Katsellaan taaksepäin
Vuoden vaihteessa koetetaan tinojen avulla ennustaa tulevaa vuotta. Taaksepäin katsominen kuuluu myös tähän hetkeen. Hesarin talousosiossa kirjataan Vuoden-jotain-ilmiöitä.
Vuoden potkut sai Lapin Kansan päätoimittaja Johanna Korhonen, joka erotettiin ennen kuin hän ehti edes aloittaa työtään. (HS 28.12.2008, sivu B5)
Henkilökohtaisesti retrospektiivistä on se, että sain käytyä loppuun koulutuksen, jota olin pitkään aikonut. Todistus tuli juuri ennen joulua. Tinoja ei ole tapana valaa, mutta tulevaisuutta kyllä suunnitellaan.
Mitenkä muut?
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
6 kommenttia
En vieläkään saanut sotilasarvooni ylennystä, vaikka olen jo pitkään, pitkään odottanut. Ei ole kutsutttu kertaakaan edes kertausharjoituksiin. Luulen, että heillä on salaista tietoa. Toivoisin niin pääseväni joskus esim. majuriksi, tai mitä ne nyt olivatkaan. Mutta ehkä ensi kesäkuun alussa....
Toinen toteutumaton toive on ollut, että tähtisade osuisi kohdalleni joulukuun 6. päivän alla. Entinen työtoverini sai kunniamerkin. Teimme samanlaista työtä. Mutta luulen, että hän oli käytökseltään sulavampi ja nauroi makeammin johtajien puujalkavitseille. Johtajat olivat oppiarvoltaan tohtoreita ja puhuttelivat toisiaan meidän alaisten läsnäollessa "Mitä mieltä olet tästä ideasta, tohtori se-ja-se". Toinen työtoverini pukeutui aina pukuun, kun oli tiedossa, että samaan tilaisuuteen tulee johtoporras. Kunniamerkkejä ei tullut vaan tuli potkut, kun hän ei huolinut alempiarvoista työtä. Oma työ nimittäin loppui.
Onkohan muuten yksikään homo tai lesbo saanut kunniamerkkiä HLBTIQ-ansioistaan? Ilmoittautukoon, niin taputetaan.
Enpä ole minäkään armeijan ylennyksiä saanut. Aikaisempi tehtäväni oli sellainen, että työnantaja ei laskenut ketään meistä kertausharjoituksiin. Työ katsottiin virallisesti jatkuvaksi kertausharjoitukseksi. Joku olisi halunnut akkaansa ja kakaroitaan hetkeksi pakoon kertausharjoituksiin, mutta eipä onnistunut.
Edellisessä työpaikassani ei kunniamerkkejä muistettu juurikaan jaella. Kun tuli 30 vuotta talossa täyteen, ehdotettiin jotakin työnsankarin kunniamerkkiä tai vaihtoehtoisesti 500 markan (n. 80 euroa) lahjakorttia. Pidin lahjakorttia itselleni arvokkaampana vaihtoehtona.
