Mutta kaikille se asia ei ollut yhdentekevää. Erityisesti nuorille, maahanmuuttaja-taustaisille se oli vaikea asia. Alexanderin homoudesta tuli nopeasti keittiökeskustelujen aihe. Alkoi tuntua siltä, että kaapista ulostulo ei ollutkaan viisas ajatus. Yksi kouluttajakin varoitteli kertomasta liikaa itsestään.

Nyt Alexanderilla on pysyvä työpaikka. Siellä hän ei tiennyt, onko hänen homoutensa yleisesti tiedossa. Kukaan ei ole maininnut asiasta mitään. Mutta ei kolleegatkaan puhu seksuaalisuudestaan. Alexanderkaan ei halua puhua yksityisasioistaan, koska niistä juttu siirtyisi varmaan hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa.

http://www.fr-online.de/frankfurt_und_hessen/nachrichten/frankfurt/?em_cnt=1289822

4 kommenttia

Tämän päivän erityisteemani on "homona työpaikalla". Se on nimittäin teemana frankfurtilaisessa sanomalehdessä.

=====

Fyysikko Jean-Luc Vey kertoo aikaisemmasta kaksoiselämästään ja avoimesta toiminnastaan Deutsche Bankissa.



Jean-Luc Vey tuli kaapista aika vanhana, lähes 30-vuotiaana ("late comer"). Kuusi vuotta sitten hän tuli esiin myös työpaikassaan, Deutsche Bankissa. Hän oli jo mukana homojärjestöjen toiminnassa ja eräänä iltana vuonna 2000 Frankfurtissa perustettiin 15 hengen voimin työntekijöiden homo/lesboverkosto Deutsche Bankiin. Aluksi se oli epävirallista, undergroundia. Mutta halu oli järjestäytyä selkeämmin ja avoimesti. Verkosto tunnustettiin virallisesti 2001.Vuonna 2002 Deutsche Bankille annettiin Max-Spohr -palkinto. Sen palkinnon kehitteli ns. Völkinger Kreis eli yrityksissä johtavassa asemassa olevien homojen ja lesbojen valtakunnallinen järjestö. Palkinto annetaan yrityksille, jotka toimivat esimerkillisesti HLBTI-työntekijöidensä suhteen. Kun tuli tieto siitä, että pankille myönnetään tällainen tunnustuspalkinto, homo/lessboryhmä kutsuttiin Berliinin palkintojen jakoon. Silloin Jean-Luc Vey kertoi homoudestaan esimiehelleen. Esimies suhtautui positiivisesti, avoimesti ja on siitä lähtien tukenut häntä. On tullut molemminpuolinen luottamus. Kun palkintojenjakotilaisuudesta palattiin, työpaikalla pidettiin juhlahetki.

Siitä lähtien kaikki kolleegat tiesivät hänen homoutensa. Monet olivat aavistelleet, mutta kukaan ei halunnut kysellä privaattia asiaa. Palkinto teki heidän ryhmästään "Rainbow Group Germany" kuuluisan sekä Saksassa että ulkomailla. Palkintotilaisuudessa pankin henkilöstöpäällikkö piti erinomaisen puheen, ja se pääsi tv-uutisiin saakka.

On jokaisen oma asia, tuleeko kaapista vai ei, mutta tällainen homo/lesboverkosto auttaa luomaan työpaikalle ilmapiirin, jossa ketään ei syrjitä.

Jean-Luc Vey sanoo, että hänelle itselleen homous ei enää ole mikään tabu. Nyt kirjoitellaan juttuja henkilökuntalehteen, käydään Pride-kulkueissa pankin logojen alla. Hän pitää esitelmiä yliopistoissa eri maissa, ja aina pankin tukemana.

Mutta edelleen on ongelmia. Hänelle itselleen tämä on merkinnyt helpotusta ja kaksoiselämän loppua, mutta se vei paljon aikaa, ennen kuin hän oli valmis siihen askeleleeseen. Vei paljon aikaa tottua siihen ajatukseen, että nyt kaikki osastolla tuntevat asian. Mutta tässä on samalla tavoin kuin henkilökohtaisessa coming-outissa: ensimmäinen kerta on kaikkein vaikein,. Hän osallistuu monenlaisiin projekteihin ja joutuu vaihtamaan tämän tästä työpistettä Aina tulee ensiksi kysymys siitä: kerronko vai vaikenenko. Yleensä annan ihmisten ensin tutustua minuun, ennen kuin kerron.

Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että 70% homoista ja lesboista on kokenut syrjintää työpaikallaan. Heille nauretaan, heistä juorutaan, valehdellaan. Mikä neuvoksi?

Ei kannata outata itseään, jos on tunne, että omassa työpaikassa sitä ei hyväksytä kunnolla. Monilla työpaikoilla kannattaisi rakentaa tällaisia homo/lesboverkostoja, joissa voi vaihtaa kokemuksia. Vaikea tilanne ei ole pelkästään HLBTI-väellä. Esim. Deutsche Bankissa on ollut "Diversity"-ohjelma jo vuodesta 1999. Siinä huomioidaan, että suuressa talossa on erilaisia ihmisiä rodun, uskonnon, sukupuolen, iän, vammaisuuden mukaan. Tällainen diversity-ohjelma on auttanut valtavasti. Monissa yrityksissä on toiminta aloitettu alhaalta päin: työntekijätasolta. Mutta se on ollut vaikeaa, jos yrityksen johto ei ole lähtenyt mukaan. Jean-Luc Vey sanoo kertovansa yritysten johdolle, miten hyödyllistä avoimmuus on. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan kaapissa oleva homotyöntekijä menettää 10-15% energiastaan piilottelun takia.

Saksassa Diversity-ohjelmia on vain noin 15%:ssa yrityksistä ja ne ovat pääasiassa suuria yrityksiä.

http://www.fr-online.de/frankfurt_und_hessen/nachrichten/frankfurt/?sid=aa144a92aacf9eebe9f82a73bb8e5e8a&em_cnt=1289821
  • 2 / 4
  • krister
  • 19.2.2008, 13.02
"Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että 70% homoista ja lesboista on kokenut syrjintää työpaikallaan. Heille nauretaan, heistä juorutaan, valehdellaan."

Suomi sitten varmaan on onnela Saksaan verrattuna? Muistaakseni Lehtosen tutkimusten mukaan vain 12% homoista yms oli kokenut työpaikalla syrjintää. Eiköhän sellainen riski kannattaisi ottaa. Toisaalta tympeitä vitsejä oli muistaakseni kuullut 50%, mutta kyllähän varmaan melkein kaikki naiset kuulee joskus töissä typeriä vitsejä. Selitys on yleensä "pojat, eli heteromiehet, on vain poikia", ja on tosikkomaista jos loukkaantuu vitseistä. (en ole varma noista luvuista, pitää tarkistaa himassa)

"Ei kannata outata itseään, jos on tunne, että omassa työpaikassa sitä ei hyväksytä kunnolla."

Minä en oikein ymmärrä moista ujostelua enää tällä vuosituhannella. Yleisin selitys mitä kuulen on, että "seksuaalisuus on vain yksityisasia". Homous yms nyt vaan on poliittista. Mitä tarkoittaa "hyväksytä kunnolla"? Kuvittelisin, että jonkinlainenkin hyväksyntä on mukavampaa kuin salailu, mutta ehkäpä olen liian paksunahkainen.