Vuodesta 1978 lähtien on ollut Euroopan parlamentti, johon 27 valtion kansalaiset äänestävät edustajansa suoralla äänestyksellä. Brysselissä ja Strassburgissa majapaikkanaan pitävä Europarlamentti ei ole pelkkä keskusteluseura. 785 mepillä on yhä enemmän päätösvaltaa. MEPit eivät pysty tekemään lakialoitteita. Se kuuluu komissiolle. Mutta komission direktiiviehdotuksia voi muuttaa tai kokonaan estää. Esimerkkinä on syrjintäsuojadirektiivi. Komissiossa puhuttiin, että syrjintäsuojaa rajoitetaan niin, ettei se koskisi lainkaan HLBTI-ihmisiä. Europarlamentti keskusteli asiasta ja äänesti. Äänestys velvoitti komission laatimaan uusi ehdotus ja siihen kuuluvat myös homot ja lesbot. Huhtikuussa ehdotus hyväksyttiin Europarlamentissa. Vieläkään se ei tule voimaan, vaan nyt komissio käsittelee direktiiviä ja vie sen eri maiden ministereistä koostuvalle ministerineuvostolle. Lainvalmistelu kestää kauan.
Euroopan parlamentilla on myös kontrollitehtävä komission ja EU:n ministerineuvoston suhteen. Parlamentaarikot voivat perustaa tutkimusvaliokuntia ja he voivat viedä asioita eurooppalaiseen tuomioistuimeen. EU-komission nimeämisessä parlamentin kanta on otettava huomioon ja komission jäsenille voidaan antaa epäluottamuslause. Parlamentti voi myös äänestää tehdyistä valituksista ja sillä tavoin painostaa. Esim. Puola ei vuoden alkupuolella suostunut antamaan esteellisyystodistuksia homoille ja lesboille, jotka halusivat rekisteröityyn parisuhteeseen ulkomailla. Europarlamentti tuomitsi Puolan menettelyn.
Europarlamentin vaalit eivät siis ole pelkkä show. Parlamentin rooli on muuttumassa entistä keskeisemmäksi seuraavan viiden vuoden aikana. Lissabonin sopimus odottaa lopullista hyväksymistä. Lähes kaikki jäsenmaat ovat sen jo hyväksyneet. Sopimuksessa määritellään ,että useimmilla politiikan alueilla parlamentti on tasa-arvoinen ministerineuvoston kanssa.
(queer.de)