Ranneliike ry järjesti yhdessä Seksuaalinen tasavertaisuus ry SETA:n ja Helsingin seudun Seta ry:n kanssa Helsingin Kirjasto 10:ssä homofobian vastaisen 1705-tilaisuuden sunnuntaina 17. toukokuuta. Tilaisuus alkoi puoliltapäivin ja jatkui aina viiteen asti. Tämän jälkeen Amnestyn järjestämässä mielenosoituksessa osoitettiin tukea Latvian Riiassa järjestetylle Baltian pride-tapahtumalle, kiinnitettiin huomiota ihmisoikeuksiin ja nostettiin esiin viharikokset.
1705-tilaisuuden ensimmäiset kolme tuntia oli varattu HeSetan järjestämälle "Jalat alle vai jauhot suuhun" -työpajalle. Aluksi erikoisvartija Maria Mikkonen jakoi turvallisuustietoutta uhkaavien tilanteiden varalle. Sen jälkeen Heli Perttulan vetämässä Jauhot suuhun -työpajassa keksittiin porukalla tyrmäysrepliikkejä, joilla pistetään homottelijoille ja transuttelijoille jauhot suuhun.
Kolmelta alkoi tapahtuman varsinainen puheosuus.
Aluksi kuultiin ranneliike ry:n ja Seta ry:n tervehdykset. Tämän jälkeen toimittaja Johanna Korhonen ja sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen käyttivät puheenvuorot homofobiasta.
Homofobian vastaisen työn hyvän tahdon lähettiläs nimitetiin neljättä kertaa. Tänä vuonna homofobian vastaisen työn Hyvän tahdon lähettiläs on piispa Wille Riekkinen.
Ranneliike ry nimittää homofobian vastaisen työn Hyvän tahdon lähettilää vuosittain homofobian vastaisessa 1705-tilaisuudessa. Tapahtuman järjesti tänä vuonna ranneliike ry yhdessä Seksuaalinen tasavertaisuus ry SETA:n ja Helsingin seudun Seta ry:n kanssa Helsingin Kirjasto 10:ssä.
Piispa Wille Riekkisen julkisesti avoin ja myönteinen asenne seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan osoittaa, että ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus ovat hänelle tärkeitä asioita. Vuosien varrella hän ei ole arkaillut ottaa esiin seksuaalivähemmistöihin liittyviä kysymyksiä. Hän on esimerkiksi puhunut julkisuudessa omasta homokammostaan ja sen käsittelemisestä sekä puolustanut ihmisten oikeutta olla oma itsensä.
Piispa Wille Riekkisen nimitys vuoden 2009 homofobian vastaisen työn hyvän tahdon lähettilääksi mahdollistaa uudenlaisen alun suvaitsevaisuuden edistämiselle kirkon ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen välillä.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa suvaitsevaisuuden ja yhdenvertaisuuden tietä on jo hyvän matkaa kuljettu oikeaan suuntaan, mutta pitkä matka on vielä edessä. Piispa Wille Riekkinen kuvaa nykytilannetta sanomalla, että "yhteiskunnan päätöksenteossa onkin jo osattu ja uskallettu osoittaa suuntaa tulevalle muun muassa parisuhdelain ja syrjintäkieltojen muodossa. Kirkossa kaikki tapahtuu näissä asioissa paljon hitaammin ja tunneperäisemmin. Pelko ja epävarmuus saavat siunaavat kädet niin helposti jäihin. Omien jäsenten oikeuksista käydään keskustelua, jossa harvoin kuullaan asianomaisia itseään. Jähmeydellä ja harkitsemattomalla kielenkäytöllä aiheutetaan paljon mielipahaa ja synnytetään epätoivoa".
