Alppilan kirkon seurakuntasalissa keskusteltiiin torstai-iltana 28.6.2018 kirkon suhtautumisesta homo- ja lesboparien vihkimisiin. Paikalla oli useita ”tottelemattomia” pappeja, jotka ovat saaneet jonkinlaisen tuomion toiminnastaan. Yleisöä oli n. 70 henkeä.
Rovasti Liisa Tuovinen johdatteli aiheen historiaan. Vuonna 1970 päätettiin, että homoseksuaaliset rikokset poistettiin rikoslaista seuraavana vuonna. Vuonna 1980 päätettiin, että homoseksuaalisuus poistetaan ns. tautiluokituksesta. Loppui homoseksuaalien sairaiksi leimaaminen. Lakiin oli kuitenkin jäänyt ns. kehottamispykälä.
2000-luvun alussa keskusteltiin parisuhdelaista. Eduskunnassa käytettiin varsin räikeää kieltä. Muutamat kirkon työntekijät päättivät perustaa Yhteysliikkeen. Se on heteroiden liike, joka puolustaa seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia kirkossa. Jo silloin oli kirkon sisällä tottelemattomia, jotka toimivat papin tehtävissä erilaisissa perhetilaisuuksissa. Tuolloin järjestettiin pari ”parisuhdeseminaaria”, joissa puhuttiin tilanteesta, mutta niissä tilaisuuksissa ei ollut mukana yhtään homo- tai lesboparia.
Aikaa myöten piispat lupasivat, että saa viettää ”rukoushetken”. Aluksi tällaisista tilaisuuksista ei annettu rangaistuksia. Annetiin myös lupa rukoilla parin puolesta tällaisissa tilaisuuksissa. Siitä ei ollut ohjetta, minkä puolesta saa rukoilla: pikaisen eron vai pitkän yhteisen elämän puolesta.
Tämän tapahtuman nimi oli ”Rakkauden tähden tottelemattomat”. Mukana keskustelussa olivat sateenkaaripareja vihkineet papit Anne Blomqvist, Tatu Kotilainen, Ari Kotisaari, Laura Late Mäntylä ja Henna Salo sekä videopuheenvuorolla Árpád Kovács ja Kai Sadinmaa. Osa heistä on saanut tuomiokapitulilta varoituksen ja valittanut siitä hallinto-oikeuteen. Keskustelussa mukana on myös kirkolliskokousedustaja, pappeja tukenut lakimies Jaakko Weuro.
Ensimmäinen keskustelija Anne Blomqvist joutui vastatuuleen Espoossa. Hän sai tuomion Espoon tuomiokapitulilta. Hänen jälkeensä puhuvat muut "tottelemattomat".
Lakimies Jaakko Weuro kertoi oman taustansa. Hän on kirkolliskokousedustaja, joten hänellä on tietoa monesta suunnasta.
Jaakko Seuro sanoo, että tässä ei ole kysymys pappien oikeudesta vihkiä, vaan kysymys on kirkon jäsenten oikeudesta tulla vihityiksi. Kaikkien kirkollisten toimitusten ehdoista (kuka saa olla ehtoollisella, kasteesta, vihkimisestä, jne) säädetään kirkkojärjestyksessä. Se on kirkon säännöstö. Vihkimisen edellytykset löytyvät sieltä. Vihkiasia jakaa kirkon jäseniä. Kielteistä päätöstä samaa sukupuolta olevien vihkimisestä ei saada aikaan kirkolliskokouksessa. Se vaatisi 2/3-enemmistön. Nyt vedotaan kirkkokäsikirjan tekstiin, jossa käytetään termejä ”sulhanen” ja ”morsian”. Väitetään, että nämä kaksi sanaa ovat käsikirjassa, koska kirkolliskokouksen intentio, tarkoitus, on ollut määritellä luterilainen avioliittokäsitys miehen ja naisen välisenä liittona. Se on heikko peruste, sanoo puhuja. Kun kirkkokäsikirjan teksti muinoin hyväksyttiin (1920-luvulla?), ei voitu edes ajatella, että samaa sukupuolta olevat haluaisivat joskus naimisin. Asiaa on nyt käsitelty kirkon yhtenäisyyden näkökulmasta mutta ei kirkon jäsenen näkökulmasta. Oikeudellisesti asian voi nähdä näin: Papille on annettu lain nojalla oikeus vihkiä. Pappi vihkiessään noudattaa viranomaistehtävää. Papin velvollisuus on viranomaisena tulkita lakia oikein, Sitä velvollisuuttta ei voida ylittää piispainkokouksen tai kirkkohallituksen kannanotoilla. Se on jäänyt käsittelemättä, miten kirkon jäsenen oikeus toteutuu.
Ne seitsemän Raamatun kohtaa
Kun yksi salissa istuva kuulija jälleen esitti kysymyksen seitsemästä Raamatun kohdasta joissa homoseksuaalisuus tuomitaan, syntyi pitkä keskustelu raamatun tulkitsemisesta. Kirkko opettaa, että Jumalan sana on Kristus ja sen löytää Raamatusta. Mutta Raamatun sana ei ole Jumalan sanaa. Raamattua ovat kirjoittaneet monet ihmiset tuhansia vuosia sitten. Kun otetaan yksi Raamatun sana, se ei ole vielä Jumalan sanaa, jos se ei ole Kristus.. Kristus sanoisi vihkiparille: ”Tervetuloa”.
Siuntaan, siunataan
Useilla vihkimisiä toimittaneilla papeilla oli päällä t-paita, jossa oli tottelemattomien pappien kuvia. Tilaisuudessa tuli myös ajatus: nyt, kun vietetään häiden vuosipäiviä, siunataan jälleen ja toivotaan hyvää jatkoa liitoille. Siunataan siunaamisen jälkeenkin.
Millainen näkymä meillä voisi olla tulevaisuuteen?