Berliinin homomuseossa avautui viime viikolla näyttely: "Queer City: Tarinoita Sao Paolosta". Näyttelyn kokoamisen aikana lyhyessä ajassa Brasiliassa on tapahtunut asioita, jotka merkitsevät täyskäännöstä suhteessa hlbtiq-ihmisiin.
Saksalaisen sivuston Queer.de:n haastattelussa tänään puhuu näyttelyn kuraattori, José Gabriel Navarro. Pitkään valmisteltu näyttely sai uutta merkitystä viime kuukausien tapahtumista. Syys-lokakuun 2017 aikana Brasilian hlbtiq-yhteisö on joutunut melkoisen järkytyksen valtaan.
Ensimmäiseksi suljettiin ennenaikaisesti espanjalaisen Santander-pankin sponsoroima queer-henkinen taidenäyttely Rio Grande Do Sulissa. Teosten väitettiin loukkaavan uskonnollisia tunteita. Pari päivää myöhemmin, ennen ensi-iltaa, keskeytettiin teatteriproduktio, jossa transsukupuolinen näyttelijä näytteli Jeesusta. Syytös: jumalanpilkkaa.
Sitten käynnistettiin vetoomus, jolla haluttiin lopettaa seksuaalisuuden historiaa esittelevä näyttely "Histórias da Sexualidade" Sao Paulon taidemuseossa. Näyttelyä syytettiin siitä, että esillä olevat elämisen mallit eivät sopineet uskonnollisiin ihanteisiin. Näyttely kuitenkin jatkuu. Sao Paulon modernin taiteen museo sai myös tuntea protestiaallon, kun eräässä perfomanssissa taiteilija oli alasti. Maassa, joka mainostaa Rion karnevaaleja ja paljasta pintaa, on uusi häveliäisyyden aalto.
Sao Paulon pormestari João Doria Junior haluaa aidata tunnetun Largo do Arouchen alueen, jossa keskusta-alueella toimii historiallinen itsenäinen hlbtiq-yhteisö. Se huolehtii mm. köyhistä, mustista, asunnottomista hlbtiq-ihmisistä.
Suunnilleen samaan aikaan, kun Berliinin homomuseon näyttely avattiin, pidätettiin Sao Paulossa 19. lokakuuta julkisuuden henkilö, queer-pilapiirtäjä Nerone Prandi. Se oli ensimmäinen kerta hänen kymmenvuotisen uransa aikana. Samaan aikaan brasilialainen oikeusistuin päätti, että homoseksuaalisuus voidaan määritellä sairaudeksi ja sitä on luvallista yrittää parantaa (kääntää suuntautumista).
Kaikki nämä muutokset ovat tapahtuneet parissa kuukaudessa latinalaisen Amerikan suurimmassa kaupungissa. Kaikki ne hlbtiq-oikeudet, joita on pidetty itsestään selvinä, eivät olekaan sellaisia.
Brasilialainen näyttelykuraattori muistuttaa, että myös Saksassa on noussut vahvoja konservatiivisia virtauksia. Väitellään siitä, mikä on kristillistä tai traditiota ja queer-ajattelutapojen ("queer-teorian") kimppuun on käyty voimalla. Eurooppa ei nyt hirveästi eroa Brasiliasta, ja se huolestuttaa.
Vuodesta 2016 alkanut "vallankaappaus", onko siinä syy muutokselle
Julkisuudessa on paljon puhuttu presidentti Dilma Rousseffia vastaan käydystä poliittisesta taistelusta joulukuun 2015 jälkeen. Dilmaa ei syytetty korruptiosta, vaan talouslukujen vääristelystä ja hänet erotettiin tänä vuonna presidentin virasta. Jo presidentinvaalien kampanjassa 2014 hän halusi homofobian rangaistavaksi, koska maassa tapahtui paljon homofobisia rikoksia. Vuonna 2010 hän sai älymystön ja vihreiden tuen.
On todennäköistä, että kahden vuoden kampanja Dilma Rousseffia vastaan vaikutti myös siihen, että ne piirit saivat lisäpuhtia, jotka toivoivat kaaosta, laittomuuksia ja vähemmistöjen oikeuksien rajoittamista. Taustalla ei ole katolinen kirkko vaan evankelikaalien ryhmät. Esim. helluntailiike on tällä hetkellä erittäin vahva Etelä-Amerikassa. Katolisten kannatus on vähentynyt ja evankelikaalien kannatus lisääntynyt. Tällaisia evankelikaalien kirkkoja ovat mm. Universal Church of the Kingdom of God, jolla on laajat tv-verkot ja supertemppeli, Salomonin temppelin kopio Sao Paulon teollisuusalueella. Monilla näistä kirkoista, kuten International Grace of God Churchillä ja Mundial Church of God's Powerilla on useiden tuntien tv-lähetykset joka päivä. Tv-ohjelmat leviävät paikallisten tv-verkkojen välityksellä ympäri maata.
Brasiliaan saatiin samaa sukupuolta olevien avioliitto vuonna 2013 ja Sao Paulon lait olivat moderneja jo ennen sitä. Kuitenkin maassa vallitsee äärimmäinen trans- ja homofobia. Osasyy on se, että avioliitto avattiin perustuslakituomioistuimen päätöksellä, eivätkä kansalaiset päässeet vaikuttamaan, kuten esim. Irlannissa, jossa pidettiin kansanäänestys. Asia päätettiin ohi kansalaisten eikä kuunneltu kansalaismielipiteitä. Toukouussa 2015 mielipidetutkimus osoitti, että vain 30% kansalaista oli homoavioliittojen puolella, 49% vastusti.
Väkivalta on viime vuosina lisääntynyt, mutta syynä voi olla sekin, että aikaisemmin esim. transväkivaltaa ei mitenkään noteerattu. Väkivaltaan on pitkä perinne ja se elää mm. armeijassa.
Queer-elämää 1960-luvulta alkaen
Berliinin homomuseon näyttelyssä aiheena on queer-elämä Sao Paulossa. Homoelämä oli vilkasta sotilasjuntan aikanakin 1960-70-luvuilla. Rauhaton keskikaupunki muuttui 1970-luvulla eräänlaiseksi no-go-areaksi, josta liike-elämä ja keskiluokkaiset asukkaat muuttivat turvaan pois syrjemmälle. Edes sotilashallinto ei ollut kiinnostunut valvomaan keskustan elämää. Vaihtoehtoinen homoelämä alkoi kukoistaa. Sotilasjunttakin toivoi, että Sao Paulosta tulisi eräänlainen Etelä-Amerikan New York. Monista klubeista tuli legendaarisia. Vaikka oli sensuuri, ideat ja uudet trendit tuotiin Amerikasta. Hlbtiq-alakulttuuriin kuuluvat ihmiset eivät halunneet kaduille taistelemaan ja liittymään partisaaniryhmiin, ja he olivat sotilasjuntan kannalta harmittomia. Vanhassa dokumenttifilmissä iäkäs transihminen kertoi, miten hän usein baarien lähellä otti suihin poliiseilta ja sotilailta. Tätä alamaailmaa sotilaat suvaitsivat. Vieläkin se aika on joidenkin muistoissa "kultaisena aikakautena". Berliinin homomuseon näyttelystä sen aistii ainakin näyttelyesittelyjen mukaan.
1980-luvulla tuli aids ja kaikki loppui. Lähes kaikki baarit, saunat, diskot ja klubit suljettiin. Yksi sukupolvi nuoria miehiä kuoli sairauteen. Hlbtiq-liike elpyi vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen.
Lähteenä on käytetty pääosin queer.de-sivustolla 29.10.2017 ilmestynyttä artikkleia
queer.de